Frau, Signora & Bibi (lukuhaaste)

Muutamaan lukuhaasteeseen olen jo ennättänyt ilmoittautua, mutta kun lyhytproosan ystävänä novellihaasteeseen tulee osumia ihan normaalilukemisella ja muitakin luen ainakin aluksi enemmän linjalla että huomioin kun sopivia tulee kohdalle, päätin asettaa itselleni vähän aktiivisempaa prosessia vaativan haasteen.

Koska haaste heijastaa nimenomaan omia lukutottumuksiani ja reagoi niihin, on sen ehdot muille ehkä hieman omituisesti rajatut, mutta jos kiinnostaa niin mukaan saa liittyä. Haaste kestää tämän vuoden ja päättyy siis 31.12.2017.

Frau, Signora & Bibi -haasteen tavoitteena on lukea enemmän sellaisten naiskirjailijoiden teoksia, jotka kirjoittavat jollain muulla kielellä kuin englanti, suomi, ruotsi, ranska tai japani.
Lisäohjeena on keskittyä muuhun kaunokirjlalisuuteen kuin lanuun.

Syy haasteen rajaukseen tulee parin päivän takaisesta vuositilastoinnista, jossa tarkastelin myös pitemmän aikavälin (62 kuukautta) tilastoituja lukemisia. Tilastoissa kiinnostavaa on tietysti bongailla on havaittavissa jotain trendejä, ja kun sellaisia löytää, pohtia mistä ne johtuvat ja tarpeen mukaan miettiä mitä niille pitäisi tehdä.
Tässä tapauksessa selvin ja merkillisin trendi oli lukemieni naiskirjailijoiden teosten alkukielet, oheisessa diagrammissa koko 62 kuukauden ajalta.

Kuten näkyy, englanninkielinen kirjallisuus dominoi voimakkaasti, huomattavasti selvemmin kuin yleensä lukemisessani, ja käytännössä loput edustetut kielet ovat suomi, ranska, japani ja ruotsi, muut ovat marginaalisia (ja viimevuotinen NTK-haaste kaunisteli tilastoja edes tähän asti).

Blogini lukijat ovat ehkä kuulleet jo hienojen brittikirjailijoiden fanituksestani (Muriel Spark, Barbara Pym, Elizabeth Bowen, Elizabeth Taylor, Agatha Christie jne) ja nämä näkyvät myös blogissa, samoin muutama mainio amerikkalaiskirjailija, joten on selvää että englanninkielisyys näkyy.
Suomalaisena lukijana suomalaisia on tietysti myös tullut luettua, vaikka viime aikoina olenkin keskittynyt muualle.
Japani ja ranska ovat myös suosikkikielialueiden joukossa. Japanissa on tietysti pitkät perinteet Heian-kauden hovineidoista lähtien ja nykytekijöissäkin mm. Banana Yoshimoto ja Yoko Ogawa ovat tuttuja. Ranskankielinen kirjallisuuskin on tuottanut nimekkäitä klassikkotekijöitä, tuttuja ovat Sagan, Sarraute, Duras, Nothomb, Leduc, Nemirovsky...osasta pidän enemmän ja osasta vähemmän, mutta joka tapauksessa näitä löytyy.
Ja ruotsinkielistä kirjallisuutta löytyy kotimaastakin, ja naapurista helposti lisää (joskin on todettava että noissa tilastoissa lanu näyttelee ehkä sen verran suurta osuutta että voisi olla perusteltua päästää myös ruotsi haasteen piiriin...no, aikeissa on joka tapauksessa lukea myös paria ruotsalaista naiskirjailijaa).

Mutta nuo loput...vaikka en tapaakaan valita lukemiani kirjoja sukupuolen perusteella (vaikka väitänkin että kyllä tekstillä on myös sukupuoli, näkyvämpi tai näkymättömämpi) niin tässä tapauksessa ilmeisesti vähän pitää valikoida.
Muuten ajattelin kyllä edes suunnilleen valikoida oman maun mukaisia kirjoja, eli novellisteja ja pienoisromaaneja suositaan ja esim. skandidekkareihin suhtaudun yhä ennakkoluuloisesti. Esim näytelmien löytäminen näillä spekseillä voi tietysti alkaa jo käydä työstä...

Sinänsä olen kyllä myös ihmetellyt että kun on tullut puhetta kuinka pitäisi saada lukemiseen monipuolisuutta lukemalla sekä mies- että naiskirjailijoita niin jos kommentoi naiskirjailijoiden heikommasta löydettävyydestä, erityisesti jos lähtee jollain tavalla rajaamaan tiettyyn genreen tai aiheeseen, niin vastaukset tapaavat olla että kyllähän tuotakin kirjoittavia naisia on, esim. (pohjoisamerikkalainen), (pohjoisamerikkalainen), (suomalainen) tai (pohjoisamerikkalainen), mikä ei minusta ihan muistuta monipuolista lukemista...

Ja kun haasteen tavoitteet olin päättänyt ja aloin selvitellä mahdollisuuksia, niin tuli aika nopeasti ilmi miksi tämä katvealue oli jäänyt katvealueeksi. Kun lähdin selvittelemään Librarythingissa mahdollisia kirjoja ja tekijöitä sillä perusteella mitä olin aiemmin lukenut, niin ainoa näkyvämpi itselleni uusi kirjailija joka täytti rajausehdot oli Isabel Allende (lisäksi Laura Esquivelin Pöytään ja vuoteeseen sekä Anne Frankin päiväkirja yksittäisinä teoksina nousivat esiin kun jaksoi etsiä), ja kun vaihtoehtoja etsiessä niitä löytyy yksi, niin onhan se vähän masentavaa (oikein kovasti kampaamalla alkoi sitten pikkuhiljaa nousta muitakin potentiaalisia nimiä esiin, joita jo pari laitoin muistiin...ja ehkä se Allenden Henkien talokin pitää vihdoin lukea). Paljon oli englanniksi kirjoittavia naisia, jonkin verran ranskaksi ja japaniksi, mutta noin muuten teki tiukkaa.

Samoin kun tänään kävin kirjastossa katsomassa mitä hyllyistä löytyy niin aika nopeasti tuli ilmi että tässä ei nyt varsinaisesti olla valitsemassa kymmenistä toinen toistaan paremman kuuloisista teoksista että minkäs nyt tällä kertaa haluaa lukea, vaan pitää oikeasti haastaa itsensä lukemaan (oli niitä kirjoja varmaan enemmän kuin mitä tämän vuoden aikana ehdin haasteeseen lukea, mutta kuitenkin).
Nappasin minä yhteensä viisi teosta, joistain niistä tai ehkä kaikista tullette kuulemaan lähiviikkoina (ja vain kahden niistä takakannessa kirjaa luonnehdittiin "intohimoisen sensuelliksi" tai synonyymisin sanankääntein...lupaan lopettaa kliseille vitsailun heti kun se lakkaa olemasta helppoa). Ja lisää odottaa tuolla tai toisissa kirjastoissa, ja muutamia nimikkeitä ja tekijöitä on jo mielessäkin (Clarice Lispectoria pitää lukea lisää, ja varmaan myös sitä Grazia Deleddaa...)

Aikeissa on siis kyllä vuoden aikana lukea myös naiskirjailijoita jotka kirjoittavat englanniksi, ranskaksi, japaniksi, ruotsiksi tai suomeksi. Ja mieskirjailijoita myös.