Némirovskyn Tanssiaisista on näköjään kirjoitettu useammassakin blogissa (Mari A, Omppu, Bleue, Lukuneuvoja...), itse päädyin tätä lukemaan kuitenkin sen oltua tyrkyllä kirjaston vinkkipöydällä, jossa oli joukko muita jo hyviksi havaitsemiani kirjoja: tuntemattomalla pöydän täyttäjällä oli siis hyvä maku. Pieni ohut kirja (suomentaja Anna-Maija Viitanen) ja kannen luonnehdintakin lupasi kiinnostavaa kirjaa...
Pienoisromaani kuvaa pörssikeinottelulla äkillisesti rikastunutta Kampfin perhettä jossa erityisesti perheen äiti haluaa nousta sosiaalisessa arvoasteikossa kunnon seurapiireihin, ja niinpä päätetään järjestää tanssiaiset, jonne kutsutaan kaikki tärkeät jotka vain jotenkin on joskus tavattu (ja tietysti yksi sukulainen raportoimaan muulle suvulle, saavatpahan nähdä kannattiko aikoinaan halveksua).
Perheen tytärtä, 14-vuotiasta Antoinettea, ei kuitenkaan aiota päästää mukaan kun äiti haluaa ainakin jonkin aikaa itse paistatella seurapiireissä ennen kuin pitää alkaa huolehtia debytoivasta tyttärestä...
Kirjan näkökulma on pääosin Antoinetten, romanttisia haaveilevan ja kovasti teiniangstaavan tytön joka tarinan edetessä, muutaman päivän aikana, kasvaa aikuiseksi, ja samalla jokseenkin hirviömäisessä äidissä paljastuu myös hyvin inhimillisiä piirteitä. Hieman huvittavaa tätä oli lukea näin pian Baselin kellojen jälkeen (Kampfin naiset eivät selvästikään ole emansipoituneita) ja vähän tästä tuli mieleen myös Elizabeth Bowen, tämä on vain tiiviimpi, suoraviivaisempi ja avoimemmin pisteliäs.
En minä tätä elämää suuremmaksi mestariteokseksi ole nostamassa mutta en näe mitään syytä olla lukematta tätä, jos vastaan tulee.
6 kommenttia:
Minusta tämä oli keskivertoa parempi ja jäi mieleen! Toki paljon vertaisia löytyy mutta...
Laitanpa vertaamasi mieleeni, kiitos vinkeistä.
Joo, pidin tästä mutta vielä parempi olisi ollut jos tämä olisi ollut kokoelmassa ja muut novellit suunnilleen samaa tasoa :)
Bowenilla on näitä nuori tyttö/nainen seurapiirien liepeillä -kuvioita enemmänkin, kannattaa tutustua jos tästä piti.
Suosittelen ehdottomasti Némirovskyn Ranskalaista sarjaa. Se on kirjailijan keskenjäänyt sotakuvaus (hän kuoli keskitysleirillä), upea sellainen.
Tätä Tanssiaisia en ole lukenut, mutta luen kyllä, kun vastaan tulee.
Laitoin kyllä nimen mieleen että kirjailijan tuotantoa voisi lukea lisääkin.
Mukava oli lukea Némirovsky-postauksesi. Pidin itse kovasti "Tanssiaisista", erityisesti perheen sisäisen dynamiikan kuvauksesta. Luin tämän päälle vielä "Ranskalaisen sarjan", joka oli monella tapaa vaikuttava. Erityisesti liikutti hyvinvoivien pariisilaisten pako maaseudulle, samoin romaanin saksalaiskuvaukset. Némirovksyltä kannattaa lukea myös "David Golder", jossa päästään jo juutalaisuuden ytimiin. Kirjailijan on kaikin puolin tutustumisen arvoinen, lisähohtoa tuo hänen traaginen kohtalonsa.
Pitää tähytä, näköjään Nemirovskyn kirjoja on suomennettu nippu viime vuosina (ja yksi vanhempi 40-luvulla).
Huomasin myös että tästä tehtiin elokuva aika tuoreeltaan, vuonna 1931. Ja Antoinettena debytoi 14-vuotias Danielle Darrieux...
Lähetä kommentti