1.1.18

Robert E. Howard - Pigeons from Hell

 

Vuoden ensimmäinen loppuun saatu kirja: 14 novellin kokoelmasta olin tosin lukenut kaikki paitsi viimeisen jo viime vuoden puolella, ja viimeisen nyt sitten viime yönä...

Robert E. Howard on 20-30-luvun pulp-fantasian tunnetuimpia tekijöitä, erityisesti kiitos luomuksensa Conan Kimmerialaisen yhä jatkuvan suosion, mutta muutakin tuotantoa löytyy, muita sankareita (tai "sankareita", Howard oli vähän ambivalentimpi näissä kuin vaikka joku Tolkien) mutta myös paljon itsenäisiä tarinoita, joihin tämäkin kirja painottuu.
Mukana on niin kaukaisempaan pseudohistoriaan sijoittuvia juttuja (kuten viikinkiaikaan sijoittuva The Gods of Bal-Sagoth) kuin nykyaikaankin sijoittuvia seikkailuja valkoisen miehen huonosti tuntemilla seuduilla (kuten Afrikkaan sijoittuvat The Hyena ja The Voice of El-Lil) tai kotoisempia kauhufantasian puolelle meneviä juttuja (parissa jutussa on viittauksia H.P.Lovecraftin Cthulhu-mythokseen, toisissa ei).

Yksi käytetty idea oli sijoittaa kertojaksi nykyaikainen henkilö joka jostain syystä saa päähänsä jonkun edellisen elämän aikaisia muistoja, joissa sitten taistellaan miekalla hirviöitä tai mustaa magiaa tms vastaan: tätä ideaa käytetään muutamaankin kertaan (Howard, kuten moni muukin pulp-kirjailija, kierrätti ideoitaan joskus kliseiksi asti, ja ne saattavat muodostua häiritsevämmiksi tälläisissä kokoelmissa kuin alkuperäisessä julkaisumuodossa kuukausilehdissä).
Sinänsä Howard muutenkin on usein yhdistänyt fantasiansa pseudohistoriallisuuteen ja harrastamansa ideoiden kierrätyksen myötä jälleensyntymisen tapainen eri aikatasojen yhdistely sopii myös linjaansa: myöhemmin Michael Moorcock vei tämän pitemmälle Eternal Championillaan.

Tyyliltään novellit ovat tietysti mitä mainiointa pulppia, toiminnallista ja vauhdikasta seikkailua, jossa juonia ei päästetä liian monimutkaisiksi mutteivät ne nyt ihan turhanpäiväisiäkään ole ja kliseiden käytössä ei epäröidä mutta niitä käytetään riittävällä taidolla. Stephen King vertasi joskus kauhu/fantasian kirjoittamista leikkaavaan veitseen: jotkut hyvät kirjoittajat hiovat veitsensä niin teräväksi että se leikkaa mitä vaan, ja toiset (Howard nostettiin esimerkiksi) käyttävät veistään sellaisella voimalla että tylsemmälläkin instrumentilla saa jälkeä aikaan.
Vaikka myönnän kyllä huvittuneeni mm. The Voice of El-Lilin loppupuolen kohtauksesta jossa Naluna puhkeaa puhumaan Conradille pateettisella korukielellä, kun ottaa huomioon että pariskunnan yhteinen kieli on kummallekin osapuolelle vieras ja horjuvasti osattu somali: vaikka Naluna olisikin noin puhunut, ei Conrad olisi häntä ymmärtänyt...

Tässä kokoelmassa kukoistavat kuitenkin erityisesti miljööt: niminovellin kummitusjutun rappeutuva Southern Gothic, Old Garfield's Heartin ja The Man on the Groundin yliluonnollisten tarinoiden sijoittuminen sujuvasti länkkäritaustaan, The Hyenan kuumeinen (ja kolonialistiskliseinen, tää on 30-lukua) Afrikka, kelttien kummut, Bal-Sagothin kadonnut valtakunta (Kuningas Salomon kaivosten yhteydessä mainitsin teoksen vaikutukseen myöhempään pulppiin, ja kyllä se täällä näkyy vaikka Howardin suhtautuminen onkin synkempi)...jopa In the Forest of Villeferen yksinkertaisen suorassa tarinassa on aistittava ennen kaikkea miljöö, ei niinkään suoraan kuvattuna kuin paikkana jossa tapahtuu tällaista.


Ja sitten tietysti herkullisen tolkuton The Voice of El-Lil, jossa kaksi seikkailijaa löytävät Somalimaasta piilossa olevan kaupungin Eridun, sumerien valtakunnan viimeisen linnakkeen joka on pysynyt eristyksissä siitä lähtien kun akkadit hävittivät muun sumerien valtakunnan yli neljätuhatta vuotta aiemmin...
Paikka ei ole irrallaan ajasta, ja 30-luvun menneisyydessä saattoi vielä tarjota Eriduja ja Bal-Sagotheja, siinä missä meidän menneisyydessämme moiset pitää tunkea jonnekin ihan toiseen maailmaan (onko meidän aikanamme sitten toisia Eriduja ja Bal-Sagotheja, se paljastuu ehkä vasta tuleville sukupolville...)

Oman lajityyppinsä mainio edustaja: jos lajityyppi ei kiinnosta niin ei tämä varmaan asennetta muuta, mutta jos kiinnostaa niin kyllähän tähän sietää tutustua.
Osallistun tällä novellihaasteeseen, ja Helmet-haasteessa tällä otan kohdan 16. Kirjassa luetaan kirjaa (parissakin Cthulhu-vaikutteisessa tarinassa suuren huomion kohteena on von Juntztin kirja Nameless Cults).
En ole ihan varma osallistunko Yhdysvallat-haasteeseen enkä taida kehdata sanoa tätä kirjaksi jossa ovat "alkuperäiskansat osana kirjaa", vaikka kirjaimellisesti katsottuna se onkin totta...

Ei kommentteja: