En minä oikein ymmärrä monia näitä palkittuja ja kriitikoiden arvostamia runoilijoita.
Helvi Hämäläinen, syntynyt samana vuonna kuin kaksi isovanhempaani, vinkkaa tietysti jo kirjan nimessä mahdollisesta kynnyksestä ajoittaessaan kirjansa sukupolveensa, ja yksityiskohtaiset selostukset unista eivät helposti ole kovinkaan kiinnostavia kenellekään muulle.
Kokoelman alusta löytyy pari ihan viehättävää pätkää, mutta seuraavan syklin talvisota-aiheessa ihmettelin alussa että onko tämä jonkinlaista parodiaa sotamuisteluissa jumittamisestä ja niillä mässäilemisestä, mutta ilmeisesti ei, kyllä nämä taitavat olla ihan vakavissaan tehtyjä. Sukupolvikokemukset ovat tietty erilaisia ja ehkä tämä oli freesimpää 1987.
Seuraavissa osissa sitten taas käy ilmi että keskitysleireissä ja Hiroshimassa kuoli paljon ihmisiä ja Reinkin on saastunut. Tähän kohtaan minun sukupolveni laittaa suurisilmäisen pöllön kuvan jonka alla lukee O RLY? ja mieleen tulee pari viikkoa sitten lukemani Geoff Rymanin maininta kirjallisesta tekniikasta nimeltä Teenage Megadeath. Okei, Hämäläinen on teknisesti parempi sanankäyttäjä kuin keskimääräinen teini ja on tietty ihan viehättävä idea että 80-vuotias on näin pateettinen mutta oikeasti...
Ja tekstipuuroa, sanoja on pureskeltu ja sen jälkeen levitelty lauseet pitkät, mutta tässä vaiheessa mielenkiintoni on jo niin pahasti hukattu että vaivautuisin sen kummemmin selvittämään onko kuvakielessä kuvaa jostain vai ei mistään. Lopuksi luen kansiliepeestä Finlandia-palkintolautakunnan perustelun enkä tunnista siitä lukemaani kirjaa.
Kuvastin
Kuvastimen hopealammessa näin
vanhan naisen,
hänen päänsä oli raskas kivi,
hänen kätensä kuihtunutta ruohoa,
tahdoin ottaa häneltä kuoleman,
mutta näin enkelin nousevan hänestä kuin kalliohaudasta,
hänen ruumiinsa putosi käärinliinana enkelin jalkoihin.
4 kommenttia:
Aika rankka jyräys. Lukukokemus voi tietysti riippua lukijan omista odotuksista ja sen hetken virityksistä. Näytteeksi nostamasi runo on minusta ihan ok.
Joo, tämä oli ainakin nyt ainakin minulle kovasti väärä kirja (aiemmin olin lukenut Hämäläiseltä yhden romaanin, luettava mutten minä siitäkään niin innoissani ollut). Tuo näyteruno oli yksi niistä harvoista jotka minua edes jotenkin miellyttivät...
Salla oli positiivisempi: http://sbrunou.blogspot.fi/2007/11/helvi-hmlinen-sukupolveni-unta.html
Minusta tuo runo kuulostaa kyllä aika köykäiseltä.
En ole lukenut tätä runokirjaa, mutta pidän kovasti kahdesta Hämäläisen romaanista, Säädyllisestä murhenäytelmästä ja sen jatko-osasta Kadotettu puutarha. Säädyllinen murhenäytelmä julkaistiin vasta 90-luvulla täydellisenä. Se oli julkaistu pahsti sensuroituna 40-luvulla, koska siitä tunnistettiin silloin ajan kulttuurihenkilöitä ja siinä oli viittauksia hirveään asiaan, homoseksuaalisuuteen, ja mikä pahinta, siinä arvosteltiin maailman pelastajaa Aadolf Hitleriä!
Tästä tehtiin myös elokuva, jossa Ville Virtanen oli mielestäni hyvä. Ostin elokuvajulisteenkin, kun innostuin niin tästä leffasta.
Lue tämä, niin saat varmaan paremman kuvan Hämäläisestä!
Tuo Säädyllinen murhenäytelmä kyllä yhä kiinnostaa jossain määrin, jos Hämäläistä vielä luen niin sen sitten.
Lähetä kommentti