Samoja aiheita sisältää kuin mitä edellinenkin blogattu kirja sivuaa, historian myllerrystä ja nälkää, joskin Kiinan nälänhädässä poliittisilla tekijöillä oli suurempi rooli kun taas Suomessa poliittinen reagointi oli turmiollisen hidasta mutta tärkeämpänä kuitenkin luonnon olosuhteet joissa maanviljelys oli lähes mahdotonta.
Aki Ollikainen on kirjoittanut historiallisen romaanin Euroopan viimeisimmästä suuresta rauhanajan väestökatastrofista, Suomen 1860-luvun nälänhädästä. Kirja on laiha ja kohtaloon tyytyvä kuin nälkävuoden torppari, 140 väljästi taitettua sivua ja kuvailevasta kielestä huolimatta asiat todetaan eikä lähdetä sen laajemmin spekuloimaan mitä olisi pitänyt tapahtua ja entä jos ja mistä kaikki johtui, tässä olet ja seuraavalla sivulla saatat saada laihaa velliä tai sitten et. Vuoden 1867 tilannetta kuvataan kolmesta näkökulmasta: kerjuulle lähtevä perhe, helsinkiläinen paremmin toimeen tuleva veljespari ja senaattori saavat kukin sanansa, ja vaikka nälänhädän vaikutukset ovatkin eriasteiset ja erilaiset, ei kukaan siltä säästy.
Oli tämä vaikuttava ja tehokas ja ihan ansaitusti menestyi mm. Blogistanian Finlandiassa (sieltä löytyy myös linkkejä muiden arvioihin).
9 kommenttia:
Tämä oli hyvä kirja, mutta minulla tuntuu käyvän kaikkien blogisuosikkien kanssa niin, että odotan liikaa ja päädyn pettymään. Tämäkään ei kuitenkaan ollut NIIN mieletön, kuin odotin. Tosin siis kuitenkin ihan hyvä :D
Mä olin sopivan epäluuloinen että en odottanut liikoja muiden hehkutuksista huolimatta, joten kirja sai rauhassa osoittautua hyväksi. Vaikkei tajuntaa räjäyttänytkään.
Ostin tämän Suomessa käydessäni pokkariversiona. Tuossa se odottaa lukemista. Mutta ihan heti en ehdi, olkoonkin, että hyvin kehuttu tämä on ollut - veikkaan, että mulle käy samoin kuin sinulle, että havaitsen tämän hyväksi mutta en erityisen huikeaksi. Tai no, annan kirjan yllättää :)
Minut kirja onnistui yllättämään, sillä en tiennyt siitä juuri mitään. Mieleenpainuva se ainakin on :)
Juu, jäi mieleen ja tuon Mo Yanin kirjan tukemana lähdin sitten lueskelemaan sekalaisia wiki-sivuja ruokakriiseistä ja nälänhädistä.
Hype on kyllä joskus vähän haitallistakin jos odotukset karkaavat pilviin...
Minuun iski ja lujaa. Etenkin kieli puri niin, että jälki jäi. Viime vuoden parhaimpia lukemiani kirjoja. :-)
Kieli oli vaikuttavaa. Vähän jäi mietityttämään olisiko tämän pitänyt olla jotenkin laajempi tai jotain mutta tiivistys ja perusasioihin keskittyminen olivat kuitenkin keskeinen osa kirjan viehätystä...
Olen Kaisan kanssa samoilla linjoilla, minullekin tämä oli melkoisen huikea lukuelämys, yksi viime vuoden parhaista. Ihastuin kieleen, ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin. Mielenkiintoista päästä sitten joskus aikanaan lukemaan Ollikaiselta jotain muuta. Saapa nähdä, osuuko sama mies kahta kertaa peräkkäin napakymppiin.
Kiinnostavaa kyllä nähdä mitä seuraavaksi, ja tämä keräili sen verran huomiota että esikoiskirjailijalle ei varmaan ihan helppo rasti lähteä laatimaan seuraavaa...
Lähetä kommentti