Stout on Stout on Stout eli edellisten lukemieni kirjojensa tapaan tämäkin on varsin toimiva, varsin itsenäinen dekkari joka pelaa yhtä hyvin henkilökemioiden kuin varsinaisten juttujensa avulla.
Luen näitä täysin satunnaisessa järjestyksessä (tämä on vissiin 40. osa) ja tässä onkin viittaus aikaisempaan juttuun, jota en ole lukenut: tuon tapauksen eräs nuori mies jonka todistus ratkaisi jutun onkin nyt vähän vanhempi ja tulee Nero Wolfen luo pyytämään apua: miehen poika on löytänyt tyttöystävän joka ei vanhempia miellytä, ja niinpä mies haluaa tytön taustat selvitetyiksi, mitä lokaa tästä voisi kaivaa esiin. Wolfe ei kovin innokas asiasta ole mutta kiitollisuudenvelkaisena tarttuu työhön, tai siis lähettää Arche Goodwinin selvittelemään...mutta juttu saakin käänteen kun tyttö murhataan, ja poika on pääepäilty.
Kirja on julkaistu alunperin 1964 ja ajankohtaiset tapahtumat ovat poikkeuksellisen vahvasti mukana, nimittäin kansalaisoikeustaistelut ja rotukysymys: Wolfen asiakas (ja siis myös poikansa) on musta, pojan tyttöystävä taas valkoinen, nuoripari työskenteli Rights of Citizens Committeessa ja on syytä olettaa että rotu näyttelee ainakin jotain osaa jutussa...näin tarjoten oman kiinnostavan ajankuvansa dekkarijuonen kuorrutukseksi.
Emmeköhän taas jossain vaiheessa jatka näiden parissa, ovat nämä sen verran laadukkaita olleet (okei, jutun ratkaisevat yksityiskohdat venyttivät hieman uskottavuutta mutta kuitenkin). Tällä kertaa kirjan nosti juuri nyt lukulistalle sen sopivuus Luetaan sateenkaari -haasteeseen, kun sen selkämys oli varsin kirkas vaalea sininen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti