Minulla on nimi, minulla on vanhemmat,
ajattelin paljon tulevaisuutta.
Vanhoja hiippakuntalehtiä selatessa huomasin jutun Lasse Heikkilästä, modernistisesta 50-luvun runoilijasta, joka henkilönä ja näytteiden perusteella kiinnosti sen verran että kävin kirjastosta poimimassa luettavaksi tämän postuumin kokoelman, runosarjan jonka Osmo Pekonen on toimittanut runoilijan jälkeenjääneistä papereista.
He tuovat neilikoita, tulppaaneja, resedoja
tuntuvat pitävän minua puutarhan alla
juurellisten kukkien, pönttökukkien, leikattujen kukkien.
Kuinka monta kukkaa olen ruokkinut?
Olen yrittänyt laskea.
Nimirunon Ihantalasta ohella äänen saavat Spoon River Antologian (ja vähän myös Komppania K:n) tapaan vainajat, yksittäiset henkilöt jotka haudasta puhuttelevat kirjoittajaa/lukijaa kertoen omaa tarinaansa, omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Osa nimetyistä henkilöistä on ilmeisesti todellisia, osa lienee fiktiivisiä, mukana on myös pari tuntematonta (rakastava ja vaitelias).
Tietoa kirjoitusajankohdasta ei ole mutta Pekonen esittää erään runon viittaavan Unkarin kansannousuun 1956. Tämä sijoittaisi mahdolliseksi vaikuttajaksi siis myös Linnan Tuntemattoman sotilaan, joka on ehkä vaikuttanut ainakin siihen että Heikkilä tavoittelee henkilöilleen laajempaa tyylirekisteriä kuin Masters tai March, eri henkilöt puhuvat eri asioista eri tavoilla.
Suurempana vertailukohtana on kuitenkin Runebergin Vänrikki Stool, Heikkilän henkilöt puhuvat paljon suurista aatteista, velvollisuudesta ja sen sellaisesta runebergiseen tyyliin, vaikka yhtä lailla myös irtautuvat siitä ja kritisoivat valheellista ihanteellisuutta ja hymistelyä jossa "mitalit säilyy ruosteetta/mutta Tahvanaisen perikunta...?" Ja silti, on myös jotain suurempaa kuin yksi ihmiselämä, vaikka se elämä olisikin oma...
Käsivarteni ovat pari luuta ja kallokoppa on tyhjä
ja minä elän.
Mikä on ainoa pysyvä voima?
Minä kysyn körttiläisäänelläni,
mitä vastaat Pentti Ylä-Riutalle?
Pidin. Pitänee seuraavaksi kaivaa jostain esiin vaikka se Terra Mariana, kokoelma neitsyt Mariasta (ilmeisesti Heikkilän suosikkiaiheita, Madonna vilahtaa myös tässä kirjassa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti