Muutenkin on luettu kuin maratonilla. Serbialainen Meša Selimović ei ollut aiemmin tuttu nimi ja kirjansa Dervissi ja kuolema oli yksi obskuurimmista nimistä 1001 Books -listalla ja kun vaikutti jotenkin kiinnostavalta niin piti kokeilla (ja hei, Otavan sininen kirjasto johon tämän on suomentanut Aarne T.K. Laitinen).
Tapahtumapaikkana on pieni bosnialainen kaupunki 1700-luvulla, osa ottomaanien valtakuntaa. Kertojamme Ahmed Nurudin on dervissi ja luostarin sheikki joka yrittää saada veljeään vapautetuksi vankilasta ja samalla kaupungissa on kaikenlaista muutakin poliittista kuohuntaa...
Tämä tuntui vähän siltä kuin Hamlet kohtaisi Kafkan. Ahmed pyörittelee runsaasti omatunnon ja eksistenssin kysymyksiä, epäröi ja pohtii, ja kaupungin vallanpitäjien kanssa on turhauttavan vaikeaa saada mitään aikaan ja jokaisessa teossa ja tekemättä jättämisessä on piilotettua uhkaa, eli koko kirjaa leimaa aika klaustrofobinen tunnelma.
Ja myöhemmin kun Ahmed itse nousee valta-asemaan ei tilanne ole sen helpompi, maailman epämääräinen välinpitämättömyys vaihtuu vain maailman epämääräiseksi vihamielisyydeksi, ja lopulta kaikki on turhuutta.
- Luuletko sinä yhä että pystyt tekemään mitä haluat? Hassan kysyi minulta kerran.
- Teen sen minkä laki ja omatunto vaativat.
- Jokainen kuvittelee olevansa pahanilkisempi kuin edelliset koska uskoo että juuri hän on se joka ei ole typerä. Ja juuri siinä on typeryys. Me olemme siis kaikki typeriä.
(Hassan on tärkeä sivuhenkilö, eräänlainen Nuuskamuikkunen Ahmedin Muumipeikolle.)
Ei tämä tosiaan mitenkään kauhean helppo kirja ollut lukea, epämääräisen ahdistava tunnelma, poliittiset juonittelut ja Ahmedin tyyli sekoittaa napaantuijottelua ja ulkoisia tapahtumia vaivautumatta kuitenkaan liikaa selittelemään suunnitelmia ja vaikuttimia (jokusen kerran joutui ihmettelemään mistäköhän tuossakin oli kyse, kunnes se sitten avautui muutaman kymmenen sivun jälkeen) aiheuttivat että väsyneenä tätä ei pystynyt lukemaan, mutta koko ajan tässä oli kuitenkin jatkuvasti imua ja kiinnostavuutta vaikka saattoi olla että kohtalaisen paljon meni myös minulta ohi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti