It is often supposed that those who live and work in academic or intellectual circles are above the petty disputes that vex the rest of us, but it does sometimes seem as if the exalted nature of their work makes it necessary for them to descend occasionally and to refresh themselves, as it were, by squabbling about trivialities. The subject of Miss Clovis's quarrel with the President [of a Learned Society] was known only to a privileged few and even those knew no more than that it had something to do with the making of tea. Not that the making of tea can ever really be regarded as a petty or trivial matter and Miss Clovis did seem to have been seriously at fault.
Barbara Pym -bloggauksien sitaattivalinnoiksi tuntuu tulevan näitä teeaiheisia pätkiä, koska jotain olennaista niissä tavoitetaan. Jos pitäisi laittaa vain hyviä lauseita niin voisin siteerata puoli kirjaa...
Eli taas vaelletaan Pym-maahan, yksittäisen päähenkilön sijaan meillä on ensemble jonka elämien käänteitä ja keskinäisiä suhteita selvitellään arjen ironian värittäminä.
Tällä kertaa keskiössä ovat monissa muissa kirjoissa sivussa vilahtaneet antropologistit, joten kirjan henkilöt eittämättä osoittavat suurta kiinnostusta sosiaalisia konventioita kohtaan, mutta sopivalla etäisyydellä tietysti. Pym itse oli aikoinaan työskennellyt International African Institutessa, jossa on alaan tutustunut, ja kun antropologijoukon lisäksi kirjassa on henkilöinä myös romanttiseen viihteeseen erikoistunut kirjailija ja lähiörouvia, niin Pym selvästi ammentaa tässä kirjassa runsaasti omista kokemuksistaan...
Akateemisen tutkimuksen ja opiskelun piirteistä osa on ehkä hieman muuttunut mutta sanotaankonoin että aika moni asia kuulosti myös kovin tutulta, ja antropologin tapaan Pym käsittelee kohteitaan tarkasti mutta ulkopuolisesti ja reflektoivasti, joten ironialta ei välty kukaan...
Varsinaista juonta tässä ei tosiaan ole, hieman keskeisemmässä roolissa on nuori väikkärintekijä joka on viettänyt aikaa Afrikassa ja palaa sinne ehkä pian takaisin, mutta ehtii kyllä aiheuttamaan sekaannusta parinkin naisen elämässä...ja kirjan lopusta on vähän vaikea sanoa että onko siinä vain kiirehditty vetämään nopeasti langat kokoon vai kuvastaako se laajemmin tiettyjen tapahtumien perimmäistä banaaliutta, "oikea" lopetus olisi sellainen jonka joku muu kirjailija tekisi mutta se ei sopisi Pymin itsereflektoivaan laatuun...
Perinteiseen tapaan erinomainen kirja, ei Pymin parhaimpia (yhä vaan Excellent Women ja The Sweet Dove Died) mutta hyvä kuitenkin. Lukekaa ihmiset.
Helmet-haasteeseen tämä alkaa olla vaikeammin sovitettavia (jos huomioin että nuo kannessa ovat koruja eivätkä eläimiä), sanotaan nyt sitten 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt (kirja sijoittuu julkaisuaikaansa 1950-luvulle)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti