Sergei Dovlatov - Ulkomuseo

 
Kirjan päähenkilö Boris (jolla saattaa olla "joitain yhteyksiä" itse Dovlatoviin) on kirjailija, jolla menee aika huonosti: kirjallinen ura on jäissä kun tuotanto on Neuvostoliiton oloissa vähintäänkin epäilyttävää, rahaa ei ole mutta viina maistuu, ja välit vaimo Tanjaankin ovat varsin hankalat...uusi työpaikka kuitenkin löytyy, Puškin-ulkomuseon turistioppaana.

Museossa ja sen lähistöllä löytyy tietysti monenlaista merkillistä tyyppiä ja erikoisia sattumuksia riittää, samoin perinpohjaisemmin käsitellään Borisin ja Tanjan suhdetta, avioerosta huolimatta väleissä on myös lämpöä ja toisaalta Tanja suunnittelee muuttoa länteen, toivoen Borisin tulevan mukaan mutta lähtee myös ilman Borisia.

Dovlatovin tyyli on hyvin sujuvaa, kieli lakonista ja napakkaa (jossain kohtaa kirjaa taidettiin mainita Hemingway) ja Pauli Tapion suomennoskin tukee tätä. Sujuvuuden ohella kerronta on humoristista ja sopivan kevyttä sinänsä vakavista tapahtumista huolimatta joten tämä oli erinomaisen viihdyttävä teos, ja parhaimmillaan se oli kuvatessaan Borisin ja Tanjan suhdetta.
Mutta toisaalta minulla oli ehkä kovemmat ennakko-odotukset kirjaa kohtaan, kun olin Dovlatovia kuullut kehuttavan ja viime vuonna olin viettänyt aikaa välillä Leningrad - Ost-Berlin (mikä auttoi myös ymmärtämään joitain kulttuurireferenssejä, joita oli kivasti kyllä myös avattu kirjan lopun suomentajan huomautuksissa). Mutta kun sen yhteydessä ja sitä ennen oli lukenut monia mustan huumorin ja absurdiuden purevia sivalluksia (esim. Moskova-Petuški, Kateus, Oikeudenkäynti alkaa, Punainen ratsuväki, Ihmismielten insinööri, Marsut...) niin olihan tämä ehkä vähän turhankin kevyt minun makuuni.
Vähän tästä tuli mieleen stand-up-komedia, ja takakannessa siteerataan Joseph Helleriä "[...] huumorissa on jotain amerikkalaista".
Vaikka tämä nyt ei ihan vastannut odotuksiani niin olihan tämä kuitenkin erinomaisesti lukemisen arvoinen kirja.

Tatjana kohosi elämäni ylle kuin aamunkoi. Siis rauhallisesti ja kauniina, herättämättä äärimmäisiä tunteita. Äärimmäistä hänessä oli vain välinpitämättömyys. Rajattomassa välinpitämättömyydessään hän muistutti luonnonilmiötä.
Kuvataiteilija Lobanov juhlisti hamsterinsa syntymäpäiviä. Hänen viistokattoiseen ullakkohuoneeseensa oli ahtautunut tusina ihmisiä. Kaikki odottivat Oleg Tselkovia, joka ei ilmaantunut. Istuttiin lattialla vaikka tuolejakin olisi ollut. Yön lähetessä keskustelu muuttui sävyltään uhkaavammaksi. Eräs kaljuksi ajeltu merimiespaitainen mies ei kestänyt enää ja karjahti:
- Sanon viimeisen kerran, että väri on ideologinen ilmiö!
(Myöhemmin kävi ilmi, ettei hän ollut varsinaisesti taiteilija, vaan tuoteasiantuntija Apraksin dvorin komissiokaupoissa.)

Ja kas, tämäkin kirja sopii Muuttoliikkeessä-haasteeseen: Tanja suunnittelee muuttoa pois Neuvostoliitosta länteen, ja kyllä Boriskin sitä ajattelee, vaikka myös argumentoi että hän on kirjailija ja ihminen menettää 80% ilmaisustaan vieraalla kielellä, kyvyn vitsailla ja olla ironinen...ja moneen muuhun maastalähtijään viitataan myös.
Ja minkäköhän Helmet-haasteen vielä lukuisista avoimista kohdista valitsisin tähän...sanotaan vaikka 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista.

Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Anneli, Marissa ja Donna Mobile.