3.11.16

Junat joissa luki "Leningrad - Ost-Berlin"

Bloggauksen otsikko on lainattu vastikään kuuntelemastani Tuula Amberlan laulusta, sen tunnelmin laitan nyt kokoon sosialistisen Euroopan kirjallisuuden haasteen.

Ja tulihan sitä luettua, yhteensä 23 nimikettä laskin mukaan ja edustettuina ovat niin Neuvostoliitto useamman neuvostotasavallan voimin kuin Puola, Tsekkoslovakia, Unkari kuin Bulgariakin (ja yksi britti joka vietti ison osan elämästään Neuvostoliitossa). Lajityyppeinä romaaneja, novelleja, runoja, näytelmä, lanu-kirjoja ja aikaskaalakin aivan 20-luvun alusta 80-luvun loppuun ja yksi hyppäys vielä tällekin vuosituhannelle.

Jáchym Topol - The Devil's Workshop
Miklós Mészöly - Saulus
Vénédict Erofejev - Moskova - Petuški
Miroslav Válek - Rakastelua kananlihalla / Rauhattomuutta
Ivan Krylov - Tarinoita
Juri Oleša - Kateus
Neuvostolyriikkaa 1
Maria Krüger - Punaruusun aikaan
Mati Unt - Hyvää iltaa, rakkaat vainajat
Pawel Huelle - Kuka olet, David Weiser?
Ivy Litvinov - She Knew She Was Right
Hanna Knapp - Me kolme pöhköä
Boris Vasiljev - Ja ilta oli rauhaisa
Jan Pelc - Tarinoita aikuisille
Vera Panova - Naisen sydän
Bulgarialaisia kertomuksia
Alberts Bels - Häkki
Klára Jarunková - Vaitelias veli
Boris Vasiljev - Älkää ampuko valkoisia joutsenia
Isaak Babel - Punainen ratsuväki
Fazil Iskander - Setäni arvo siitä nousee
Leonid Leonov - Heinäsirkat
Abram Terts - Oikeudenkäynti alkaa

The Devil's Workshop on se poikkeuksellinen uudempi kirja, mutta aiheensa puolesta se ansaitsi paikkansa, siinä kun kiteytyivät haasteen haasteet: miten suhtautua historiaan, erityisesti sen epämiellyttävämpiin puoliin? Jotkut haluavat siivota kaiken pois näkyvistä, käyttäytyä niinkuin sitä ei olisi koskaan ollut olemassakaan ja todisteet muusta pitää hävittää. Toiset taas haluavat mässäillä kauhuturismilla, kauhistella ja hakea äärikokemuksia, kärsimyksen tilastoja...ja jotkut elivät sen keskellä elämäänsä joka oli kuitenkin ihmisen elämä.

Vuosien varrella näitä sosialististen maiden kirjoja julkaistiin varsin suuriakin määriä, ja osa esim. Neuvostokirjallisuutta-sarjasta taisi olla kustantamoille aika pakkopullaa. Jälkipolvetkin tuntuvat olevan varsin hiljaa näistä, näitä löytyy kirppiksiltä, divareista ja kirjastojen varastoista mutta suosio, arvostus ja huomio keskittyy pienelle joukolle tekijöitä (Bulgakov, Ahmatova, Solzenitsyn...)
Myönnän että minullekin on ollut hieman vaikea lukea näiden maiden kirjallisuutta lukematta niitä nimenomaan poliittisen historian näkökulman kautta, ja näistäkin kirjoista monia luin pienen etäisyyden päästä, vaikka aika monessa aika ja paikka oli lopulta varsin epämääräinen häivähdys taustalla ja henkilöt ja tarinat sinänsä univeraaleja. Ja tietysti aika ja paikka vaikuttavat paljon, kun poliittinen liikkumavara on heilahdellut rajustikin: Neuvostoliitossa kirjoitettiin hyvin eri tavalla 20-, 40-, 60- ja 80-luvuilla, samoin muualla, ja osa kirjoista julkaistiin vain ulkomailla...

Hengessäkin on paljon vaihtelua. Bulgarialaisia kertomuksia -kokoelman esipuheen ja joidenkin novellivalintojen aatteen palo kävi jo huvittavaksi, Olešan ja Leonovin kirjoja leimaa myös poliittisuus vaikka asenne onkin hieman ambivalentti, Panovan ja Vasiljevin realismissa on tarkasti punnittua idylliä ja traagisiakin sävyjä, Iskander on jo ironinen ja Erofejev, Pelc ja Terts ovat kaikki hyvin riehakkaita satiirikkoja.
Nuortenkirjat (Krüger, Knapp, Jarunková ja Iskanderinkin voi ka tähän joukkoon laskea) ovat näistä universaaleimmat, ne heijastavat ehkä maantieteellistä miljöötään mutta noin muuten lapsuudenkokemuksissa on aika paljon yhteistä kaikkialla, tapahtui aikuisten maailmassa mitä tahansa...mutta aika monessa muussakin ihmiset olivat yleensä tunnistettavia ja näiden kokemukset ymmärrettäviä ja jaettavia, niinkuin muussakin kirjallisuudessakin, myös nykyaikana.

Onko outoa jos temaattisen haasteen lopputulokseksi päätyy toteamaan että haasteeseen luettu kirjallisuus on lopulta aika lailla samanlaista kuin kaikki muukin kirjallisuus?

Tietysti osa kirjoista oli parempia, osa huonompia. Jos pitäisi suositella noista lukemistani niin omiksi suosikeikseni nousivat yllämainitun Topolin ohella Krügerin, Huellen ja Belsin kirjat ja tuo ensimmäinen Vasiljev.
Ja jäi halu lukea enemmänkin alueen ja ajan kirjoja, ainakin niitä Neuvostolyriikkaa-antologioita olisi voinut enemmän ja jotain muuta Leonovilta ja lisää tsekkejä ja puolalaisia jajaja...(kirjamessuostoksiin kuului jo pari teosta eli aihe ei tule katoamaan blogista)

Edit: Ennen haasteen alkua blogattua relevantteja kirjoja:
Ulrich Plenzdorf - Nuoren W:n uudet kärsimykset
Aleksandr Solženitsyn: Preussin yöt
I. Grekova - Leskien laiva
Václav Havel - Largo desolato
Jaroslav Seifert - Ruttopylväs
Josef Škvorecký - Luutnantti Borůvkan murheet
Václav Havel - Temptation
Ludvík Vaculík - Marsut
Josef Škvorecký: Ihmismielten insinööri
Slawomir Mrozek - Elefantti
Zbigniew Herbert - Kyynelten teknologiasta
Wisława Szymborska - Ihmisiä sillalla
Hannu Launonen & Béla Jávorzsky (toim.) - Yhteisessä sateessa
Danilo Kiš - Puutarha, tuhka
Danilo Kiš - Varhaisia suruja
Meša Selimović - Dervišši ja kuolema
Miroslav Válek - Kosketuksia
Kari Klemelä & Jouni Inkala (toim.) - Marsipaania: Slovenialaista nykyrunoutta
 

7 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Jäikö sinulta jostain syystä Skvoreckyn dekkari pois? Se on kyllä kirjoitettu ja julkaistu käsittääkseni 1966 Tsekkoslovakiassa. Ja luithan sinä tietenkin myös Plenzdorfin nuorisokuvauksen Nuoren W:n uudet kärsimykset, josta koko haaste sai alkunsa.

Erittäin hienosti ja kunnioittavasti kirjoitat koosteessasi. Erityisesti mieltäni lämmittivät seuraavat kohdat:

"...ja jotkut elivät sen keskellä elämäänsä joka oli kuitenkin ihmisen elämä."

"Onko outoa jos temaattisen haasteen lopputulokseksi päätyy toteamaan että haasteeseen luettu kirjallisuus on lopulta aika lailla samanlaista kuin kaikki muukin kirjallisuus?"

Olen näistä kyllä täysin samaa mieltä. Sosialistisen ajan kirjallisuus ei tietenkään ole mikään yksi yhtenäinen rykelmä, niinkuin ei ole myöskään sanotaanpa vaikka ruotsalainen kirjallisuus. Mielestäni olisi väärin väittää, että sosialismin ajan kirjallisuus olisi pelkkää propangandaa tai niin vahvasti valtiollisen julistuksen vääristämää, ettei sillä olisi enää mitään arvoa. Ilman muuta mukaan mahtuu sekä subjektiivisesti että objektiivisesti (siis miten?) arvioituna kehnoakin kirjallisuutta. Omista luettavistani vain pari kirjaa jätti melko tyhjänpäiväisen vaikutelman, eikä oikeastaan kumpikaan sosialismin takia vaan ihan muista syistä, ne nyt eivät vain vedonneet minuun.

On minunkin varmaan aika vaikea kokonaan lopettaa kyseisen kirjallisuuden lukemista. Pyysin vaimolta luvan hankkia kotiini pari kirjaa siitä divarista, josta kerroit aikaisemmassa tekstissäsi. Ne kirjat tosin jo luin, mutta niitten tekemästä vaikutuksesta tahtoisin nauttia uudelleenkin.

hdcanis kirjoitti...

Skvorecky ja Plenzdorf jäivät pois kun olin lukenut ne jo viime vuoden puolella, ennen varsinaista haasteaikaa. Mutta listasin sitten noita aiemmin lukemiani haasteen kannalta relevantteja teoksia.

Pelkkää propagandaa ajan kirjallisuus ei tietenkään ole, vaikka sitä tietysti on mukana, mutta toisaalta kyllähän muidenkin aikojen ja maiden kirjallisuudessa ideologisesti välittyneitä kirjoja nähdään, eivät ne ole kadonneet mihinkään vaikka tämän kirjasyksyn tarjonnasta. Kontrollimenetelmät ovat tietysti muuttuneet, enää ei kirjailijaa niin helposti laiteta vuosiksi työleirille...

Ja moneen suuntaan avantgardistisen 20-luvun jälkeen juurrutettiin sosialistista realismia joka antaa leimansa joillekin teoksille, mutta vastapainoksi fantasioiva kirjallisuus veti sitten hyvinkin villiksi ja eri ajat tosiaan kohtelivat kirjallisuutta eri tavalla (toki myös myönnän että välttelin sosialistisen realismin monia keskeisiä edustajia...)

Tavallaan neuvostoajan kirjallisuudessa korostuu ulkokirjallinen arvottaminen: aikalaisittain nostettiin esiin sellaista kirjallisuutta jonka ansiot ovat enemmän aatteellisessa hyväksyttävyydessä kuin kirjallisessa laadussa ja vastaavasti myöhempien aikojen tuomiokin keskittyy tähän puoleen.
Muualla yleensä luotetaan, tai halutaan ainakin luottaa, että kirjallinen laatu määräisi enemmän kuin ulkokirjalliset seikat...onko näin, en sano mitään (mutta olen tavannut kyllä myös mm. kristittyjä ja feministejä jotka myös kirjallisuusarvioinnissa korostavat ensisijaisesti teoksen aatteellista hyväksyttävyyttä kaiken muun ollessa toissijaista...)

Minun valikoimassani oli pari aika mitättömäksi jäänyttä lukukokemusta ja joitain joista tuntui että en nyt täysin päässyt kiinni, mutta aika onnistunut joukko tässä kuitenkin tuli. Toki olen myös valikoinut potentiaalisesti kiinnostavia kirjoja...jos joku olisi kuratoinut aikakauden keskeisen kirjallisuuden listan ja sitä olisi pitänyt käydä läpi, olisi ehkä selvemmin huomannut kuinka hitaasti se Don virtaakaan.

ketjukolaaja kirjoitti...

Niin, tuo onkin tärkeä pointti tuo oma valinta koko kirjabloggaamisessa. Minä en itse mielelläni valitse mitään yli 250 sivua pitkää teosta. Minulle se mahdollistaa laajemman valikoiman eri teosten suhteen, kun minun ei tarvitse yhden kirjan kanssa räytyä pitkiä aikoja. En minäkään lukenut niitä kaikkein huomattavimpia (ja itsestään selvimpiä) joihin tuossa Donin virtauksella viitannet. Harmittaa silti, että moni mielenkiintoinen tekijä jäi katsastamatta.

Kirjallinen laatu... niin, se on tosiaan vähän hankalasti määriteltävä juttu. Joka tapauksessa nykyaikana yhä useammalla ihmisellä on mahdollisuus sanoa sanottavansa ja he myös sen tekevät. Jopa useamman kirjan mitalla. Tämän vuoksi kirjoja junttautuu kirjastot pullolleen ilman sosialismin tuotantoakin. Ehkä minun ajatuksenani oli edes jotenkin säilyttää muisto siitä, että tällaisiakin kirjoja on joskus ollut ja kukaties, jossain kirjavarastossa on vielä jatkossakin. En ajattele asiaa niinkään bibliofiilisesti vaan kirjojen sisällön kannalta. Sosialismin ajan kirjallisuus kertoo lähihistoriasta, joka kohta katoaa. Vielä nykyään on mahdollista lukea suomennettuna sitä kirjallisuutta, joka pian on poissa.

Ajattelin mainita sen Plenzdorfin kirjan lukukokemuksesi haasteen alkusysäyksenä loppukoosteessani, toivottavasti se sopii?

hdcanis kirjoitti...

Plenzdorfin saa toki mainita, muutenhan minulta jäi Itä-Saksa nyt kokematta (sen postauksen kommenteissa mainittu Hein on yhä "sitten joskus"-kategoriassa).

hdcanis kirjoitti...

Oman aikansa, lähihistorian, sen tapahtumien ja asenteiden kuvaajana tämä kaunokirjallisuus on tosiaan otollista. Ja kontrastoitavana nykyhetken kanssa, voi pohtia mikä nyt lopulta onkaan erilaista ja mikä ei...
Tulipa mieleen myös esim. tuo vastikään lukemani Mikrokosmoksia, jossa tietysti on puhetta myös rajantakaisesta Jugoslaviasta (myöhempien ja aikaisempien Balkanin maiden lisäksi tietysti).

Margit kirjoitti...

Luitpa laajan kattauksen aiheeseen liittyviä kirjoja. En ole lukenut noista muita kuin Babelin, vaikka joskus aikanaan tuli esim. neuvostokirjallisuutta jonkin verran luetuksi.

hdcanis kirjoitti...

Jonkinlainen pintaraapaisu tässä tuli tehtyä muttei sen syvempää, on sitä vielä aika paljon lukematta. Nyt haasteeseen luetuista Babelin ohella Olesan Kateus on kai se suurempi klassikko, ja monet keskeiset teokset ovat vielä lukematta, mutta niistä vähän tuntemattomammistakin näkyy tekevän kiinnostavia löytöjä.