"Woman is a creature of absolutely no importance; but sincere pederastic love is true love."
Tuo oli ilmeisesti tarkoitettu tarinan henkilön mielipiteeksi tarinassa 'They Loved Each Other even to Extreme Old Age' eikä Ihara Saikakun omaksi, tämä kun oli monenlaisten rakkauksien asiantuntija. Eli lisää lemmenpaloa 1600-luvun Japanista: tämänkertainen (myös aika ohut) nide jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen sisältää muutaman sivun mittaisia tarinoita samuraista jotka rakastavat toisiaan (tai hovipoikia jotka kouluttautuivat samuraiksi). Edo-kauden Japanissa kun oli aika lailla samanlainen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen kuin vaikka antiikin Kreikassa, pederastia oli mitä suositeltavinta vaikka sitä pidettiin useimmiten myös lähinnä vaiheena, vaimon hankkiminen ennemmin tai myöhemmin oli mitä suotavinta (ja sitä paitsi mies oli kaunis vain nuorena).
Ja ovathan nämä tarinat mitä viehättävimpiä. Vaikka lähtökohta onkin sellainen melodramaattinen "hän kärsi rakkauden tähden"-siirappi niin kun mukaan sotketaan samurai-eetos, kunnia, velvollisuus, lojaliteetti ja muut jalot tunteet niin lopputulos on viehättävän omalaatuinen: ei tällaista kai kukaan voisi nykyään kirjoittaa. Voiko tarina nimeltä "He Followed his Friend into the Other World, after Torturing him to Death" olla tylsä? Vaikka otsikko kertookin mitä tarinassa tapahtuu?
Ei tässä kyllä mitenkään erotiikan tai pornografian puolelle mennä, ja suhteissa saattaa olla aika paljon vaihtelua, vietetäänkö yö sakekupin ääressä platonisen bromancen hengessä vaiko "lov[ing] each other madly and passionately, expecting every minute to be condemned to death by command of their master" (Saikaku ei mitenkään ole niin viktoriaanisen häveliäs että kaikki seksi tapahtuu epämääräisinä vihjauksina rivien välissä).
Kirjan toinen osa on 86 geisha-laulun sarja, lauluja joita geishat esittivät samisenin kanssa. Nämä olivat aika lyhyitä eivätkä niin tiukasti mittaan tai tyylin sidottuja kuin aikakauden "oikea" runous, vaikka teemoissa toki onkin paljon samaa, lauletaan kevätsateista, kuusta, luumupuiden kukista, rakkaudesta, kaipauksesta (tai tuulesta mäntyjen latvoissa, kuten täälläpäin sanotaan)...monessa laulussa on aika surumielinen tunnelma, en tiedä kuuluuko se lajityyppiin vai tuleeko se vain siitä että geishan elämä ei ollut mitenkään helppo osa...
Mutta viehättäviä olivat useimmat.
Night rain
Sad night rain, I count the straws in the mat,
He will come, he won't come.
I twist a paper frog. Does it stand?
It falls down.
A vague presentiment.
The little lamp goes down and up,
Its oil exhausted.
He was always capricious.
Ah, my soul, that is his voice.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti