Impulsiivisia löytöjä viime kirjamessuilta, taas kerran novellikokoelma kirjailijalta josta en ollut kuullutkaan, tällä kertaa maltalaiselta Oliver Friggierilta (suom. italian kautta Laura Ivaska).
Monet näiden kahdentoista lyhyen novellin päähenkilöistä ovat jollain tavalla yhteiskunnan marginaalia, yksinäisiä, hyljeksittyjä ja siedettyjä, henkilöitä joita tämä marginaalisuus leimaa. Miehestä jolla oli iso säkki ei koskaan oikein selvinnyt kuka tämä oli mutta vanhemmat pelottelivat tällä vielä pitkään lapsiaan, kerjäläisnainen perinteisessä faldetassa ei kestä olla olematta se mikä on, koiramiehen elämää hallitsi koiralauma ja leimansa ne antoivat myös kuolemaan, lääkärillä riittää avunpyyntäjiä niin paljon ettei hänellä ole ikinä aikaa olla vain itsekseen...
Tämä tarkkailun ja rajauksen aihelma välittyy myös kirjoitustyylissä, joka on usein aika minimalistista, henkilöitä ja tapahtumia kuvataan enemmän toteavasti kuin maalaillen: pari minä-kertojalla toteutettua tarinaa erottuvat vaikka nekin toki keskittyvät tapahtumien kuvailuun...ja vaikka monissa elämissä onkin karuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta, olin kuitenkin yllättynyt tietystä lämmöstä, kyräilevän ja juoruilevan kylänväenkin toimia leimaa usein, no, sietäminen, "se nyt on semmoinen"-asenne (ei tosin aina).
Kirjan ovat lukeneet myös Suketus ja Hannu.
Helmet-lukuhaasteeseen tämä sopii vaikkapa kohtaan 38. Kirjassa mennään naimisiin, ja novellihaasteen novellimäärää kasvatetaan kahdellatoista, yht. 123. (muuttoliikekin tässä mainitaan pariin kertaan mutta sen verran ohimennen etten lasku mukaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti