4.9.13

Jatkomietteitä kirjakaupasta

Eilisen "osta kirja"-happeningin muita viestejä lukiessa (Café pour les idiotsissa on niitä koottu lähes 40) mieleen tuli sekalaisia jatkoajatuksia, kirjoittelen niitä sitten tässä.

Ensinnäkin, mistä näitä kirjoja tulee? Otin valikoimaksi tämän vuoden aikana oman bloggauksen saaneet kirjat ja kaivelin muistia.
Tämän vuoden lukemisen on painottunut paljon omaan hyllyyn, aiempina vuosina kirjaston osuus olisi varmaan suurempi, mutta jos oikein laskin ja muistan niin tämän vuoden blogattujen kirjojen jakauma on tällainen:

12 täysihintaista uutta kirjaa (Mo Yan nyt kolmantenatoista)
7 alennuskirjaa
18,5 käytettyä
25,5 lainaa
1 lahja

(puolikas on useamman niteen sarja josta osan ostin käytettynä, loput lainasin kirjastosta).
Bloggaamattomista suurin osa on kyllä myös kirjastosta, mutta muihinkin kategorioihin kyllä tulee täytettä.

Täysihintaisista kirjoista puolet on tilattu netistä, puolet ostettu kirjakaupasta, alennuskirjoista kaikki ovat kirjakaupoista. Hintaa en pidä olennaisena tekijänä näiden välillä, netistä olen tilaillut joitain kirjoja joita olen jahdannut kaupoista tuloksetta, mutta yleisesti ottaen pidän liikaa kauppojen hyllyjen penkomisesta ja että voin tehdä ostopäätöksen fyysisen kappaleen perusteella.

Kun aloin miettiä asiaa niin huomasin ehkä hivenen ongelmallisen piirteen itsessäni kirjojen ostajana. On kirjoja joista etukäteen olen todennut että haluan ne lukea, mutta nämä ovat sitten niitä jotka lainaan kirjastosta tai nappaan divarista kun siellä eteen sattuvat koska ei ole varsinaisesti tärkeää milloin ne luen. Kaupoista ostetut kirjat ovat enemmän impulsiivisia löytöjä, sellaisia joista olen kuullut ehkä jotain epämääräistä tai joilla on kiinnostava nimi, ja vaikka mielenkiintoni onkin herännyt nämä ovat helposti sellaisia kirjoja että jos en nyt osta niin saattaisi jäädä lukematta.

Myönnän että tällainen ajattelu ei ole kaikkein rationaalisin eikä ainakaan kovin reilu kirjailijoita kohtaan: siinä vaiheessa kun ovat saaneet koukutettua alankin lipsua. Kustantajien ja kirjakauppojenkin kannalta tämä on varmaan hieman kaoottista ja hankalaa. Toivottavasti ne muut jotka ostavat pääasiassa luotettavia kirjoja tasapainottavat tällaista (ja että heillä on tarpeeksi hyvä maku että oikeat kirjat saavat ansaitsemaansa huomiota). Ja eiköhän minunkin kuluttajasegmentilläni ole myös joku nimi, eri asia pidetäänkö sitä niin kiinnostavana segmenttinä että se kannattaa ottaa huomioon.

Koska jokin tolkku on syytä säilyttää taloudessa, hintataso on käytännössä hyvin rajattu ja jossain 15 euron tienoilla alkaa mennä kipuraja jota kaunokirjallisuuden on vaikea ylittää (tietokirjallisuus ajoittain onnistuu), eli uusissa kirjoissa puhumme käytännössä pokkareista ja muista pehmeäkantisista. Tämä sopii kyllä hyvin, kuten edellisessä postauksessa mainitsin suosikkiformaattini on pehmeäkantiset vähän-isokokoisemmat-pokkarit. Kovat kannet eivät tuo minulle yleensä mitään lisäarvoa joten en pidä aiheellisena maksaa niistä ylimääräistä (lukemista ne kyllä alkavat helpottaa tiiliskivissä eli 500+ sivuisissa kirjoissa niissä on lisäarvoa, mutta minkä verran minä tuollaisia luen).
Isompien kustantajien pokkarit taas tapaavat olla aika, no, helppoja, kirjoja jotka ovat muutenkin menestyneet hyvin ja joiden suhteen olen usein jo tehnyt lukemispäätökseni puolesta tai vastaan. Pienemmiltä kustantajilta toki sitten tulee vähän vaihtelevampaa tuotantoa suoraan pehmeissä kansissa ja siedettävillä hinnoilla ja näitä tulee sitten ajoittain ostettua, sekä enemmän englanninkielisiä koska näiden valikoima on ylivertainen.

12 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Kiinnostavaa pohdintaa! Minulla kipuraja taitaa olla 20 euron kieppeillä kun puhutaan kovakantisista. Pehmeäkantisissa ehkä sama 15 euroa. Ystäville ostan herkemmin 25 tai vähän kalliimpiakin kirjoja. 30 euron ja siitä ylöspäin ovat sitten hyvin, hyvin harvinaisia, vaikka nitiäkin on ostettu.

Minä pidän kovakantisista kirjoita etenkin juuri paksumpien kirjojen kohdalla. Irvingit minulla ovat pääasiassa kovakantisia ja Pottereista en edes harkitsisi pehmeäkantisia, sen verran paljon niitä olen plärännyt ja siskot lainailleet. Eivät kestäisi moiset paperikannet! Mutta pidän kyllä pokkareistakin nykyään enemmän. Niitä on mukavampi kuljettaa mukana ja mahtuu hyllyyn enemmän. Hah!

Ai niin ja jotta päätön kommenttini olisi vielä päättömämpi, niin minä kyllä ostelen paljon kirpputoreilta. Mutta se sopii muuhunkin kulutukseeni, joten olisi hassua olla ostamassa kirpparilta kirjoja, jos ostaa kerran muutakin. Vaikka se ei sitten suoraan tue yhtään ketään. Onneksi näitä uusiakin kirjoja tulee silti melko säännöllisesti osteltua.

Nettikirjakaupat ovat usein edullisia ja niistä löytää herkemmin harvinaisempiakin kirjoja, mutta kyllä yksi lempihuvejani on silti edelleen kirjakaupassa kirjojen hypistely. ;)

Jokke kirjoitti...

Suosin taloudellisista syistä pokkareita, hyvää pohdintaa.

hdcanis kirjoitti...

Joo, Pottereista pari kolme ekaa menisi vielä pokkareina mutta sitten alkavat olla niin paksuja että kovat kannet ovat tarpeen.
Ja kirppiksiä suosin luonnollisesti minäkin, ja vien myös omasta hyllystä kirjoja pois. Eivät ehkä tue tekijöitään, mutta ehkä sitten tukevat kirjallisuutta yleisesti.

Ja nettikaupat ovat minulle tosiaan lähinnä viimeinen vaihtoehto, jos en normaalisti löydä joitain kirjoja joita etsin...

Mustikkakummun Anna kirjoitti...

Onpa mielenkiintoinen katsaus. Taidanpa itsekin jossain vaiheessa tehdä samanlaisen jutun. Mutu-tuntuma on, että suurin osa lukemistani kirjoista on kirjastosta lainattuja.

Mulla kipuraja on korkeintaan 15 euroa. Uutuudet lainaan yleensä kirjastosta ja jos jonkin kirjan haluan ehdottomasti itselleni, jaksan odottaa, että saan sen edullisemmin joko alesta tai pokkarina. Meidän taloutemme ei aiemmin olisi pysynyt pystyssä, jos olisin ostanut kaikki haluamani kirjat. Eli silloin ei todellakaan ollut mitään mahdollisuutta hankkia kalliitta kirjoja ja se tapa on pinttynyt sen verran syvälle, etten nytkään, vaikka molemmat ollaan töissä, hurjasti normaalihintaisia kirjoja ostele (paitsi pokkareita). Kirppareita minäkin kierrän ja kirjaston poistohyllyjä pengon hullun kiilto silmissä....

hdcanis kirjoitti...

Noista täysihintaisista Beasts of Burden taisi olla tasan 20 euroa (painettu hinta $19.99 ja Fantasiapelit pitää yleensä $1=1€ linjaa) ja I Am a Cat taisi olla parinkympin jommallakummalla puolella (tai ainakin muistelin pähkäilleeni sen kanssa pitkään että ostanko vai ei), muut taisivat olla sitten 15 euron alle.

Ja opittua pihistelyä toki täälläkin on. Tavallaan tässä on kyse lama-aikoina tyypillisestä ilmiöstä että ihmiset välttelevät suurempia hankintoja mutta suosivat kuitenkin pieniä luksustuotteita joiden johdosta sellaisten 15-20 euron tuotteiden menekki kääntyykin kasvuun. Tässä tapauksessa lama-asenne on koko ajan päällä ja kirjat ovat minun pieni luksukseni :) (itse asiassa ileittää kuinka helposti solahdankin osaksi kuluttajasegmenttiä)

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Minulla taitaa olla aika päinvastainen "kirjanostotaktiikka": ostan tuttujen, hyviksi havaittujen tekijöiden teoksia, usein jopa jo aiemmin lukemiani kirjoja. Uudet tuttavuudet lainaan sitten kirjastosta – ostan, jos ne osoittautuvat hyviksi :). No, joistakin kirjoista on ennakkoon jo sellainen kutina (esim. blogiarvioiden perusteella), että tuosta saattaisin pitää ja haluan omaan hyllyyn.

Jokke kirjoitti...

Katsoin omia blogattuja taaksepäin, Peter Panin ostin poistona kirjastosta, Christien dekkarin kirpparilta, Nietschen ostin kympillä kirjakaupasta, Beulahin kukkulan sain lahjaksi, Räikkösen ostin alekopasta, Katto Kassinen on täyshintainen kirja...

hdcanis kirjoitti...

Jokke, tutunkuuloista listaa. Minulla taaksepäin kirjakauppa, kirjasto, kirjasto, divari, divari, divari, kauppa, lahja, kauppa, kirjasto...

Maria, on ihan hyvä että meitä on erilaisia ostajia :) Minä olen ostellut jonkin verran jo luettuja kirjoja divareilta ja kirppiksiltä, mutta uusina harvoin. Tai jossain vaiheessa kun matkusteli enemmän niin saattoi napata matkalukemiseksi jonkun pokkarin linjalla "tämän olen joskus aikaa sitten lukenut mutten kauheasti enää muista", jotain joka viihdyttää sopivasti ja jonka voi halutessaan dumpata luettuaan. Tyyliin Pratchett, Christie, King...

Lahjaksi sen sijaan voi toki ostaa jotain jonka on itse jo lukenut :)

ketjukolaaja kirjoitti...

Melkein kaikki kirjat, jotka luen, lainaan kirjastosta. Tosin kotiinkin on kertynyt joitakin kirjoja. Eilen tilasin nettikaupasta yhden kirjan, jota ei ole Kuopion kirjastossa. Maksoi 9 euroa. Kyllä kirjastoja kannattaa käyttää.

hdcanis kirjoitti...

Joo, noissa luvuissa on minulla vaikutusta sillä että olen tietoisesti lainannut vähemmän kirjoja kirjastosta ja keskittynyt omaan hyllyyn kertyneisiin.

Jokke kirjoitti...

Kirjastosta monesti ei saa niitä kirjoja, mitä kirppikseltä voi saada, johtuen poistoista ja siitä, että uusia painoksia ei tule.

hdcanis kirjoitti...

Helsingissä Pasilan kirjavarastosta tietysti löytyy kaikenlaista jos huomaa etsiä, mutta kirppiksillä ja divareissa löytyy myös näitä "ai tällainenkin on olemassa".