Aleksandr Puškinin lyhyttä romaania lukiessani satuttiin Facebookissa postaamaan linkki kolumniin jossa laitettiin vastakkain hömppää ja klassikoita; linkin kommenteissa huomautettiin että eiväthän nämä ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita, klassikoiden joukosta kun löytyy paljon sujuvia lukuromaaneja...ainakin jos pääsee yli historiallisuudesta tai joissain tapauksissa vanhahtavasta kielestä.
Tämäkin on kyllä ihan ehdottomasti hömppää: nuori aatelismies lähetetään armeijaan palvelemaan erämaalinnakkeeseen, jossa tuota pikaa rakastuu kapteenin kauniiseen tyttäreen, mutta nuorten rakastavaisten väliin tulee vielä monta mutkaa, kun vallantavoittelija Pugatsevin kapina pyyhkäisee yli lähiseutujen, nuorta neitoa tavoittelee myös toinen, petollinen juonittelija ja onpa mukaan heitetty myös koominen palvelija, valepukuja, onnekkaita kohtaamisia ja ties mitä.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riittää ja Puškin luonnollisesti kirjoittaa hyvin, tarina on punottu erinomaisen hyvin 150 sivuun ilman tyhjäkäyntiä (ja Samuli Suomalaisen käännöskin toimii). Ja venäläisen kirjallisuuden "kaikilla henkilöillä vähintään viisi eri nimeä"-ongelmakin pysyi kohtuullisena.
Kyllä tätä voi suositella erityisesti heille joille ajatus venäläisistä klassikoista tuntuu jotenkin tavattoman pelottavalta.
Tai jos kaipaa luettavaa Ihminen sodassa -haasteen Kaukaiset sodat -osioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti