14.9.13

Kirsti Ellilä - Kaivatut


Kirjailija Ellilä puhui taannoin uudesta kirjastaan ja tarjosi arvostelukappaletta, ja aiheet vaikuttivat sen verran kiinnostavilta että pitihän tämä sitten pyytää ja lukea.

Kirjan aloituslause on aika hurja, "Mitä on elämä?" Aloitetaanko romaaneja oikeasti tuolla tavalla, lataamalla heti alkuun tuon tasoiset haasteet ja lupaukset? Eipä silti, vaikka jatkossa seurataankin varsin tavallisten ihmisten varsin tavallisia elämiä (siinä määrin missä ihmiset ja elämät nyt ovat tavallisia) niin taustalla liikkuvat isot teemat, elämä, maailmankaikkeus, sukupolvet ja niiden suhteet, kulttuurit ja monikulttuurisuus, usko, luopuminen ja kaipaus. Jos aloituslause aiheuttaa allergisen reaktion niin tiedä sitten auttaako pitemmälle lukeminenkaan...

Suurin osa kirjasta seurataan Saaraa, joka on toipumassa vaikeasta sairaudesta ja tyttärensä kuolemasta. Saara on epävarmasti hapuileva, itseään ja toisia syyttävä, ristiriitainen henkilö joka takertuu oljenkorsiin silloin kun jaksaa ja tajuaa, ja havahtuu kysymään epäolennaisuuksia. Hyvin sympaattinen hahmo siis ja kirjan moottori.
Toinen henkilö jonka pään sisällä kuljetaan, Henrik, jäi etäisemmäksi, tämän tarinaa seurattiin varsin katkonaisesti: alussa parin lukua, sitten tämä jää sivuun puolen kirjan verran ja sitten palaa taas. Vaikka tässäkin osiossa nousi mieleen kiinnostavia ajatuksia niin silti tämä tuntui hieman puutteellisesti kehitetyltä osiolta, ja Henrikin tytär Meri ja ex-vaimo Aava jäivät vähän karikatyyrimaisiksi.
Vastaavasti Saaran naapuri Gilbert oli myös jätetty hieman epämääräiseksi hahmoksi mutta tässä tapauksessa se toimi paremmin, Gilbertin suhteen näkökulma on Saaran joka ei naapuriaan kuitenkaan täysin voi tuntea.

Ja tosiaan, tavallisiin elämiin liittyy isommat teemat, joita ei romaaninkokoisissa kirjoissa voikaan auki käsitellä, mysteerien mysteeriys tunnustetaan. Usean aiheen kietominen yhteen toimi kuitenkin hyvin, yhteyksiä löytyi ja mm. aloin pohtia miten Gilbertin kommentit anteeksiannosta rinnastuvat Henrikin aiempiin mietteisiin monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta, tai kuinka eri ihmiset eri tilanteissa luulevat että heidän teoillaan on ollut tietty vaikutus tiettyyn lopputulokseen mutta jättävät huomiotta toisia tekojaan joilla on ollut jokin muu vaikutus johonkin muuhun lopputulokseen...
Erinomaista oli myös kirjan hieman melankolisesta yleissävystä huolimatta löytyvä humoristinen vire ja osuvat lausahdukset jotka tiivistivät kuinka kummalliseksi maailma onkaan käynyt..."Uusi naapuri ei ilmeisesti tiennyt ettei Suomessa ollut tapana pudotella rihkamaa sisälle vieraiden ihmisten postiluukuista. Vain mainosten jakajat saivat tehdä niin."

Pieni suuri kirja joka viihdytti ja herätti ajatuksia, mitä sitä muuta voikaan toivoa.

7 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Tämä kirja kiinnostaa minuakin kovasti ja toivottavasti sen pian käsiini saankin.

Kieltämättä voi olla melko uskaliasta aloittaa kirja kysymyksessä, vieläpä noin "suurella". Tai monille suurella? Itse olen sen verran huoleton, ettei tuo häiritse lainkaan. Kaikilla meillä on ainakin toistaiseksi elämä, joten en edes koe kys. sanaa kovin kummoisena. Enkä edes kysymystä, koska ajattelen että lopulöta kukin kuitenkin itse määrittelee sen elämänsä ja mitä se nyt sitten kulloinkaan tarkoittaa ja merkitsee, vai merkitseekö mitään. :)

Leena Lumi kirjoitti...

Kiinnostava arvio kirjasta, joka odottaa minua jo yöpäydän matalammassa pinossa. Yleensä en lue toisten arvioita etukäteen, mutta nyt uteliaisuus voitti;)

Kirjan kansikin kantaa tarinaa...otaksun.

hdcanis kirjoitti...

Pyrin olemaan juonikuvioiden suhteen epämääräinen...

Ja alkulauseen kysymys oli lähinnä yllättävä, ei tuollaista usein näe. Mutta tosiaan, vaikkei vastauksia odotakaan niin tietty mielenkiinto kysymyksen esittämiseen on suotavaa :)

Kirsti Ellilä kirjoitti...

Juu, mieheni joka luki käsikirjoituksen, sanoi heti, että pois tuollaiset alkulauseet. Mutta jätin piruuttani. Vai onko se nyt väärä termi tässä yhteydessä..

Johanna kirjoitti...

En ole vielä lukenut, mutta aion niin tehdä. Tuolla lailla kun aloittaa, niin ainakin lataa isot odotukset lopulle sisällölle. :)

hdcanis kirjoitti...

Kansikin (Satu Ketola) kyllä myös liittyy kirjan aiheisiin ja kuvastaa myös yleistä tunnelmaa, kannen hahmojen positioissa on useampi kirjan henkilöistä...

Mistä tulikin kyllä mieleen että nunnakokelas Merin tarina olisi myös kiinnostava, hahmossa olisi kyllä potentiaalia myös särölle mikä siitä nyt vähän puuttui. Tai myös Aavan tarina, tämä taas oli niin säröinen että haluaisi nähdä ihmisen siellä keskellä...

Ulla kirjoitti...

En ollut lukenut tältä kirjailijalta mitään, mutta eilen bloggasin hänen uusimman Tuntemattomat. Se teki minuun vaikutuksen ja aloin etsiä, mitä muuta hän on kirjoittanut.