Kommunikaatiosta, kuplista ja dialogista

Aiemmin tällä viikolla ehdin jo kirjoitella sananvapaudesta pohtien sitä mm. signaalien ja signaalivahvuuksien kautta, ja nyt kun Kyösti Salovaara vuorostaan pohti kuplan käsitettä ja sen vaikutuksia havaitsemiseen ja kommunikaatioon, niin ajatus lähti laukkaamaan ja aloin pohtia voisiko viestintää mallittaa käyttämällä säteilyä analogiana?
Osa esitetyistä parametreista on syytä tulkita allegorisesti, joskin jo puhtaan konkreettisina tekijöinä ne saattavat olla osatekijöinä.

Aloitetaan, kuvitellaan henkilöt V (niinkuin vasen) ja O (oikea). V haluaisi kovasti välittää ajatuksensa O:lle, ehkä jopa saavuttaen dialogisuuden tilan. Miten käy?

Ensimmäisenä meidän pitää tarkastella miten V viestii, onko pyrkimyksenä kohdennettu viestintä vai viestiikö V laajasti ympäristöönsä?

Laajalla signaalilähetyksellä voidaan toki saavuttaa laajasti monenlaisia kohteita, mutta tällöin vain avaruuskulmassa α suuntautunut viestintä on geometrisesti O:n havaittavissa. On tärkeää huomata, että mitä suurempi etäisyys V:n ja O:n välillä, sitä pienempi α on eli mitä kauempana viestijä on kohteesta, sitä pienempi osa vietsinnästäon edes mahdollista havaita.

Keskitytään nyt vain siihen osuuteen jonka on geometrisesti edes mahdollista tavoittaa kohde.

V:n ja O:n välinen etäisyys on s ja tällä matkalla tapahtuu signaalin vaimenemista (x) väliaineesta ja etäisyydestä riippuen. Ja siitäkin signaalista, joka tavoittaa O:n, osa ei tee minkäänlaista vaikutusta, se sivuutetaan ja unohdetaan ilman vaikutusta, vain osuus y havaitaan niin että se tekee vaikutuksen.

(Säteilystä puhuttaessa puhutaan LET-arvosta: säteilytyypit joilla on korkea LET vaimenevat nopeasti väliaineessa mutta detektorit yleensä havaitsevat ne hyvin, matalan LET-arvon säteily läpäisee hyvin väliaineen mutta läpäisee hyvin myös detektorin. Jos mielikuvitusta riittää tälle voi ehkä keksiä viestinnällisen vastineen, esim. liittyen joukkotiedotuksen viihteellistymiseen...)

Tähän asti on oletettu että V ja O ovat samassa ympäristössä. Entäpä jos asia ei olekaan näin?
Persut ovat onnistuneesti tuoneet "kupla"-käsitteen yleiseen kielenkäyttöön, ja omalla tavallaan se on mainio tapa mallittaa yksilön sosiaalista ympäristöä ja siellä vallitsevaa mikroympäristöä. Jotkut ihmiset väittävät että eivät elä kuplassa tai että heidän kuplansa on koko maailman kokoinen, mutta saanen arvella näiden henkilöiden olevan sokeita, hölmöjä tai sellaisia vaarallisia toiveajattelijoita jotka kuvittelevat että heidän kokemuksensa ja mielipiteensä on automaattisesti koko maailman kokemus ja mielipide.

Henkilöön O nähden henkilö V sijaitsee kuplassa (ja toisinpäin), jonka seinämä heijastaa osan lähetetystä signaalista takaisin kuplan sisälle ja vain osa välittyy seinämän läpi. Tämä tuottaa harhailmiön, jossa kuplan sisältä lähetetyt signaalit havaitaan sironnan vuoksi kuplan sisällä tavallista voimakkaammin vaikka kuplan ulkopuolella ne ovatkin todellisuudessa huomattavasti vaimentuneet.

Mutta osa signaalista, vaimentuneena, tavoittaa O:n aiheuttaen reaktion.

Valitettavasti vain O:n reaktio signaaliin tapahtuu myös moneen suuntaan joista V voi havaita vain pienen osan, sen joka suuntautuu avaruuskulma α:n sisälle. Samoin vastaussignaali vaimenee yhtä lailla väliaineessa tai jää V:ltä huomiotta tai heijastuu kuplan seinämästä, jolloin dialogin mahdollisuus saattaa vaimentua niin paljon että sitä ei voida havaita taustamelulta.

Ja siinä häviävät niin V kuin O.