Kirjastolöytöjä taas...tämä kirja (suom. Jussi Rosti) on läpileikkaus puolalaisrunoilija Zbigniew Herbertin tuotannosta 50-luvulta 90-luvulle.
Mukana on niin katkeilevia rivejä kuin lyhyitä proosakappaleita, ja sisällössä sekoitellaan arkisia havaintoja ja raskasta historiaa mytologiseen ja kirjalliseen aineistoon: mukana on niin enkeleitä ja paholaisia kuin antiikin jumalia tai vaikka Fortinbrasin aatoksia Hamletin kuoleman jälkeen...
Mitäs tästä nyt sanoisi. Ei valtaisaa vaikutusta tehnyt vaikka kyllä tässä hyviäkin juttuja oli, proosapätkissä oli kiinnostavaa absurdin ja havainnon liittoa ja pidemmissä runoissa viehättävää eeppisyyttä, maailman runottamista: tosin pidin enemmän 50-60-luvun tuotannosta, myöhemmistä en enää oikein saanout mitään irti (ehkä runoilijan alter egon Herra Cogiton mukaan tuominen aiheutti liikaa etääntymistä tälle lukijalle).
Näkinkenkä
Peilin edessä vanhempien makuuhuoneessa oli vaaleanpunainen näkinkenkä. Minulla oli tapana lähestyä sitä varpaisillani ja painaa se nopealla liikkeellä korvaani vasten. Olisin halunnut saada sen edes kerran kiinni siitä, ettei se humise yksitoikkoisesti kaipuutaan. Olin pieni, mutta tiesin että vaikka rakastaisi jotakuta kovasti, sen toisinaan unohtaa.
2 kommenttia:
Herbertiä muistin lukeneeni joskus 70-luvulla, kun Puola oli muutenkin agendalla. Hyllystä löytyi Polnische Lyrik der Gegenwart, ja kirjasta kuusi Herbertin runoa. Hieno runo oli Nike wenn sie zögert, missä Nike haluaisi suudella nuorta sotilasta, jonka on kohta kuoltava. Jonkinlainen synkkä varjo tuntuu lepäävän Herbertin runouden yllä.Sinänsä ei ihme, kun ajattelee Puolan historian käänteitä.Hieno kulttuuri ja hienoja runoilijoita.
Nike-runo löytyy tästäkin kirjasta. Herbertin oma elämäkään ei kai ollut helpoimpia ja heijastaa toki myös maansa elämää jossa siinäkin on ollut historian myllerrystä, ja tuo ahkera myyttien käyttö tuo omaa jylhyyttään...
Lähetä kommentti