Kun tartuin Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen, niin arvelin että japanilaisia tulee varmaan luettua muutenkin, mutta jos niitä muitakin...ja pari kiinalaista onkin tullut napattua, ja nyt korealaisista löytyi kirjaston hyllystä tämä novellikokoelma. Krys Lee tosin asuu nykyään Yhdysvalloissa ja tämäkin teos on kirjoitettu englanniksi.
And red is everywhere, in the raids the police make to uncover communists, in late girls squirming in the stink of their first bloodied cloth napkins, in Mina's cheeks when the teacher reads out the students' rankings, from the first, to Hana, who is second, down to Mina's name, which follows the sixty-one other classmates in grade seven.
Keskiössä on kuitenkin korealaisten ihmisten vaihteleva elämä, asuivat he sitten Etelässä tai Pohjoisessa tai Tyynenmeren toisella puolen. Erityisesti perheet, jotka joka tarinassa olivat jollain tavalla rikki: ensimmäisessä tarinassa isä ja tytär ovat lähteneet Amerikkaan jättäen äidin taakseen, ja nyt äiti tulee perässä ja hankkii viisumin kulissiavioliitolla toisen miehen kanssa ja muissakin tarinoissa perheet ovat hajonneet tai hajoamassa. Onko tämä perheen mikrokosmoksen rikkinäisyys symboli Korean jakaantumisesta? Vai kirjailijan henkilökohtainen obsessio?
Aiheista saa välähdyksiä Koreasta ja Koreoista, mutta tyylillisesti tämä muistuttaa kyllä aika lailla muita moderneja amerikkalaisia novellikokoelmia joita olen lukenut, hyvässä ja pahassa. Tasapainoinen teos jossa varsinaisia huteja ei ollut mutta myös ihan terävin kärki, huikeimmat ideat tms, joiden voimin novellikokoelmat jäävät mieleen, jäivät vähän vajaaksi. Tai kirjankin verran A Small Sorrowin tai At the Edge of the Worldin tai osien Beautiful Womenin tasoa niin hyvä olisi (nuo siis olivat omat suosikkini).
"Don't listen to what they say about you," Eunkang said, her voice vehement as if "they" were specific people they both knew. "They're usually wrong about everything."
Mina smiled, brightly this time. "It's a clear night tonight," she said, her hands to the windowpane. "You'll be safe driving home."
Eunkang allowed herself one last slow gaze, memorizing, before she shut the door behind her.
Mutta hyvähän tämäkin oli lukea, ja huiput antavat odottaa että niitä voisi tulla lisääkin ja korkeampia. Lisäksi novellihaaste etenee yhdeksän novellin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti