Queneaulta olin aiemmin lukenut viehättävän Tyyliharjoituksia-kirjan, ja kun vähän aikaa sitten katsoin Louis Mallen varsin erikoisen ja hauskan elokuvan Zazie dans le métro, niin otin sitten myös tämän luettavaksi.
Kirjakin on absurdi komedia, Zazien äiti suuntaa nopeaan rakkausseikkailuun ja jättää tyttärensä siksi ajaksi Pariisissa asuvan enonsa hoiviin, ja näinä parina Pariisissa vietettynä päivänä kohdataan monelaisia ihmisiä ja törmäillään paikasta toiseen.
Pääpointtina tässä taitavat olla kielen eri sävyt, puhetta ja ajatuksia lukuisissa eri sävyissä sinne tänne ja kun aika iso osa on puhekielisyydellä, niin suomentaja Jukka Mannerkorpi on epäilemättä joutunut laittamaan aika paljon omiaan. Ja, no, teksti on sujuvaa mutta eivät nämä kielipelit taida oikein onnistua suomeksi... Katsotaan vaikka aloituslausetta:
Kuitäälvoihaistnäi, Gabriel ihmetteli tuskastuneena.
Sama ranskaksi:
Doukipudonktan, se demanda Gabriel excédé.
Doukipudonktanin selvittely ei taida olla ihan triviaalia edes natiiville ja vaatinee hieman kontekstia kun suomeksi tuo on vain sanoja peräkkäin.
Luulen että tämä jos mikä olisi antoisampi alkukielellä (ja että minun hyvin rajallisella ranskantaidollani ei kannattaisi edes yrittää), nyt se oli ihan hauska mutta pidin enemmän elokuvasta. Kumpikin on toki ansiokas katsaus ranskalaiseen kulttuuriin ja etikettiin ja jompaankumpaan versioon on suotavaa tutustua.
2 kommenttia:
Onko kääntäjä turkulainen? Uusvanhalle turkulaiselle tuo kuulostaa turulle, mutta ehkä muissakin murteissa sanottais noin?
Hmm joo, tuo lausahdus on vähän turkulaisen kuuloinen. Muuten en kiinnittänyt juuri huomiota murteiden käyttöön, vaikka paljon puhekielistä lyhentämistä harrastettiinkin (eli ehkä sitten tällaista uusimaalaisuutta johon en kiinnitä huomiota).
Googlasin kääntäjän, syntynyt Savonlinnassa, opiskellut Helsingissä ja Pariisissa.
http://www.hs.fi/muistot/a1364357584123
Lähetä kommentti