Jos se kypärä simuloi kaikkea, niin se ei ole enää kypärä eikä simulaatio. Se on elämää.
Kirjastopoistona bongasin tämän teoksen ja otin mukaan, kun Peleviniltä luin joku vuosi sitten kirjan Hyönteiselämää, joka oli sillai kivan vinksahtanut.
Ja, no, tämä on niitä kirjoja jotka saattavat olla vaikuttavan nerokkaita filosofisia taideteoksia jotka läpiluotaavat elämän, maailmankaikkeuden ja kaiken tai sitten sekoilua joka verhoaa onttoutensa trendikkäisiin virtuaalinettitodellisuus-kliseisiin ja tekoälykkääseen mumbojumboon. Tai jotain noiden välillä (minusta ehkä enemmän ensimmäistä kuin jälkimmäistä).
Kirja sisältää pelkkää keskustelua: joukko henkilöitä löytää itsensä suljetuista huoneista tietämättä miten ovat sinne joutuneet, ja pystyvät kommunikoimaan keskenään vain eräänlaisen chatin kautta. Jokaiselle on automaattisesti määritetty jokin pseudonyymi (Romeo-y-Cohiba, Nutscracker, Ariadne, Monstradamus, UGLI 666...) ja joku moderaattori myös sensuroi kaikki yritykset viestiä itsestä mitään tilanteen ulkopuolista.
Jonkin ajan päästä huoneiden ovia avautuu ja niiden takaa paljastuu jotain muuta, ja viestintää eri henkilöille tapahtuu myös muilla tavoilla...
Tai siis näin tietysti ainakin kaikki kertovat, mitään muutahan henkilöistä ei paljastu kuin mitä he kirjoittavat, ja, no, kannattaako kaikkeen netissä lukemaansa uskoa.
Kuka tahansa tätä tekeekin (Asterisk?) on selvästi ihastunut vanhaan kreikkalaismyyttiin ja niinpä labyrintin teema tulee alusta alkaen esille ja jossain liikkuu myös Minotauros...mutta mikä on minotauros, tai asteriski, kun kirjoittajat rakentavat omaa labyrinttiaan samalla kun tutkivat rakennettua. Ja onko, onhan, jossain Theseus? Mutta mikä on Theseus?
Tietoteoriaa, virtuaalimaailmaa ja sen manipulointia käsitellään paljon ja verkko, tietoverkko, tämä meidän netti on myös keskeisessä osassa (näyttäytyen sävyissä jotka ovat ehkä tulleet näkyvimmiksi nyt kuin mitä ne olivat kirjan julkaisuajankohtana 10 vuotta sitten). Labyrintti ovat ihmiset joita et edes näe muuna kuin tekstinä ruudulla. Tämä kirja siis kertoo sinusta (tai sinun näkökulmastasi minusta).
Labyrinttihenkisesti en voi sanoa tajunneeni kaikkea, mahdollisesti en mitään (enkä ole ihan varma oliko niitä pseudotieteellisiä selostuksia kauhukypärän rakenteesta ja toiminnasta edes tarkoitus ymmärtää) mutta jotain tässä on.
Rakennan labyrintin voidakseni eksyä sinne sen kanssa joka haluaa minut löytää - kuka näin sanoi ja mistä?
Edit: suomentaja: Arja Pikkupeura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti