23.10.14

Helsingin kirjamessut 23.10.14

Se oli sitten Helsingin kirjamessujen ensimmäinen päivä. Aamupäivällä maa oli paikoittain valkoinen kun suuntasin kohti Pasilan messukeskusta, ja perille pääsin noin 10:30 yhtä aikaa sekalaisten kouluryhmien kanssa. Ja sitten suuntana halli.


Väkeä ei ollut näin torstaina mitenkään valtavasti, suuri yleisö tullee vasta huomenna ja viikonloppuna; varsinaista ruuhkaa näkyi vain manga-osastolla joka oli niin täynnä ettei sisään mahtunut (ne koululaiset), ja Italian kulttuuri-instituutin tilassa oli myös täyden puoleista (teemamaa kun ovat). Muuten pystyi aika vapaasti katselemaan tarjontaa ja skannailla antikvariaattiosaston hyllyjä. Alkupäivälle nostetut mahdollisesti kiinnostavat puheet jäivät sitten kuulematta mutta kaikenlaista kiinnostavaa luettavaa löytyi muutenkin...

Pari tuntia hengailin kirjabloggaajien pisteessä Boknäsin osastolla (6g85, jotakuinkin hallin keskipisteessä) juttelemassa kirjoista ja blogeista ihmisten kanssa. Varsinaisesti päivystämään ilmoittautuneiden lisäksi paikalle vaelsi myös muita bloggaajia ja myös muutama muukin kiinnostunut. Valtavaa yleisöryntäystä ei ollut, mutta paikalle tulleiden kanssa tuli sitten puhuttua pitkät pätkät (kaikkien yllätykseksi kirjabloggaajat puhuvat mielellään kirjoista). Ja toivottavasti saivat myös hyviä lukuvinkkejä...(itse olen seuraavan kerran varmasti paikalla sunnuntaina 14-15, muita bloggaajia on ainakin huomenna 15-17 ja la-su 11-14)

Sitten vähän lisää seikkailua hallissa, nyt enemmän myös uutuuspuolella. Tapasin joitain tuttuja ja vaihdoin muutamia sanoja muutamilla standeilla. Kyselin Mansardan tiskillä slovenialaisen klassisen runouden perään kun olin nykyrunoutta lukenut mutta ilmeisesti ei ole lähiaikoina odotettavissa, ei tuo nykyrunouskaan niin suosittua ole ollut...sen sijaan KATTin eksorsismi-kirja on kuulemma herättänyt huomiota...

-------------------------------------------

Jottei ihan ohjelmattomaksi jäätäisi niin lopulta päädyin Kullervo-saliin kuuntelemaan Kriitikot vs kirjabloggaajat -paneelia, puheenjohtajana Karo Hämäläinen ja keskustelijoina Suvi Ahola, Salla Brunou, Taika Dahlblom ja Aleksis Salusjärvi.


Keskustelua olisi varmasti riittänyt pitempäänkin kuin nämä 45 minuuttia, kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä että moniäänisyys kirjallisuuskeskustelussa on hyvä asia ja toisaalta että "perinteiselle" kritiikille on tarvetta ja tilausta, vaikka epävarmaksi jäi onko sen paras sijainti printtimedia tai tarkemmin sanomalehdet (Ahola mainitsi olevansa valmis olemaan sanomalehtikritiikin viimeinen jäänne...)

Ja taas pohdittiin hieman eri tyylilajeja, todettiin että bloggauksia on hyvin laidasta laitaan ja nostettiin esiin että myös lehdissä julkaistavissa arvosteluissa on analyyttisen laajempaan kirjalliseen kontekstiin sijoittamisen lisäksi myös puhtaita juoniselostuksia tai hyvinkin henkilökohtaisesti fiilisteleviä kirjoituksia, ja hieman kyseenalaistettiin josko jälkimmäisiä pitäisi nimittää arvosteluiksi.
Eroksi esitettiin että kritiikin tehtävä on kehittää kirjallisuutta paremmaksi (ja huomioitiin että kritiikki ja kirjallisuus ovat erillisiä asioita, kritiikki voi olla hyvää myös silloin kun sen kohde on huonoa ja varmaan myös toisinpäin), joskaan ei ihan alettu purkaa sitä josko blogeilla voisi olla samansuuntaisia tavoitteita ja jos ei niin mitä...

Tavallaan ymmärrän kyllä tuon ajatuksen. Itse sanoisin että ihanteena kahdella tekstityypillä, kritiikillä ja lukupäiväkirjalla (todellisuudessahan nämä sekoittuvat ja julkaistuvat ristiin, blogeissa kritiikkejä ja perinteisissä medioissa lukupäiväkirjoihin verrattavia tekstejä) on että kirjallisuuskritiikki pyrkii tarkastelemaan kohdettaan kirjallisuuden kontekstissa ja lukupäiväkirjat kaiken elämän kontekstissa. Koska kirjat ovat kirjoja, on niitä luonnollisesti mielekästä tarkastella kirjallisuutena, mutta koska kirjallisuus ei ole puhtaan eristetty ilmiö jolla ei ole mitään vuorovaikutusta ympäristöönsä, on syytä tarkastella sen tuotteiden sopivuutta myös laajempaan maailmaan.
Monilla bloggaajilla ei ole kirjallisuuden alan koulutusta ja kirjallisen kontekstin ymmärtäminen voi olla varsin rajallista. Mutta se ei tarkoita että bloggaaja on elänyt tammitynnyrissä koko elämänsä, hänellä on omat viitekehyksensä joita hyödyntää ja joita kirjallisuuskriitikoilla ei välttämättä ole. Esim. minulla on luonnontieteellinen koulutus, minulla on runsaasti esteettisiä mieltymyksiä vaikkapa elokuvien, musiikin ja sarjakuvien suhteen, minulla on poliittisia ja uskonnollisia mielipiteitä, minulla on sekalainen kasa elämänkokemuksia, ja kaikkia noita voin käyttää taidearvostelmissani. Voin käyttää jopa viitekehyksen puuttumista viitekehyksenä: vilkaiskaapa vain noita blogini ensimmäisiä runopostauksia, niissä esitetään miltä runous näyttää jos siitä ei tiedä mitään. 

Voisi sanoa että tällä jaottelulla kirjallisuuskritiikki on kaikille sopivampaa, kirjallisuus on enemmän kaikille yhteinen (ei tietenkään täysin). Lukupäiväkirjoissa tulee enemmän heittoja molempiin suuntiin kun elämiäkin on niin erilaisia, osa vastaa itselle sopivia viitekehyksiä tosi hyvin, osa taas on tosi kaukana. Ja kun kritiikki keskittyy kirjallisuuteen, niin voi sanoa että se myös kehittää sitä paremmin, kun taas lukupäiväkirjoista voi ehkä kuitenkin löytää paremmin luettavaa, ja niissä ajoittain tehdyt yhdistelmät ja epätyypillisistä viitekehyksistä nousevat ajatukset voivat tuoda uusia yllättäviä näkökulmia kirjallisuuteen (yksi vanha postaus vähän aiheeseen liittyen)

Hieman esitettiin toki huolta siitä että netissä on niin helppoa olla putkinäköinen, löytää vain juuri se tieto jota etsii, ainakin helpompaa kuin tässä reaalimaailmassa (jossa pitää ainakin käännellä Hesarin sivuja että voi hypätä yli ulkomaanuutiset, kuten eräs panelisti tekee, tai skannata läpi hyllymetreittäin kirjoja kirjamessujen antikvariaattiosastolla että löytää ne pari kirjaa jota on ehkä oikeasti hakemassa ja muutaman jota ei ollut mutta jotka näyttivät kivoilta). Ja jaan kyllä tämän huolen.
Toisaalta se riippuu vähän lukutavastakin, jos vaikka seuraa joitain blogeja niin päätyy näkemään niiden kautta myös sellaisia tekstejä jotka eivät ehkä kiinnostaisi. Ja samoin ainakin minä ainakin joskus silmäilen myös joitain sellaisia blogeja joiden kirjamausta tai suosituista lajityypeistä voi sanoa että ne eivät vastaa lainkaan omia mieltymyksiäni, mutta joiden avulla pysyy vähän kärryillä nimistä ja aiheista. (Toki pelkästään kirjablogeihin keskittymällä en ole järin tietoinen vaikkapa veistotaiteen tapahtumista...)

Ja kun Hämäläinen pohti kuinka mielekästä on kirjoittaa vaikkapa jostain Mallarmén runokirjasta jonka painos on 400 kun moisen saamat klikkaukset jäävät mitättömiksi, niin voin omakohtaisesti sanoa että on siinä silti joku järki: täällä eksoottisempia aiheita silmäilee ehkä jotain 20-30 lukijaa mutta tuollaisista kirjoittamisella saa kuitenkin vähän omia ajatuksia järjestykseen niin että oma lukukokemus on antoisampi ja jos niistä 20-30 hengestä vaikka pari kommentoi niin kyseessähän on jo mitä onnistunein postaus (todetaan toki että jos kirjoittaa kuukausikaupalla postauksia joita kukaan ei kommentoi tai juuri edes lue, niin kyllähän se motivaatiota syö).

-------------------------------------------------------
Niinjoo, ostin kirjoja. Lopullinen saalis oli 14 kirjaa, Kultalan sai ilmaiseksi kun ostin Jöns Budden SKS:ltä mutta ostin myös Jorge Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarhan jonka myin samantien eteenpäin Taikalle


Divariosastolla kolusin omalla linjalla, en jahdannut kaikkein halvimpia kirjoja enkä myöskään mitään keräilyharvinaisuuksia, enemmän näitä vähän unohdettuja ja tuntemattomia kirjoja 5-10 eurolla, kirjailijoilta joilta olin jo jotain lukenut tai joskus kuullut tai jotka vaan näyttivät kiinnostavilta. Modianosta en oikein ollut varma haluanko oikeasti lukea mutta kun se sopuhintaan tuli vastaan niin piti korjata pois (muutama muukin divari oli selvästi kaivanut kirjailijan teoksia esille ja uudelleenarvioinut vähän hintoja...)
Olen ollut jo tovin ajoittain kokoontuvassa Mestari Eckhart-lukupiirissä joten pitihän tuo sitten itsellekin ostaa, Jöns Budden inspiroiduin nappaamaan kun herra oli esiintynyt juuri lukemassani Pyhän Birgitan perilliset -sarjakuvassa, Danilo Kišin edellinen kirja houkutti seuraavan pariin ja messuille oli juuri ilmestynyt hieno kirja Floyd Gottfredsonin vanhoja Mikki-sanomalehtisarjoja, jotka ovat tietysti loistavia (ja samalla sitten tuo viides osa myös mainiosta Ankallisuuskirjallisuuden klassikot -sarjasta). Ja saagoja ja erämaaisiä koska molemmat ovat rock.

Ainakin osasta näistä kuullette lähikuukausien aikana.

Messut jatkuvat, sunnuntaina olen itse seuraavan kerran suuntaamassa paikalle mutta eiköhän siellä tapahdu asioita myös tässä välissä...

14 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Kiitos tästä mielenkiintoisesta ensimmäisen päivän raportista! Nämä ovat tärkeitä meille, jotka haluaisimme, mutta emme pääse paikalle.

Tuo "kriitikot vs. bloggaajat" tuntuu olevan sellainen kestoaihe, joka kaivetaan esille säännöllisin väliajoin. Pidin sinun pohdinnoista - omani kulkevat melko samoja ratoja.

hdcanis kirjoitti...

Tässä silmäilin jo jotain juttuja jotka minulta menivät ohi mutta jotka olivat kiinnostavia...

Ja joo, tuo aihe jatkaa suosittuna olemistaan mutta on siinä kai jo edistyttykin, vastakkainasetteluja ja uhkakuvia ei niin harrastettu ja moniäänisyys on hyvä juttu, nyt sitten kai pohditaan että mitä ne monet äänet oikein tekevät tai voisivat tehdä...

Linnea / kujerruksia kirjoitti...

Kiitosta raportista myös minun puolestani! Itse messuilen huomisesta alkaen. Toivotaan, että sinne antikkapuolelle on jäänyt vielä jotain kiintoisaa, vaikka ei tällä hetkellä mitään erityistä kiikarissa olekaan. :)

jaana kirjoitti...

Hyvä raportti.

Huomasin kuvasta, että olet löytänyt Violette Leducia. Onko kirjailija sinulle miten tuttu? Itse kävin katsomassa hänestä tehdyn elokuvan 8en ollut aiemmin kuullut Leducista mitään) ja alkoi kiinnostaa hänen tuotantonsa. Pitääpä kuikuilla tänne mahdollisen tulevan postauksen toivossa, mitä mieltä sinä hänestä olet.

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Mukavan kuuloinen messupäivä - itse kiertelin pääasiassa ruokapuolella eilen - niin kuin taidat tietääkin, kun niitä kasssejani siellä bloggaajanurkkauksessa esittelin ;-)

Harmitti, kun en kuljetusvelvollisuuksien (ne lapset...) vuoksi päässytkään kuuntelemaan tuota kriitikot vs. bloggarit keskustelua, mutta tässähän siitä oli hyvä summeeraus. Kiitos.

Lauantaina sitten taas pääsen minäkin paikalle!

Margit kirjoitti...

Linkitin pohdiskelusi omaan juttuuni. Hyvä, että jaksoit kirjoittaa.

Omppu / Reader why did I marry him? kirjoitti...

Jäin miettimään tätä lausettasi:
"kirjallisuuskritiikki pyrkii tarkastelemaan kohdettaan kirjallisuuden kontekstissa ja lukupäiväkirjat kaiken elämän kontekstissa."

Minua blogeissa viehättää juuri se, että usein kirjoitukset on kirjoitettu ns. elämän läpi. Teen niin usein itsekin, koska se, mitä kirjallisuudesta saan ja mikä on minulle kirjallisuuden vastaanotossa tärkeintä tapahtuu juuri oman elämän ja ympäröivän maailman kontekstien kautta. Ehkä tässä takana on jokin sentapainen ajatus, että kirjallisuus ei ole minulle erillinen saareke, vaan vuorovaikutusta maailman kanssa.

hdcanis kirjoitti...

Margit, hyvä että itse mainitsit netissä tapahtuvan dialogisuuden, itse unohdin tuon vaikka se iso asia olikin...

Linnea, kyllä sinne jokunen kirja jäi :) ja eiköhän ole pitäjät varautuneet myös varastolla että voivat täydentää.

Minna, hyvin näytti tosiaan löytyneen tavaraa ruokapuolelta, itse en sinne edes ehtinyt (ja viinipuolen rajaaminen sisältämään vain viiniä eikä mitään ruokaa on kyllä yhä ärsyttävää...)

Jaana, Leduc ei ollut mitenkään ennen tuttu (tai olinkohan joskus nimen jossain kuullut? En ole varma), silmäilyssä otin käteen ja takakansi vaikutti kiinnostavalta eikä hintakaan huimannut. Aina pitää jättää tilaa tällaisille vähän satunnaisille impulsseille, niin kun on löytynyt hyviäkin kirjoja...

Omppu, tuota ajoin takaa, lukupäiväkirjassa kirjallisuus on osa elämää, kun taas kritiikissä pitää vähän fokusoitua että pystyy tarkastelemaan paremmin tiettyjä suhteita (tämä on muuten ympäristökemistille arkipäivää, milloin käyttäää rajattuja yksinkertaistettuja malleja ja milloin yrittää tarkastella kokonaisia monimutkaisia systeemejä, kummallekin on tarve).

Mutta sanoisin että hyvä lukupäiväkirja tarvitsee mausteeksi vähän kritiikkiä että sillä olisi enemmän annettavaa muillekin lukijoille kuin täysin saman elämäntilanteen jakaville, ja toisaalta kritiikissä on hyvä ainakin tunnustaa että kriitikko on ihminen jolla on filttereitä myös kirjallisuuden ulkopuolelta...

Tulin myös ajatelleeksi että ehkä tässä piilee myös jotain siitä että blogeissa huomioidaan enemmän esim. lanu-kirjallisuutta, tämä ei välttämättä kehitä lyhyellä tähtäimellä kirjallisuutta taiteena mitenkään merkittävästi suuntaan tai toiseen eikä siis ole kritiikin kannalta kiinnostavaa (pitkällä tähtäimellä toki, kun tämän päivän lanu-lukijoista tulee huomisen kirjailijoita ja kriitikoita, mutta pitkän tähtäimen tarkastelu on aina vaikeaa, ainakin nopeatempoisissa sanomalehdissä) mutta elämässa ne ovat tärkeitä vaikuttajia, eli niistä on hyvinkin mielekästä puhua lukupäiväkirjoissa.
Vähän sama juttu genrekirjallisuuden kanssa, spefin, dekkarien, historiallisten romanssien yms, niitä luetaan paljon mutta niiden tarjoama kehitys saattaa rajoittua vain oman lajityyppinsä sisälle (poikkeuksia toki on).

Leena/Donna mobile kirjoitti...

Kiitos entiseltä Hesan, nykyiseltä Turun kirjamessujen kävijältä. Ei oikein jaksa molempia. Tästäkin keskustelusta näkee, miten hyvin blogimaailma tukee ja rikastaa kirjallisuuskritiikkiä ja kirjallisuuden harrastusta.

hdcanis kirjoitti...

jes, enpä minäkään koskaan sinne Turkuun asti pääse, tai muihin potentiaalisesti kiinnostaviin messupaikkoihin...mutta Pasila on näpsästi ratikkamatkan päässä :)

Ulla kirjoitti...

Satuitko kuulemaan Modianon tilanteesta eli tuleeko uudet painokset a-sarjassa vai siirtyykö Keltaiseen? Tuo hinnan nousun hieman on alakanttiin. Modiano maksoi 1-3 euroa ennen palkitsemista ja sen jälkeen 30 euroa. Itse asiassa sitä ei otettu edes vastaan antikvariaatteihin. Huudossa sen hinta nousi eurosta tuohon.

hdcanis kirjoitti...

Heh, ne oli sitten noin halpoja aiemmin :) Nämä muotivaihtelut ovat kyllä joskus hauskoja...

En ole sen kummemin kuullut uusintapainoksista, oletuksena että jostain tulee mutta kun tuo Aikamme kertojia -sarja on kai yhä voimissaan niin olettaisin että sieltä tulee. Kahtellaan.

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

Oli hauska tavata messuilla! :) Jotenkin en itse enää jaksa tuota keskustelua kriitikot vs. bloggarit. Toisaalta aihe on kiinnostava, mutta köydenveto jo väsyttää.

hdcanis kirjoitti...

Kuin myös oli kiva tavata.

Ja minua kiinnostaa tuo keskustelu silloin kun asiassa mennään vähän eteenpäinkin.