Fadiman määrittää lajityypikseen "familiar essay"n: siinä missä kriittinen essee on paljon päätä ja vähän sydäntä ja henkilökohtainen essee paljon sydäntä ja vähän päätä, tuttavallinen essee on näiden välissä, sekoittaen tasaisesti henkilökohtaista kokemusta ja yleisempää pohdintaa.
Kirjan kahdentoista esseen aihevalinnat heijastelevat kirjoittajan mielenkiinnon kohteita, harrastuksia ja obsessioita. Puhutaan perhostenkeräilystä, kahvista ja jäätelöstä ("I recently calculated [...] that had I eaten no ice cream since the age of eighteen, I would currently weigh -416 pounds. I would be lighter than air, but I would be miserable."), Charles Lambista, Samuel Taylor Coleridgesta ja Vilhjalmur Stefanssonista, postista ja Yhdysvaltain lipusta.
Sekä omista kokemuksista että ilmiön yleisemmästä historiasta, mukavan jutustelevaan sävyyn, jolloin ei ole oikeastaan väliä kiinnostaako aihe lukijaa, Fadiman saa aiheen kiinnostamaan. Vähän näistä tulee Markku Envallin esseet mieleen.
Miellyttävä kirja, tätä olisi voinut lukea enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti