Tämän suomennoksen ilmestyessä 1960 (suomennos Juhani Konkka) ei ollut vielä tiedossa kuka salanimen Abram Terts taakse kätkeytyy; Andrei Sinjavskin kirjoittajuus selvisi vasta 1966 ja seuraavat seitsemän vuotta Sinjavski vietti työleirillä.
Karlinskin pitkä varjo hypähteli japanilaisten etsausten keskellä. Kädet heilahdellen se kiipesi kattoon asti. Ja kumosi.
- Ei voida sallia, että koko maailma tuntee. Joko-tahi. Marxismi, nihilismi. Fraktio, aktio. Kallistuma vasemmalle, kallistuma oikealle. Uhrit ovat välttämättömiä. Suuren päämäärän vuoksi. Nimeen. Tavoite, tavoite, tavoite.
- Hyvä päämäärä vaatii myös hyviä keinoja, puolustautui Katja heikosti.
Karlinski vimmastui: tuo hiljainen kala ei vielä edes kunnolla tiedä, miten lapset syntyvät, mutta pohtii jo tärkeitä asioita, kuvittelee olevansa Sofia Petrovskaja.
Eletään Neuvostoliitossa Stalinin loppuvuosien aikaan (vaikka Suuresta Johtajasta ja Isännästä ei nimellä puhutakaan), ja yleinen syyttäjä Globov valmistelee juttua gynekologi Rabinovitšia vastaan laittomista aborteista, kun käy ilmi että myös Globovin oma vaimo Marina on hankkinut abortin, hän kun ei lasta halua. Perhe rakoilee muutenkin, Marinalla on rakastaja toisaalla ja Globovin poika Serjoža on nuoresta iästään huolimatta koonnut joukon tovereita suunnitelmanaan maailmanvallankumouksen edistäminen, ja moista trotskismiakaan ei tietenkään katsota hyvällä...
Kirja on luonteeltaan satiiri ja sellaisena sitä ei tietenkään Neuvostoliitossa julkaistu, mutta yhteiskunnallisten satiirien tapaan se on myös oman aikansa lapsi, ephemera-kirjallisuutta jota ei varmaan odotettukaan tulevan luetuksi yli 50 vuotta myöhemmin erilaisessa ympäristössä. Riemukkaita osioita tässä toki on (tuo ylläoleva sitaatti jatkuu ja venyy hienoksi Stalin-kielen parodiaksi) mutta aika paljon myös sellaista joka ehkä ei auennut eikä ollut ehkä tarkoituskaan.
Tavallaan tuossa ehkä on laajemminkin neuvostokirjallisuuden jälkitarkastelun ongelma, aatteellisesti pitää tietysti paheksua kommunistista järjestelmää ja näin ollen kaikkia sen virallisesti hyväksyttyjä edustajiakin, ja sympata niitä kapinallisia, samizdatia yms., mutta näissä taas taitaa aika suuressa osassa olla parasta-ennen-päiväykset, tekstit kirjoitettu kommentoimaan juuri sen hetkisiä yhteiskunnallisia tilanteita ja aika harva on kirjoitettu tulevaksi klassikoksi...
Niin. Kun katselin hieman kirjan ja kirjailijan taustoja niin esiin tuli että 50-60-luvun vaihde, Stalinin kuoleman jälkeen, oli hieman vapaampaa aikaa mutta Sinkovskin oikeudenkäynti aloitti taas kylmemmän kauden Brežnevin johdolla: tosin oikeudenkäynti ilmeisesti sai aikaan myös toisinajattelijoiden kollektiivisempaa liikehdintää...eli perintönä ei ollenkaan huonoimmasta päästä.
Vielä olisi yksi tai kaksi kirjamessuostosta hyllyssä jotka Leningrad - Ost-Berlin -haasteeseen sopisivat, mutta taidan suosiolla jättää ne myöhempään aikaan, todistusaineisto on kasassa ja laadin koontipostauksen lähipäivinä.
2 kommenttia:
Kirjoitat seuraavasti:
"aatteellisesti pitää tietysti paheksua kommunistista järjestelmää ja näin ollen kaikkia sen virallisesti hyväksyttyjä edustajiakin, ja sympata niitä kapinallisia, samizdatia yms."
Miksipä lukijan pitäisi lukea niinkuin pitäisi? Eihän ole aihetta tarkastaa yleisiä näkökantoja, jos niitä on pakko noudattaa automaattisesti. Silloin sosialistimaitten kirjallisuuden lukemisessa ei olisi juurikaan mieltä. Jos minusta alkaisi tuntua, että tämä nykyinen maailmanjärjestys on se paras mahdollinen, lähtisin varmaan kävelylle tuulettamaan käsityksiäni. Saattaa olla että lähdenkin.
Lukemasi kirja on minulle tuntematon, hieno löytö jälleen.
Minullakin on todistusaineisto kasassa, vaikka Bim Mustakorva vielä yrittää sadan sivun verran tempoa itseään lukemattomuuden niittyjä kohti. Olen kumminkin jo aika pitkälle arvioinut ennestään lukemaani aineistoa ja kehitellyt melkein uskottavan näköisiä tieteellisiä menetelmiä näkemyksieni esittelemiseksi.
Tuossa lauseessa menin jo ironian puolelle, kirjallisuudessa (ja erityisesti julkisissa kirjallisuuskeskusteluissa) luettavat kirjat ovat tietysti myös osa omaa identiteettiä jolla rakennetaan niin itseä kuin kuvaa joka itsestä annetaan itselle ja muille. Tällöin ideologiset filtterit tulevat mukaan ja tietysti kun sellaisia omassa toiminnassa havaitsee niin sietää harkita josko ne pitäisi haastaa.
Tämä kirja löytyi yhdellä kertaa noiden Iskanderin ja Leonovin kirjojen kanssa joku aika sitten, Välkesalmen antikassa oli saatu esille laaja valikoima venäläisiä, jossa Dostojevskien ja Turgenevien seassa oli myös näitä erikoisempia löytöjä.
Lähetä kommentti