Tässä jokin aika sitten oli puhetta tämän postauksen ja Suketuksen alkuperäisen Pojat lukemaan! -haasteen yhteydessä lasten ja nuorten tietokirjallisuudesta, josta noin yleisesti lajina tunnutaan olevan yleisessä kirjallisuuskeskustelussa vielä vähemmän kiinnostuneita kuin lanu-kaunokirjallisuudesta.
Aihe tuntui sen verran kiinnostavalta että pitihän siihen tarttua: kävin parin kirjaston lanu-osastolla silmäilemässä hyllyjä ja katselemassa hieman mitä ylipäänsä on tarjolla, ja poimia luettavaksi joitain esimerkkejä, ties vaikka oppisi jotain (ja jos asia on tuttua, näitä selailee aika vauhdilla läpi...)
Lopulta kannoin kotiin luettavaksi tai selattavaksi seuraavan nipun:
Martin Oliver - Salaisen agentin käsikirja
Leila Azzam - Profeettojen elämä
Terry Jennings - Luonnontutkija
Hetemaa, Hollmén & Toivainen - Suomen keskiaika
Simon Adams - Ensimmäinen maailmansota
Carol Vorderman - Kiehtova matematiikka
Clive Gifford - Nuorten jalkapallokirja
Susan Adams - Pelataan yhdessä
Geneviéve de Becker - Eläinmaailman ennätyksiä
Eilola, Rautiainen & Roiko-Jokela - Matkalla ajassa
Listasta näkee jo sitä suuntaa mihin kiinnitti huomiota jo hyllyjä silmäillessä: lanu-tietokirjojen kotimaisuusaste ei tunnu olevan valtavan suuri (tai sitten ne kotimaiset olivat tehokkaasti lainassa *toiveikas*). Tätä ehdin kyllä jo arvella edellisessäkin postauksessa.
Kotimaisuus vaihteli jonkin verran alasta ja aiheesta riippuen, mutta pikaisella vilkuilulla tuntui myös löytyvän tyylillistä eroa, kotimaiset tuntuivat harrastavan enemmän pitkiä tekstiblokkeja ja vähemmän kuvitusta (joka oli usein mustavalkoista), kun taas ulkomaisissa näkyi usein runsaasti värikuvitusta, lyhyitä kappaleita, "tiesitkö tämän?"-trivialaatikoita yms. Eli sisäinen ADHD-nuoreni saattoi ehkä vain tarttua innokkaammin niihin näyttävämpiin ulkomaisiin...
Pedagogit voivat sitten pohtia kumpi ompi parempi tai tavoittaako näillä erilaisia lukijoita...
Tarjolla olevien kirjojen painottuminen ulkomaisiin (ja taas mutuilen, erityisesti amerikkalaisiin) ei ole mitenkään ongelmatonta: vaikken olekaan mitenkään "paha kulttuuri-imperialismi"-intoilija niin kyllähän mahdollisesta neutraaliuden tavoitteesta huolimatta niistä välittyy oma näkökulmansa ja näkökulman yksipuolisuus on aina vähän tylsää. Lisäksi pariin kertaan törmäsin hieman omalaatuisiin väittämiin ja kun päässäni tein niistä takaisinkäännöksiä alkikielelle jolloin ne tuntuivat ehkä ihan järkeviltä...hyväkään kääntäjä ei välttämättä paneudu näihin ihan samalla intensiteetillä kuin johonkin Joycen Odysseukseen. Lisäksi jotkut esimerkit olivat joskus vähän hassuja, esim. Luonnontutkija-kirjassa käytetyt esimerkkieläin- ja -kasvilajit eivät olleet ehkä Suomen luontoon niitä kaikkein tyypillisimpiä valintoja...
Mieleen tuli myös useamman kirjan kohdalla että ne vaativat myös lukijan ympäristöltä hieman panostusta. Poislukien sellaiset hörhöt jotka nyt lukevat mitä moninaisimpia kirjoja mitä eteensä saavat (sellaiset kuin minä), moni näistä kirjoista vaatii kyllä jonkintasoista kiinnostusta aiheeseensa eli ei riitä että lyö vaan lapsen käteen kirjan ja olettaa että lukeminen hoituu itsestään. Nuorten jalkapallokirja odottaa jonkinlaista harrastuneisuutta lajissa, Luonnontutkija että on jo alkavasti kiinnostunut tutkimaan kasveja ja elukoita jne. Eli joko pitää ensin saada selville mikä sitä lasta tai nuorta nyt sitten mahdollisesti kiinnostaa tai välittää omia kiinnostuksenkohteitaan mallioppimisen kautta eikä olla tylsä sohvaperuna joka vaan katsoo telkkaria tai surffaa netissä.
Ja lasten ja nuorten lukemisessa on sekin ongelma että ne saattavat saada omia ideoita ja toteuttaakin niitä. Toivottavasti ilo nuoren lukuharrastuksesta säilyy myös silloin kun tämä perustaa kastematofarmin, kääntyy muslimiksi tai alkaa kirjoittaa kouluesitelmiä exquisite corpse -metodilla.
Noniin, mitäs minä nyt sitten oikeasti luin.
Salaisen agentin käsikirjasta tuli tottakai mieleen ne oman lapsuuden Vakoojan, Salapoliisin yms käsikirjat jotka olivat tietysti ihan loistavia. Tässä kirjassa on pyritty vähän muodollisempaan ja autenttisemman näköiseen tyyliin, retrohtavaa kantta myöten, ikään kuin tämä olisi "oikea" CIA:n tai MI5:n teos. Sisältö on toki tuttua kamaa varjostuksineen, salakirjoituksineen, naamioineen, valehtelun tuntomerkkeineen yms. (mutta jotenkin tämä tuntuu vähän tylsemmältä kuin ne mitä meidän sukupolvemme luki).
Profeettojen elämä on joukko lyhyitä esittelyjä islamin keskeisistä profeetoista: suuri osa on toki kristityillekin tuttuja, Aatami, Nooa, Mooses, Salomo, Jeesus...vaikka näiden elämissä onkin joitain eroja miten Raamattu nämä asiat on kertonut (mm. Aatami, ei Eeva, ottaa kielletyn hedelmän, Nooan vaimo ei usko miestään ja hukkuu, Jeesusta ei ristiinnaulita). Tämä oli luetuista kirjoista kaikkein tekstipainotteisin, kukin elämä kerrotaan varsin tarinoivaan tyyliin muutaman sivun tekstipaketteina ja kuvitus on vähäistä (itse profeettoja ei kuvissa näy, kuhunkin vain viitataan sopivin tunnusmerkein).
Luonnontutkija on pikakatsaus monensorttisiin kasveihin ja eläimiin ja luonnontarkkailuun harrastuksena. Perustietoja löytyy jonkin verran mutta kirja on vähän hankalassa asemassa, kirja vaatii vähintään kiinnostusta aiheeseensa mutta jos tätä alkaisi oikeasti harrastaa niin kirjan anti olisi nopeasti ammennettu ja lisälähteitä tarvittaisiin, ja koulun biologianopetus kattaa myös osan asiasta...
Suomen keskiaika kattaa aiheensa sivun tai kahden luvuissa ja pääosin mustavalkoisissa yksinkertaisissa kuvissa. Tässä on lähdetty tekemään kattavaa yleisesitystä, joten huomattava osa sisällöstä on kyllä tullut tutuksi myös kouluhistoriasta, mutta kattavuus on tietysti myös hyvä asia. Teksti on pääosin hyvää mutta jäin kyllä kaipaamaan enemmän valokuvia esineistä ja paikoista...
Ensimmäinen maailmansota käsittelee aihettaan vastakkaisella linjalla: teksti lyhyinä pätkinä (sitä on kuitenkin suhteellisen paljon mutta yhdelle sivulle on hyvin mahdutettu useita kappaleita) ja kuvia on paljon. Erityisesti on keskitytty sodassa käytettyyn välineistöön, varusteisiin ja muihin esineisiin. Jonkin verran kuvia toki myös sotilaista, korkeintaan sillai hieman vammautuneina (mutaan hautautuneista ruumiista on mainintoja vain tekstissä, kuvista näitä on vaikea löytää). Mutta tästä on vähän vaikea saada kunnollista kokonaiskuvaa sodan tapahtumista, mm. karttoja ei ole vaivauduttu laittamaan mukaan ja sotaan johtavat tapahtumat tai sen jälkiseuraukset on esitetty tosi lyhyesti: tässä ilmeisesti odotetaan että sodan vaiheet ovat tuttuja koulusta tms. ja tässä kirjassa sen vaiheita saatetaan vain elävämmiksi ja kouriintuntuvammiksi.
Kiehtova matematiikka esittelee matematiikan osa-alueita (ja menee vähän myös fysiikan ja kemian puolelle), paljon kaikenlaisia kokeita, numerokikkailuja ja sen sellaista. Taas kerran jos aihe kiinnostaa niin onhan tämä hauska mutta jos ei kiinnosta niin tämä kirja tuskin mielipidettä ihan heti muuttaa...
Nuorten jalkapallokirja keskittyy pelaamiseen, sääntöihin, miten taklataan, laukaistaan tai sijoitutaan yms., eikä niinkään historiaan tai missä ja ketkä huipputasolla pelaavat (tuo informaatio vanhenisi aika nopeasti). Joitain legendaarisia pelaajia toki mainitaan. Eli asioita joita varmaan treenataan käytännössä jos itse pelaa, tässä tulee tutuksi teoreettisemmin että mitä siellä kentällä oikein tapahtuu. Mukava seikka oli että pelaajakuvissa ja -esimerkeissä ovat edustettuna myös naisjalkapalloilijat, suuremmassa osuudessa kuin mitä heihin yleensä jalkapallokirjoissa ja -lehdissä törmää...
Pelataan yhdessä on aika paljon myös askartelukirja. Pelit itsessään ovat monesti aika yksinkertaisia mutta välineet saa näyttäviksi askartelemalla, johon annetaankin runsaasti ohjeita. Ja sanoisin jopa että jos noiden pelivälineiden tekeminen ei niin kiinnosta niin suuri osa peleistä on vähän turhankin simppeleitä että olisivat vaivan arvoisia...tavallaan tuli mieleen että olisin ollut kiinnostuneempi tämän vastakohdasta, peleistä jotka on toteutetettavissa mahdollisimman yksinkertaisesti ja vähistä materiaaleista, kuten mitä kaikkea voikaan pelata vain kynällä ja ruutupaperilla (ja tiedänkin yhden hyvän pelikirjan joka on erikoistunut tähän puoleen).
Eläinmaailman ennätyksiä edustaa tuttua hyvää lajityyppiä, triviapaketteja. Esitellään joukko eläimiä jotka pitävät hallussaan jotain ennätystä (suurin, nopein, hitain, paras näkö, lyhin elinikä...) ja siinä se. Ei ehkä maailman syvällisimpiä kirjoja tai pysäyttävimpiä lukukokemuksia mutta näihin on toisaalta aina helppo tarttua kenen vain milloin vain ja hyödyttömän trivian oppiminen on kuin laittaisi rahaa pajatsoon.
Matkalla ajassa on katsaus Suomen 1900-luvun historiaan helmikuun manifestista Euroopan unioniin. Tässäkin tekstiä on loppujen lopuksi paljon mutta pilkottuna lyhyisiin lukuihin ja laajoihin kuvateksteihin, ja kuvitusta on paljon. Eräänlaisena kehystarinana mukana kulkee fiktiivinen Lehtiön perhe jonka keskusteluista sinkoudutaan kulloinkin käsiteltyyn aiheeseen. Tämäkin olettanee että tietyt suuret linjat esitellään koulun historiassa, ja keskitytään enemmän sosiaalihistoriaan ja arkielämän kehitykseen: omat lukunsa saavat mm. urheilu, elokuvat, autot ja muoti siinä missä Lapuan liike, talvisota ja YYA-sopimus...ja varmaan eduksi on jos mukaan tulee värittämään myös omien vanhempien ja isovanhempien kokemuksia. Viihdyttävä teos, mielelläni minä tämän luin.
Tulipas taas pitkä jaaritus, varmasti pidetään huolta että pojat jotka eivät lue eivät lue tätä.
Pitää katsoa jos aiheen parissa jatkan itse lisää, yleisemminkin olisi kiva jos näistä lasten ja nuorten tietokirjoista olisi enemmän puhetta...
8 kommenttia:
Näkyy löytyvän Kuopion kirjastosta tuo Suomen keskiaika. Pitääpä ottaa se tarkasteluun. Kiitti vinkistä!
Kirjoitat mielenkiintoisesta aiheesta. Tunnen tuolta alueelta vain lanun omalta alueeltani. Olen kerännyt kasvikirjat itselleni, lähinnä kuvakirjoina. Minua on ärsyttänyt, että ne ovat käännöskirjoja. Jo ruotsinkielinen lajisto menee metsään. Kummastelin Lasten Keskuksen kaksiosaista kirjaa. Kummasteluja aiheutti päivännouto ja sen yli kohosi vuoriarnikki. Olen tehnyt töitä Ahvenmaalta Kilpisjärvelle ja olin hetken hiljaa, sillä minulla löi tyhjää. En pystynyt heittämään yhtäkään kasvupaikkaa, jotenkin mieli hamuili Kuusamoa. Luin tekstin, niin sieltä selvisi, että meillä kasvaa Kuusamossa tunturiarnikki, hyvinkin tuttu minulle, mutta minä olen minä. Eksoottisin laji saisi olla ukontulikukka tai tummatulikukka, mutta lajien pitäisi olla edes jotenkin löydettävissä ja arjessa kohdattavissa. Tulikukkaan saa niin mahtavan kulttuurihistorian, joten se on ok.
Pidän Castan ja Mossbergin kirjoista eli Sohvin tutkimusretkistä. Ruotsista nekin. Mossberg on vain mahtava, kaikki hänen työnsä.
Jos tutkit lisää, niin katsopa Suomen lasten linnakirja, Ranta Elina & Maija Haltijoitten mailla, maahisten majoissa sekä Manninen Katri Kauan sitten Lasten elämää viime vuosisadan Suomessa. Edellinen on kuvakirja.
Suomen lasten taidehistoria Kaakinen, Kuisma ja Manninen on erittäin hyvä kirja. Pidin myös kesällä lukemastani Kuninkaantiestä. Myös Tarua ja Totta Aikamatka Hanske & Probst on erittäin hyvä. Aikamatkoja on vain liikaa nimikkeenä, että saa tuon oikean.
Kyllä näistä vähän kaikista löytyi uuttakin asiaa ja ovat yleensä nopealukuisia eli mikäs näitä oli lukiessa.
Pyrin valinnoissa vähän hajontaan ihan että tulisi uuttakin tietoa luettua, omaan alaan keskittyessä olisi voinut tietysti olla vähän asiantuntevampi ja vertailla usean kirjan esitystapoja (pitäisi ehkä kokeilla).
Ja arvaan kyllä että erityisesti kasveissa ja jonkin verran myös eläimissä kotimaisuus merkkaa paljon että saa oikeat lajit ja yleisyydet kohdalleen...tässäkin kirjassa perhososastossa esitellään Jaakonsiilikäs, joka Suomessa näkyy olevan vain etelässä joskus havaittu harhailija, mutta jätetty muutama huomattavasti tutumpi laji pois...
Luontokirjoissa pitää varmasti olla huomattavasti tarkempi että suosii kotimaisia, ja tarvittaessa siirtyy nopeasti aikuisten puolelle, mat-fys-kem-puolella ei ole niin tarkkaa (mutta muistelin että tähtitieteessä kotimaisia kirjoja löytyykin, URSA toimii).
Suomen lasten linnakirjan erinomaisuudesta olen kuullut muualtakin, ja pitää katsoa miten tätä jatkaa, olisi kai hyvä juuri keskittyä johon yhteen alaan ja katsoa siitä useampi teos.
Kiinnostava juttu ja kiinnostava kirjapino! Salaisen agentin käsikirja näytti kannen perusteella pettymykseltä, itse ala-asteella luin niitä värikkäitä kuvitettuja, varmaan samoja joista puhut, ne olivat ihan huikeita!
Itse olen tutustunut lasten ja nuorten tietokirjoihin aika vähän, viimeksi taisin lukea sen kotimaisen (!) Evoluutio-kirjan. Pitääpä tehdä pyörähdys myös kotikirjaston hyllyllä, jos siellä olisi jotain jännää.
Jep, _ne_ Vakoojan ja Salapoliisin käsikirjat.
Ja tosiaan, varmaan tulee tutkiskeltua myös toisen koontipostauksen verran kirjoja jossain vaiheessa, mutta voisi keskittyä sillä kertaa ympäristö-kemia-geologia-puoleen josta luulen jotain tietäväni :)
Ympäristökasvatus olisi varmaan myös hyvä katsoa, onko siitä mitään. Sen luulisi oleva kiva aihe. Geologia samoin.
Tuo Jaakonsiilikäs oli varmaan samanlainen kuin vuoriarnikki. Vakiokasvi noissa kirjoissa on mustaselja. Se on tärkeä, mutta vain Keski-Euroopassa. En meinaa saada menestymään sitä edes puutarhassa ja asun omasta mielestäni I. Siis käsitykset vaihtelevat, kuka sen sanoo.
Mahtavaa paneutumista! Voisin koettaa samaa, sillä omat kokemukseni lasten tietokirjallisuudesta sijoittuvat aikaan, jolloin olin itse sen kohderyhmää. Paljon kyllä tuli hyviä kirjoja silloin vastaan (muistikuvieni mukaan), ja etenkin maantiede ja eläimet kiinnostivat. Mulla on tallessakin jotain vanhoja lapsuusaikaisia tietokirjojani. Voisi ollakin muuten hauskaa vertailla jotain omaa vanhaa maantiedekirjaa nykyaikaiseen, bongailla sekä konkreettisia eroja (esim. Neuvostoliitto) että esitystapaa.
Hmm, onkohan mulla vanhoja koulukirjoja vielä jossain kaukaisella ullakolla...sinänsä sellaisiin kyllä törmää myös kirppikselläkin...
Mitäköhän nykyoppilaat sanoisivat joistain vanhemmista koulukirjoista...muistelen itse lukeneeni pienenä jotain vanhempia äidinkielen lukemistoja jotka oli aika kivoja mutta jossain mantsassa voisi ehkä harrastaa "etsi viisi virhettä"-luentaa :)
Ja nyt kun näitä tietokirjoja luki niin mieleen tuli että kyllä näitä voisi muutenkin lukea enemmän. Jos on joku maailman osa-alue josta ei suuremmin tiedä niin hyvä lanu-tietokirja on hyvä tapa napata perustiedot aiheesta.
Lähetä kommentti