Kun loin kirjaston scifi/fantasiahyllyyn yleissilmäyksen, huomio kiinnittyi varsin epätyypilliseen nimeen, tarpeeksi että piti vilkaista ainakin takakansi. Nnedi Okorafor ei ollut aiemmin tuttu mutta, hei, novelleja, ja kun samantien vilkaisin ensimmäisen lyhyen tarinan 'The Magical Negro' joka huvitti tarpeeksi kliseeirvailullaan, joten otin luettavaksi.
Ensimmäisten tarinoiden perusteella vahva mielleyhtymä oli Neil Gaiman, niin tuon ensimmäisen metatietoinen tarina kuin sitä seuraava niminovelli joka olisi sujuvasti solahtanut American Godsin tai Sandmanin maailmaan: arkitodellisuuteen tunkeutuu äkillisesti myyttien taso. Myöhemmissä tarinoissa vilkkuu myös maagista realismia mutta myös perinteisempiä scifi-ideoita, selvempää fantasiaa tai vähän kauhuakin: kaikissa tarinoissa vaikuttavana kulttuurisena viitekehyksenä on kuitenkin Okoraforin nigerialais-amerikkalainen tausta, joten tappajadroidit valvovat öljyputkien toimivuutta ja ajan ja paikan ulkopuolella liikkuva laiton taksi luukuttaa Fela Kutin musiikkia. Kyberpunkkaan ei ole ihan samanlaista Nigeriassa kuin Pohjois-Amerikassa...
Muutama tarina ilmeisesti viittasi Okoraforin romaaneihin, niiden tapahtumiin, paikkoihin ja henkilöihin, ja kun en ollut romaaneja lukenut niin ehkä eivät tehneet ihan niin suurta vaikutusta kuin pitäisi, ja pari tarinaa jäi vähän häiritsevän avoimiksi, ehkä tarkoituksella (mikä se matto lopulta oikein oli? mitä niillä paviaaneilla oli?) mutta noin yleisesti ottaen Okoraforin arjen, myytin ja näin pohjois-eurooppalaisittain vieraan kulttuurin sekoituksissa oli paljon kiinnostavaa...ja hei, paljon juttua mm. öljynporauksesta tai sisällissodan mekanismeista.
Repeat that in your American newspaper and tell me if your readers won't shake their heads and think, "Even with all that sunshine, the place is still the Dark Continent."
As if that is the soul of my story.
(vaikka toisissa tarinoissa päästään kyllä myös kasvokkain mantereen pimeyden kanssa...)
Tämä kirja oli varsin onnistunut haastekombotuksessa: alunperin lainaanottamista vauhditti novellihaaste, jota edistetään 21 novellilla, ja tässä vaiheessa vuotta olisi varmana vaikea löytää kirjaa joka ei sopisi johonkin kohtaan Helmet-haastetta, kuittaan siitä nyt kohdan 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.
Ja sopivasti Suketus avasi Muuttoliikkeessä-haasteen, jonka eri aspekteihin tämän kirjan novellit viittaavat. Vallankäyttäjiin, niin menneisiin britteihin kuin nykyisiin öljy-yhtiöihin, viittaillaan muutamassa novellissa, muutamassa on myös lähtijöitä, joskus pakostakin, ja kirjailijan tapaan myös toisen polven maastamuuttajia, näiden kokemuksia kun syystä tai toisesta palataan käymään Nigeriassa kun ollaan vähän molemmissa kulttuureissa eikä ehkä kuitenkaan (itseäni huvittanut yksityiskohta: House of Deformities -tarinan nigerialais-amerikkalaiset tytöt ovat nimeltään Ngozi ja Adoabi, heidän Nigeriassa asuvat serkkunsa Rose ja Grace...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti