Kirjan ostamisesta kirjoitin alkukuusta, ja nyt sitten luin sen myös.
Ja, no, mitäköhän sanoisi. En tullut Mo Yanin suureksi faniksi. Kirjassa on kahdeksan novellia, joista useimmissa esitellään pienen ihmisen kamppailua Kiinan poliittisen järjestelmän ja byrokratian keskellä, ja joitain tarinoita on maustettu myös maagisella realismilla, haluton morsian pyrähtää lentoon ja nälkäinen orpo muuttuu metalliseksi...
Tarinat toki herättävät sympatioita mutta ei se minulle minään suurena yllätyksenä tule että maassa on paljon ongelmia ja kärsimystä, joten vähän näistä tuli "jaa, entäs sitten"-olo. Tilannetta ei mitenkään helpota että novellit jäivät lähinnä roikkumaan ilmaan, joku voisi puhua avoimista lopuista mutta ennemminkin minusta tuntui ettei näille vain oltu keksitty kunnon loppuja.
No, niminovelli ja Abandoned Child olivat tutustumisne arvoisia ja muissakin on hetkiä ja ideoita, muttei tämä kyllä ole "stunning collection of stories by one of the world's greatest writers". Ehkä romaaninsa toimivat paremmin...
4 kommenttia:
Sivuhuomuona :)
En erityosemmin pidä maagisesta realismista, ja ihmetteln sitä tällaisessa kontekstissä.
Itse suhtaudun jonkinlaisella epäilyllä maagiseen realismiin, joskus toimii ja joskus on löysää sekoilua...
Mutta kontekstia avaa kirjailijan alkusanat joissa selostaa myös taustaansa, kuinka alkoi pienenä keksiä tarinoita ja kuunteli kansantarinoita, varsinainen kirjallisuus tuli vasta myöhemmin ja ilmeisesti aatteellisesti puhdas sosialistinen realismi oli aika tylsää (vaikka Mo Yan sellaistakin kertoo kirjoittaneensa, ja tarjoilee erään varhaisen kertomuksensa synopsiksen...)
Toivottavasti tosiaan romaanit olisivat tuota 'suurta kirjallisuutta'.
Minäkään en ole suuri maagisen realismin ystävä. García Márquezilla se kyllä toimii.
Henkilöt olivat varsin toimivia mikä on romaaneissa yleensä tärkeämpi seikka kuin novelleissa joten ainakin kiinnostuneena seuraan millainen sne tulevan suomennoksne vastaanotto on.
Lähetä kommentti