18.4.15

Tarjei Vesaas - Lehtokurppa


Tämäkin Tarjei Vesaasin kirja on kaivettu vinkiksi LibraryThingin syövereistä (ja Pasilan kirjavarastosta, Katri Ingman-Palolan suomennos on ilmestynyt tuoreeltaan 1957).
Mattis ja Hege ovat lähelle nelikymppisiä sisaruksia jotka asuvat kahdestaan jossain Norjan maaseudulla (sinänsä kirja voisi sijoittua muuallekin, myös Suomeen): isosisko Hege pitää huolta päähenkilö Mattiksesta jolla ei ole ihan kaikki viikingit laivassa, ajatus harhailee miten sattuu, työnteosta tai muusta aikuisen elämästä ei oikein tule mitään ja luonnon tapahtumista luetaan kaikenlaisia ennusmerkkejä joita ei kuitenkaan pystytä oikein hyvin selvittämään muille tai aina itsellekään. Mattis kokee itsensä ulkopuoliseksi ja mitättömäksi ja Hege joskus väsyy veljeensä, mutta jotenkin se elämä menee, kunnes tasapaino järkkyy ja taloon tulee metsuri Jørgen...

Myönnän että en niin kauheasti innostu maaseuturealismista, edes psykologisesta sellaisesta, saati sitten kirjoista joissa päähenkilön mielenterveydelliset ongelmat ovat keskiössä: näistä asioista pitävät varmaan innostuisivat tästä enemmän, minulle tämä jäi vähän laimeaksi (joskin siinä vaiheessa kun Jørgen tulee kuvaan mukaan päähenkilöihin on kiintynyt tarpeeksi että juoni vetää hyvin mukanaan jännätessä että mitenköhän tässä käy...)

Norjassa tämä on toki armoitettu moderni klassikko: sen puolesta lukemista saattoi häiritä että kuukausi sitten tuli luettua Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haastetta varten Gabriel Scottin Lähde, toinen norjalainen klassikko jossa varsin yksinkertainen päähenkilö elää vaatimatonta elämää syvässä yhteydessä luonnon mutta hieman epäsynkassa ihmisten kanssa (tyylillisesti nämä ovat varsin erilaisia mutta kuitenkin).
Pitäisikö tästä vetää jotain yleisempiä johtopäätöksiä norjalaisista ja heidän kirjallisuudestaan, tällä otannalla eivät ole tai halua olla mitään älyn jättiläisiä? (ei niistä muistakaan lukemistani oikein nouse ketään Väinämöistä tai Havukka-ahon ajattelijaa tai edes Antti Rokkaa...)

Kirjan on lukenut myös Elma Ilona.

4 kommenttia:

Margit kirjoitti...

Luin kauan sitten Vesaasin kirjan Jäälinna, joka oli psykologinen, mutta ei todellakaan maaseuturealistinen, vaan osin jopa surrealistinen (ellen nyt muista aivan väärin).

hdcanis kirjoitti...

Jees, kun lueskelin tuosta Jäälinnasta kuvauksia niin se vaikutti kirjalta josta voisin pitää enemmän...täytyy laittaa mieleen.

Reeta / Les! Lue! kirjoitti...

Kannattaa ehdottomasti lukea Vesaasin "Jäälinna"! Se on aivan huippu! Omituinen ja tiivistunnelmainen helmi. Ei tosiaan mitään maaseuturomantiikkaa. ;-)

Minä olen lukenut mieheltä myös "Kevätyö"-nimisen teoksen, joka oli sekin tunnelmaltaan hyvin erikoinen ja taas hyvin erilainen kuin "Jäälinna". Tämä "Lehtokurppakin" kiinnostaa, jotta saisin miehen tuotannosta vähän laajemman kuvan.

Mutta siis, lue ihmeessä se "Jäälinna"! Kiinnostaa kuulla mielipiteesi siitä. ;-)

hdcanis kirjoitti...

Sysitään lukulistassa ylöspäin :)