Jatkomietteitä kirjakaupasta

Eilisen "osta kirja"-happeningin muita viestejä lukiessa (Café pour les idiotsissa on niitä koottu lähes 40) mieleen tuli sekalaisia jatkoajatuksia, kirjoittelen niitä sitten tässä.

Ensinnäkin, mistä näitä kirjoja tulee? Otin valikoimaksi tämän vuoden aikana oman bloggauksen saaneet kirjat ja kaivelin muistia.
Tämän vuoden lukemisen on painottunut paljon omaan hyllyyn, aiempina vuosina kirjaston osuus olisi varmaan suurempi, mutta jos oikein laskin ja muistan niin tämän vuoden blogattujen kirjojen jakauma on tällainen:

12 täysihintaista uutta kirjaa (Mo Yan nyt kolmantenatoista)
7 alennuskirjaa
18,5 käytettyä
25,5 lainaa
1 lahja

(puolikas on useamman niteen sarja josta osan ostin käytettynä, loput lainasin kirjastosta).
Bloggaamattomista suurin osa on kyllä myös kirjastosta, mutta muihinkin kategorioihin kyllä tulee täytettä.

Täysihintaisista kirjoista puolet on tilattu netistä, puolet ostettu kirjakaupasta, alennuskirjoista kaikki ovat kirjakaupoista. Hintaa en pidä olennaisena tekijänä näiden välillä, netistä olen tilaillut joitain kirjoja joita olen jahdannut kaupoista tuloksetta, mutta yleisesti ottaen pidän liikaa kauppojen hyllyjen penkomisesta ja että voin tehdä ostopäätöksen fyysisen kappaleen perusteella.

Kun aloin miettiä asiaa niin huomasin ehkä hivenen ongelmallisen piirteen itsessäni kirjojen ostajana. On kirjoja joista etukäteen olen todennut että haluan ne lukea, mutta nämä ovat sitten niitä jotka lainaan kirjastosta tai nappaan divarista kun siellä eteen sattuvat koska ei ole varsinaisesti tärkeää milloin ne luen. Kaupoista ostetut kirjat ovat enemmän impulsiivisia löytöjä, sellaisia joista olen kuullut ehkä jotain epämääräistä tai joilla on kiinnostava nimi, ja vaikka mielenkiintoni onkin herännyt nämä ovat helposti sellaisia kirjoja että jos en nyt osta niin saattaisi jäädä lukematta.

Myönnän että tällainen ajattelu ei ole kaikkein rationaalisin eikä ainakaan kovin reilu kirjailijoita kohtaan: siinä vaiheessa kun ovat saaneet koukutettua alankin lipsua. Kustantajien ja kirjakauppojenkin kannalta tämä on varmaan hieman kaoottista ja hankalaa. Toivottavasti ne muut jotka ostavat pääasiassa luotettavia kirjoja tasapainottavat tällaista (ja että heillä on tarpeeksi hyvä maku että oikeat kirjat saavat ansaitsemaansa huomiota). Ja eiköhän minunkin kuluttajasegmentilläni ole myös joku nimi, eri asia pidetäänkö sitä niin kiinnostavana segmenttinä että se kannattaa ottaa huomioon.

Koska jokin tolkku on syytä säilyttää taloudessa, hintataso on käytännössä hyvin rajattu ja jossain 15 euron tienoilla alkaa mennä kipuraja jota kaunokirjallisuuden on vaikea ylittää (tietokirjallisuus ajoittain onnistuu), eli uusissa kirjoissa puhumme käytännössä pokkareista ja muista pehmeäkantisista. Tämä sopii kyllä hyvin, kuten edellisessä postauksessa mainitsin suosikkiformaattini on pehmeäkantiset vähän-isokokoisemmat-pokkarit. Kovat kannet eivät tuo minulle yleensä mitään lisäarvoa joten en pidä aiheellisena maksaa niistä ylimääräistä (lukemista ne kyllä alkavat helpottaa tiiliskivissä eli 500+ sivuisissa kirjoissa niissä on lisäarvoa, mutta minkä verran minä tuollaisia luen).
Isompien kustantajien pokkarit taas tapaavat olla aika, no, helppoja, kirjoja jotka ovat muutenkin menestyneet hyvin ja joiden suhteen olen usein jo tehnyt lukemispäätökseni puolesta tai vastaan. Pienemmiltä kustantajilta toki sitten tulee vähän vaihtelevampaa tuotantoa suoraan pehmeissä kansissa ja siedettävillä hinnoilla ja näitä tulee sitten ajoittain ostettua, sekä enemmän englanninkielisiä koska näiden valikoima on ylivertainen.