Taas saatiin kokoon kymmenen kirjaa, joista osa tuli luettua paremminkin, osa selattua sen verran että sai käsityksen sisällöstä:
Kirjat voidaan jakaa suunnilleen kolmeen aihepiiriin.
Ympäristö:
Christina Goodings & Masumi Furukawa: Lapsen oma vihreä kirja
Iiris Kalliola & Jukka Lemmetty: Kumipallosta lasi-ikkunaan - Mistä tavarat tehdään?
Jacquie Wines: 101 tapaa pelastaa maapallo
Rich Hough: Sinä voit pelastaa maapallon
Kemia & fysiikka:
Marie-Charlotte Miron & Mélanie Perez: Älynväläys - oivaltavia tiedekokeita kotikonstein
Judith Hann: Kiehtovat luonnontieteet
Rob Beattie: 101 kiintoisaa koetta kotikeksijälle
Geologia:
Jack Challoner: Kivet ja mineraalit
Margaret Hynes: Kivet ja fossiilit
Martin Redfern: Kiehtova maapallo
Kuten näkyy, kotimaisuusaste ei taaskaan päätä huimaa. Vain yksi alunperin suomalainen kirja, joskin myös Houghin kirjassa suomentaja Terhi Leskinen on selvästi myös toimittanut sisältöä Suomeen sopivaksi. Joissain tämä ei olennaisesti haittaa (joskin suomennosten tasoissa huomasi kyllä myös eroja, parissa kirjassa anglismit loistivat), esim. suunnilleen samoja kemiallisia kokeita voi tehdä samoilla resepteillä missäpäin maailmaa tahansa, kun taas joissain tämä on ongelma: geologiset ilmiöt eivät ole ihan niin paikkakeskeisiä kuin kasvi- ja eläinmaailma mutta kyllähän näissä kirjoissa puhuttiin paljon sellaisista ilmiöistä jotka täällä eivät ehkä ole kaikkein relevanteimpia ja hukattiin mahdollisuus puhua sellaisista jotka täällä ovat hyvin näkyviä.
------------------------------------
Ympäristökirjat luettelin arvioidussa ikäsuositusjärjestyksessä. Olen aiemmin kirjoittanut eräästä fiktiivisestä lastenkirjasta jonka ympäristöaiheen käsittely sai lähinnä suuttumaan, koska siinä ympäristöongelmien ja ihmisten toiminnan yhteys oli katkaistu: ongelmat johtuvat siitä kun pahapahikset tekevät niitä ja meidän kulutustottumuksillamme ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Onneksi näissä faktakirjoissa ei ole samaa ongelmaa, päinvastoin niissä järjestelmällisesti (mutta sen kummemmin syyllistämättä) korostetaan omien tekojen vaikutusta ympäristöön.
Lasten oma vihreä kirja on hyvin kuvakirjamainen ja tuo esille ihan perusjuttuja lyhyinä teksinä ja värikkäinä kuvina: astu varovasti, kuluta vähemmän, maapallo on myös eläinten ja kasvien koti yms. Eikä rajoituta vain ekologiaan vaan myös yhteiskunnalliseen vastuuntuntoon ja reiluun tuotantoon (mitä toki sivutaan jonkin verran myös muissa kirjoissa).
Kumipallosta lasi-ikkunaan sisältää kierrätys- ja kulutusohjeita vain kirjan loppuluvuissa, sitä ennen tarkastellaan lyhyissä tekstipätkissä yleisiä materiaaleja mistä nykyiset tavaramme on tehty tai mitä käytettiin ennen kuin vaikkapa paperi otettiin käyttöön. Ja hieman myös niiden tuotannon ympäristövaikutuksia, joskin tämä tuntui aika satunnaiselta: esim. puuvillan yhteydessä korostettiin ympäristövaikutuksia ja mm. lapsityövoiman käyttöä kun taas jotkut toiset myös ongelmalliset materiaalit jäivät kritiikittä...
101 tapaa pelastaa maapallo antaa lisää suoria arkielämän vinkkejä ympäristötietoisempaan elämään. Vieläkin melkein kaikki ovat aika perusasioita: sammuta sähkölaitteet kun et käytä niitä, kierrätä jätteitä, tarvitsetko todella sen uuden vaatteen/puhelimen/jne, suosi lähiruokaa...
Sinä voit pelastaa maapallon on aika lailla samanlainen arkielämän vinkkaaja kuin edellinenkin, mutta ottaa vielä yhden askeleen kohti tiedostavampaa kuluttajaa: ensimmäisellä vinkki aukeamalla mainitaan jo lämminvesivaraajan termostaatti ja mainintoja löytyy niin valosaasteesta kuin konfliktitimanteistakin. Toki jotkut kohdat ovat myös hieman kyseenalaisia ei-se-ihan-noin-yksinkertaista-ole väitteitä vaikka paljossa tässä olisi vielä itselläkin kehityttävää...
Lisäplussana tässä kirjassa edelliseen verrattuna on että monia kulutusesimerkkejä on tällä kertaa kohdennettu Suomeen tai Eurooppaan Yhdysvaltojen sijaan. Ei se sinänsä perusasioita paljoa muuta mutta tällaisia pieniä juttuja on kuitenkin hyvä ottaa huomioon.
----------------------------------------------
Kemian ja fysiikan kirjatkin osuivat kivasti laajalle ikähaarukalle, joskin tuli myös todettua että tuo kolmas ei itse asiassa ole lanu-tietokirja vaan sopivampi aikuisille. Kaikki ovat hyvin kokeellisuuspainotteisia, teoriaa tulee sitten vähän siinä sivussa. Ja jonkin verran näissä toki on myös päällekkäisyyksiä, joitain samantyyppisiä kokeita joka kirjassa mutta ovathan ne tietty havainnollisia iästä riippumatta.
Älynväläys sisältää monenlaisia kokeita ja askarteluja luonnonilmiöiden tutkimiseen: biokaasun, aurinkouunin, kompassin tai vesimyllyn ohella valetaan kipsisiä eläinten jalanjälkiä tai rakennetaan linnunpönttö (ja näissäkin töissä ekologia on nostettu aika keskeiseksi). Tehtävät kokeet yhdistetään sitten laajempiin ympäristön ilmiöihin vaikka mitenkään kovin pitkälle teoriassa ei mennä, tässä keskitytään ympäristön havainnointiin.
Kiehtovat luonnontieteet tuo sitten mukaan paljon enemmän teoriaa. Tehtävät käytännön kokeet on ryhmitelty aihepiireittäin (aineen maailma, valo ja ääni, ilma ja vesi jne.) ja monet niistä ovat aiheen perusasioiden tutkimisia ja havainnollistamisia. Aika lailla siis aiheet kattavat samoja asioita kuin yläasteen kemia ja fysiikka vaikka näitä voi alkaa kyllä kokeilla hyvin alakoululainenkin, mutta havainnollistavat kyllä myös aikuisellekin monenlaisia luonnontieteen ilmiöitä.
101 kiintoisaa koetta kotikeksijälle näytti jo sisösivujen ulkopuolella selvästi vakavammalta kirjalta vaikka kyseessä onkin kokoelma monenlaisia värikkäitä ja näyttäviä kokeita ja temppuja. Ja kun vähän lueskelin niin joidenkin kokeiden kohdalla alkoi työturvallisuushälytyskellot soida: en välttämättä haluaisi että edes 15-vuotias tekisi joitain näitä juttuja yksin. Ja monista näistä saa ehkä paremmin iloa kun on oikeasti jo vähän teoreettistakin taustaa kokeiden taustalla...kun sitten katselin esittelyä niin huomasin että tässähän tosiaan on puhe vajakeksijästä, henkilöstä joka tekee luonnontiedettä puutarhavajassa mutta iästä ei sinänsä mainita mitään.
Ja työturvallisuutta käsittelevässä osiossa mainitaan "Kun et ole paikalla, lukitse vaja siltä varalta että omat lapsesi tai naapurin lapset tulevat käymään." Ja "Älä tee näitä kokeita, jos [...] olet nauttinut alkoholia tai keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä." Vaikka teiniviina onkin realiteetti niin tuo on silti aika kummallinen ohje lanu-tietokirjaan...eli ilmeisesti tämä on ihan vaan väärällä osastolla, täytyy laittaa kirjastolle vinkki että siirtävät aikuisten tietokirjoihin.
Noin muutenhan tuossa olevat kokeet ovat erinomaisia aikuisen ja lapsen tai nuoren tehdä yhdessä (tai jos opettaja haluaa kivoja demoja, tästä voi saada ideoita. Ja itseäkin alkoi huvittaa kokeilla joitain näistä). Ja sama pätee kyllä muihinkin näihin kokeisiin: luonnontieteiden opiskelijat lienevät yleensä sitä mieltä että labrassa on kivempaa kun on muitakin ihmisiä mukana tekemässä...
------------------------------------
Noihin kahteen kategoriaan olin yleisesti ottaen varsin tyytyväinen, mutta geologian kirjat olivat vähän ongelmallisempia.
Kiehtova maapallo oli näistä paras: yleisesitys maapallon rakenteesta, mannerlaatoista ja niiden alisista kerroksista, tulivuorista ja maanjäristyksistä mutta myös perustiedot säästä, vesien liikkeistä, elämän kehityksestä ja paleontologiasta ja lopuksi käsitellään vielä kaivostoimintaa ja sitten tuleekin jo maailmanloppu. Varsinainen itse tehtävä tarkkailu jää aika vähäiseksi (ainakin toivottavasti ei päädy todistamaan tulivuorenpurkausta tai maailmanloppua) mutta tässä on hyvin paketoitu perustiedot.
Kivet ja mineraalit ja Kivet ja fossiilit puhuvat myös jonkin verran noista samoista asioista ja menevät myös keskenään päällekkäin, maankuoren perusilmiöiden kera on myös omatoimista havainnointia. Mutta näissä alkaa biologian kirjojen tapaan vaikuttaa se, että eihän näitä ole kirjoitettu Suomessa ja niin jotkut täällä ei-niin-tärkeät ilmiöt ovat saaneet tarpeettoman suurta huomiota (kalkkikivi on jännää mutta ei sitä täällä pahemmin näe) ja joistain muista täällä keskeisimmistä asioista olisi voinut puhua enemmänkin (ihan vaikka graniitista). Harmitti kun näki mm. maailman kartan johon on merkitty suuria tunnettuja meteoriittikraatereita, ja kun yksi merkintä oli Suomessa niin olisi se nyt ollut kiva jossain lukea että Lappajärvi Pohjanmaalla on tällainen.
Vähän myös ihmettelin kun tässä oli juttua mineraaleista niin nämä kirjat ovat niin kovin ihastuneita suuriin kauniisiin timantteihin, smaragdeihin ja muihin korukiviin, ikään kuin kun vähän maata polkaisee niin sellaisia löytyy. Ja kun näin ei ole eikä ne normaaleista kivistä löytyvät kiteet näytä yhtään samoilta kuin kuvissa niin plääh. (Itse olisin tähän laittanut vaikka lyhyen esittelyn siitä mitä graniitti, maassamme erittäin yleinen kivilaji, oikeasti on, kun karkearakeisessa kivessä eri mineraalit ovat ihan helposti näkyvissä...)
Kivet ja mineraalit on tieto-osuuksiltaan aika sekava mutta siinä oli joitain kiinnostavan näköisiä tee-se-itse geologinen prosessi -kokeita (kasvatetaan kiteitä, simuloidaan eroosiota yms.) Kivet ja fossiilit oli vähän johdonmukaisempi ja siinä oli mukavan näköisesti tietoa fossiileista, ja lisätieto-osiossa viitattiin suomalaisiin kirjoihin ja geologian museoon mistä pisteet.
Mutta näiden perusteella jään silti kaipaamaan parempaa lanu-kirjaa mineralogiasta.
-------------------------------------
Näin mennään. Jos joku tuntee tästä aihepiiristä jonkun hyvän suosituksen (huomasin kyllä että ainakin paleontologiasta ja dinosauruksista on paljon lanu-tietokirjoja) niin saa huudella. Tai kiinnostaa toki lukea muiden vastaavia katsauksia jostain aihepiiristä, koska yhä vaan lanu-tietokirjat tuntuvat olevan pahasti kirjallisuuskeskustelun katveessa...
2 kommenttia:
Tämä oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen postaus. Olen samaa mieltä, että lapsille ja nuorille suunnatut tietokirjat eivät pahemmin näy, vaikka meillä ainakin niitä on luettu tosi paljon, esimerkiksi eri maista kertovat teokset ovat olleet suosittuja ja tietysti dinokirjat, joista yhdestä aikanaan kirjoitin blogiinkin (Blackwell: Dinomaailma). Dinokirjoissa minua joskus ärsyttää liioiteltu kauheus, veriset kuvat jne. Mieleeni tuli myös toinen postaukseni, nimittäin Huovisen Heippa täällä bakteeri, mikä on ollut myös omien lasteni suosiossa. Ehkä nämä eivät ihan täysin mene tuohon peräänkuuluttamaasi aihepiiriin mutta kuitenkin. Noista mainitsemistasi Kiehtova maapallo on tuttu.
Dinosaurukset ovat tosiaan suosiossa, kun näitä kirjoja lainailin kirjastosta niin kiinnitin kyllä huomiota että siinä vieressä oli ihan oma osastonsa dinoille...mutta en niitä nyt tähän pinoon sitten ottanut.
Kivet ja fossiilit -kirjassa on kanssa varsin paleontologinen ote, siinä on juttua koproliiteista, hännän laahaamisjäljistä ja muista vastaavista...en minäkään niin jaksaisi innostua vaan hurjan kauheista dinorymyistä, yhdeksänvuotiaana voisi tietysti olla eri tilanne.
Ja muistelen myös että eri maista ja maanosista kertovat teokset olivat kivoja. Ja sellaiset eläinkirjat joissa oli kaikkia outoja kuten kummituseläimiä, mustekaloja ja meritähtiä.
Lähetä kommentti