Omenapuu on näppärän kokoinen pienoisromaani josta muistan lukeneeni positiivisen arvion (taisi olla Elina) ja kun Galsworthy nyt on nobelistikin niin pitihän tämä kokeilla...
Ja olihan tämä, pieni ja lyyrinen ja aika surumielinenkin tarina nuoresta miehestä joka vaelluksella kesällä kerran sattuu kohtaamaan ihastuttavan maalaistytön ja rakastuu palavasti. Käy vain pikaisesti lähikaupungissa nostamassa rahaa ja tekemässä ostoksia, seuraavana yönä palaa varmasti takaisin noutamaan tytön ja menevät naimisiin. Harmi vain että kaupungissa tapahtuu kaikenlaista eikä ihan nyt pääse ja täällä on myös viehättävä tyttö joka kaiken lisäksi on osuvampaa yhteiskuntaluokkaa ja siis paljon sopivampi lemmenkohde...
Kovasti olisi brittikirjallisuus tylsempää ilman yhteiskuntaluokkia, tässäkin luokkaerot ovat merkittävä osa jännitettä, ja vaikka välillä houkuttikin ravistella päähenkilöä niin toisenkin puolen ymmärsi...vaikka kirja lyhyt olikin, tulivat hahmot siis kiitettävän läheisiksi ja dilemmat aidontuntuisiksi. Pieni kaunis kirja.
6 kommenttia:
Kyllä taisin olla minä, joka tähän ihastuin ja ilmeisesti muutkin lukijat ihastuvat helposti. Muistui elävästi mieleen, kuinka tapahtuma aina johtikin seuraavaan ja niin vain kävi kuin kävikin. Lyyrinen on juuri oikea sana kuvaamaan tätä pientä helmeä.
Olipa kiva lukea, minkä tyyppisestä tarinasta tässä on kyse! Minulla on tämä omana, mutta takakannessa mainostetaan muita kirjoja sen sijaan että kerrottaisiin kirjan sisällöstä. Kuulostaa oikein hyvältä :)
Tämä pitää lukea, jos sattuu kohdalle! Olen lukenut Galsworthyltä vain hänen tunnetuimman teoksensa eli Forsytein tarun, mutta sen sitten useampaan kertaan.
Forsytein taru on kuulemma hyvä kirja uppoutua joksikin aikaa, kaveri luki sen pitemmällä matkalla...
Tästä olen ainakin kolmea erilaista painosta nähnyt kirppiksellä, Elinan blogissa näkyvän pokkarin, sellaisen valkokantisen ja tämän minulla olevan Riitta Castrénin kannella (kuvassa ei näy että kappaleeni sivut ovat suurelta osin irtolehtinä...)
Tässäkään ei mainita kääntäjää, ehkä sama käännös kaikissa?
Kappas! Taidankin ottaa tämän Nobelisti-haasteen osaksi. Tai sitten Forsytein tarun.
Tuo sinun kappaleesi kansikuva on muuten todella kaunis.
Jos kaipaa tunnelmallista pienoisromaania niin tämä, jos laajaa sukukronikkaa niin Forsytet. Helppoa :)
Lähetä kommentti