10.6.13

Kritiikin kriisistä ja miksi minun pitäisi olla kiinnostunut


Blogistanissa velloo taas jännittävä keskustelu siitä mitä tässä nyt oikein ollaan tekemässä ja mitä pitäisi tehdä ja miten (Morren postauksessa on laaja linkkiluettelo josta voi seurata usealla taholla käytävää keskustelua). Sekalaisissa keskusteluissa olen jo kommentoinut asiasta ja asian vierestä joten kootaan ajatuksia hieman tännekin.

Kuten blogikuvauksessa lukee tämä ei ole täysin lukupäiväkirjamainen blogi. Alunperin tämä alkoi, no, ärtymyksestä, kirjallisuuskeskusteluissa törmäsin usein ajatukseen että runoja luetaan liian vähän ja niistä puhutaan liian vähän ja kaikkien pitäisi lukea runoja ja niin edelleen. Toisaalta näytti siltä että runoudesta puhuttiin kahdessa äänilajissa, löysässä ja arkaanisessa, ja kummallakaan ei ollut minulle mitään annettavaa.
No, ei siinä mitään, vauhtiin vain, toteutetaan se dogma että kaikkien tulisi lukea runoja ja katsotaan mitä tulee.
Matkan varrella olen ehkä oppinut vähän paremmin lukemaan runoja ja ehkä hieman myös terapoinut muita joilla on kompleksinen suhde runouteen. Ei tämä ole niin vakavaa, ja kuten G.K.Chesterton totesi, "Everything worth doing is worth doing badly." Jos kirjallisuus on tärkeää ja siitä puhuminen on tärkeää niin parempi olla hömelö mutuhuttuilija kuin hiljaa.
Sittemmin olen laajentanut bloggauslinjaa lukupäiväkirjamaisemmaksi, joskin esim. sarjakuvista kirjoitan yhä kiinnostavimmista tapauksista, joko sellaisista joista huvittaa kirjoittaa tai sellaisista joille soisin enemmän huomiota. Eli tietty määrä aatteellista linjaa tässä on mukana vaikka valittu tyyli onkin blogeille tyypillinen subjektiivinen lukukokemus, ja luen mitä huvittaa.

"Luen mitä huvittaa" tarkoittaa varmasti eri ihmisille hieman eri asioita. Jotkut jahtaavat puhdasta viihdytystä, jotkut taas etsivät aktiivisesti kaikenlaista kummallista haastaakseen itseään ja aika moni meistä taitaa olla noiden kahden välimaastossa. Minulla on omia suosikkialueitani (1900-luvun britit, sodanjälkeiset japanilaiset) ja alueita joita seuraan laiskanlaisesti (suomalainen nykyproosa) mutta uteliaisuuden tyydyttäminen on oma nautintonsa vaikka sen vuoksi joskus lukisikin huonoja kirjoja (ja siitä tämä koko blogi on saanut alkunsa).

Olen näin ollen kummastellut kovasti kirjablogeista esitettyjä yleistyksiä. Kuinka kaikki lukevat samoja kirjoja (suurin osa bloggaamistani kirjoista on sellaisia joita ei juuri suomalaisissa kirjablogeissa ole näkynyt), vain uutuuskirjoja (huomattava osa lukemistani kirjoista on kirjoitettu ennen 2000-lukua, aika moni ennen syntymääni), vain kehuen (just luin huonon Vuorelan) ja kuinka arvostelukappaleita isoilta kustantamoilta sataa sisään ovista ja ikkunoista (hei vaan Heidi, olet yhä ainoa tällaisen lähettäjä) ja omakustanteita poljetaan ja nauretaan pilkallisesti päälle (näitä on muutama luettu).

Enkä ole kirja-aloilla töissä (en edes wannabe) saati sitten että olisin 25-35-vuotias nainen joka äitiyslomallaan heittäytyy blogistanissa villiksi tytöksi.

On toki hienoa että on myös blogeja joissa luetaan paljon uutuuskirjoja ja muutenkin seurataan mitä kirjamaailmassa tapahtuu nyt, arvostan tätä koska itse en sitä halua tehdä. Tosiasia kuitenkin on, että marginaalia käsittelevät kirjoitukset ovat myös marginaalia, erikoisempaa linjaa pitävät blogit saavat vähemmän lukijoita, huomiota ja keskustelua ja samassa blogissakin tunnetumpia kirjoja käsittelevät postaukset keräävät enemmän klikkauksia. Tästä saattaa helposti syntyä käsitys että blogeissa kirjoitetaan vain samoista kirjoista, niistä joista kirjoitetaan muutenkin paljon, koska blogien lukija on mennyt lukemaan vain ne postaukset jotka käsittelevät paljon huomiota saaneita kirjoja ja jättänyt oudommat postaukset huomiotta. Niinpä joillekin tulee ilmeisesti suurena yllätyksenä että onkin jo olemassa blogeja joissa käsitellään lähinnä ennen vuotta 2000 julkaistua kirjallisuutta, sellaista jota löytää vain divareista ja kirjastojen perähyllyiltä: lukija ei ole vaivautunut vilkaisemaan tarjontaa kun on niin keskittynyt lukemaan kirjoituksia Oksasen tai Tervon uutuudesta.
 
Mieleen tuli että tässähän on rinnakkaistapaus sille paljon puhutulle kritiikin kriisille. Jos kriitikolla on sivistysaatteellinen velvollisuus tarkastella kulttuurin kenttää laajasti huomioiden myös marginaalisemmat teokset, niin auttamatta huomattava osa kritiikistä on myös marginaalista (ja joidenkin kriitikoiden tapa kirjoittaa ei auta asiaa). Sanomalehdet, joista suurin osa on liikeyrityksiä ja joiden näin ollen täytyy kantaa huolta palstamillimetrien hyötysuhteesta, ovat havahtuneet että mistä syystä heidän oikeastaan pitää rahoittaa näiden vapaamatkustajien puuhastelut, artikkelit ei mistään ei kenellekään, kun lukijasilmät seuraavat ihan muita asioita (ja siinä sivussa mainoksia joilla suuri osa lehtien toiminnasta rahoitetaan). 
Internetissä voi harrastuksekseen kirjoitella mitä huvittaa vaikka sen saama huomio olisikin vähäinen, tilaa on jos on intoa, sanomalehdissä tämä ei kuitenkaan toimi ja ratkaisuksi sitten luovutaan marginaalisemmasta aineistosta.
Tästä seurauksena sitten toiselle julkaisumuodolle, lukijablogeille, sovitellaan kritiikin kaapua ja valitetaan kun se ei sovi (siitä huolimatta että lukijablogeissa yleisenä näkemyksenä on että ne eivät ole kritiikkiä vaan subjektiivisia kokemuksia; tässä kohtaa saa yleistäen puhua kirjablogeista), samalla sortuen täsmälleen samaan käytösmalliin joka alun perin johti päivälehtikritiikin kriisiin.

23 kommenttia:

Kirsi Hietanen kirjoitti...

Hienosti ylöspantu! Omassa kaksois- (ellei jopa kolmois-)roolissani bloggaajana ja harrastajakriitikkona tunnen lievää pahempaa ahdistusta: kavennanko blogillani omia ansaintamahdollisuuksiani kriitikkona? Olen kuitenkin tullut siihen lopputulemaan, että Kirsin kirjanurkka ei ole ollut edes merkittävänä osasyynä paikallisen sanomalehden yt-neuvotteluille, toimittajien pakkolomille tai kulttuuriosaston määrärahojen leikkaamiselle. Koska tilaisuuteni saada paistatella lehden kulttuurisivulla ovat olennaisesti vähentyneet, olen lisännyt blogini volyymia :) Ei vaiskaan. Mutta ehkä tylsät jorinani lehdessä ovatkin olleet se liikkeelle sysäävä juttu...?!

Tekee niin tai näin, kehnost menee!

Katri kirjoitti...

Hyvä kirjoitus tämäkin!

Minä luin ennen kirjablogeja pääasiassa kaikkea muuta kuin uutuuksia. Edelleen luen enemmistönä muuta kuin ihan uusimpia teoksia. MUTTA kirjablogien ansiosta luen MYÖS uudempia teoksia ja olen tästä innoissani! Vaikka edelleen on ihanaa upota muiden aikakausien elämään ja ajatusmaailmaan, niin on hauska olla myös perillä siitä, mitä nyt kirjoitetaan, lukea millaisia ajatuksia on ihmisillä, jotka juuri nyt jakavat kanssani tämän maapallon ja hetken. Kiitos kirjablogien silmäni avautuivat tähän.

Koen myös itse kirjablogien ansiosta saaneeni "ystäviä", joiden kanssa keskustella kirjoista. No on hippasen helpompi keskustella, kun ollaan luettu samoja kirjoja - joten nykyään pongaan herkästi muiden blogeista kirjoja, jotka pääsevät lukulistalleni. Edelleen toki vain ne, jotka sopivat omaan kirjamakuuni tai vaikuttavat muuten kiinnostavilta.

Ilmeisesti tämä on kuitenkin juuri se linja, jota ei saisi olla. Ei uutuuksia, ei samoja kirjoja kuin muilla bloggaajilla... huoh. Tarvitsee ilmeisesti lähteä pongailemaan kirjastoon kirjoja, joista toivon mukaan kukaan ei ole koskaan kuullut. Mitä siitä, että kirjablogien ansiosta vihdoin ja viimein saan jakaa harrastukseni, kasapäin hyviä kirjavinkkejä & edes yritän elää omassa ajassani sen 1800-luvun sijaan. Sehän on jostain oudosta syystä ilmeisesti totaalisen väärin.

No joo. Eipä tässä pitäisi herneitä nenään vetää, mutta kyllä joskus kiehuttaa. Voisivat nuo arvostelijat itse pohtia, miten toimisivat jos tässä asemassa olisivat. JA että onko kaiken takana joku kavala salajuoni vähintään eikä esim. rakkaus kirjoihin ;)

Jokke kirjoitti...

Hyvä kirjoitus hdcanis, kommentoin sitä ehkä paremminkin, siinä on monta hyvää pointtia, ja sinulla on persoonallinen blogi, mikä on aina positiivinen asia.

Katrille, sinullakin on personallinen blogi, minusta jokaisella voi olla omat periaatteet ja keskusteluja saa olla, minusta se on yksi bloggauksen suola.

Mutta itse tein selväksi itselleni miltei alussa suhteeni kaikenlaisiin pyyntöihin ja pyydänkö itse esim. arvostelukappeleita, ja olen molempiin vastannut. En kovin halukkaasti arvioi pyynnöstä, enkä pyydä arvioitavaa, ostan, lainaan tai vaihdan kirpparilta, tai sukulaisten nurkista.

Rakkaus kirjoihin on hyvä motiivi.

Margit kirjoitti...

Hieno pohdiskelu!

Minäkin luen paljon kirjoja, joita ei näy muissa blogeissa, ja valitsen kirjat ihan oman makuni mukaan. Olen ollut hieman hämmentynyt käynnissä olevasta keskustelusta.

Morre kirjoitti...

Hyvä näkökulma täältäkin. Monilta tosiaan tuntuu unohtuvan tuo marginaalikirjallisuuden asema hakukoneissakin.
Halutaan vain hutkia eikä tutkia...

Maija kirjoitti...

Katrin kanssa olen samoilla linjoilla tuossa asiassa, että blogeissa syntyy -luonnollisesti - enemmän keskustelua niistä kirjoista, joita useampi on lukenut. Toisaalta taas esim. sinun blogistasi löytää helposti sellaisia lukuvinkkejä, joita ei muualta löydy ja sekin on virkistävää.

hdcanis kirjoitti...

Kirsi, aihe on monimutkainen ja runsas itsereflektio kritiikissä ja päivälehdissä yleensäkin olisi tarpeen että mitä tässä nyt ollaan tekemässä ja miten. Jos kritiikki on tarkoitettu pääasiassa kirjailijalle niin miksi se julkaistaan sanomalehdessä kaikkien luettavana? Vaikka kritiikki olisikin yleisölle niin vastaako se "lukevan työläisen kysymyksiin"? (kritiikki itsetehostuksen välineenä on joka tapauksessa pahin asia kaikista).

Vaikka olenkin äänekkäästi ollut sivistyksen puolella niin on silti muistettava liiketaloudellinen puoli ja kysyttävä josko marginaalia käsittelevät tekstit sopivat paremmin vaikkapa erikoisjulkaisuihin (ahkerimmin seuraamani Sarjainfo kunnostautuu tässä, samoin Tähtivaeltaja).

Katri, samoilla linjoilla, muiden blogien avustuksella olen tullut ainakin tietoisemmaksi mitä tapahtuu myös nyt ja joitain myös lukenut. Lukuvinkit bloggaajilta kelpaavat siinä missä kriitikoiltakin tai vaikka suosikkikirjailijoiltani...

Jokke, aika lailla sama linja, en pyydä arvostelukappaleita kun luettavaa tuntuu riittävän muutenkin, tarjottuja saatan harkita.

Margit, juu, kun tulee näitä "vain uutuuskirjoja" kommentteja niin mieleen tulee "mutmut minä ja Jokke ja Margit ja Ketjukolaaja ja Outi ja..."

Morre, havaintona minun blogiini päädytään hakukoneilla usein vanhempien runoilijoiden nimillä, Uuno Kailas, Katri Vala ja Eeva-Liisa Manner pärjäävät hyvin hakusanalistauksissa.
Mutta jos tilastot joitain kiinnostavat niin nykyään minulle tulee noin 1500 hittiä kuukaudessa (kasvanut nykäyksittäin tässä vuosien varrella) ja kahdeksan postauksen klikkausmäärät ylittävät sadan rajan, siinä missä normaalitaso on 20-40 klikkauksen luokkaa. Mikä on aika vähän verrattuna moniin etabloituneempiin blogeihin mutta joskus ihmettelen että noinkin paljon käyntejä tulee...

Maija, myönnän että itsekin käyn lukemassa useammin sellaisia postauksia joiden aiheen jotenkin tunnistan mutta ainakin olen tietoinen että muitakin riittää ja niitäkin tulee kyllä silmäiltyä...

Liina kirjoitti...

Mä en ole vieläkään aivan varma, miksi mun pitäisi olla kiinnostunut - ei ehkä niinkään kritiikin kriisistä, mutta tästä vellovasta keskustelusta tai siitä Nytin jutusta. Semminkin kun keskustelemassa kaikesta päätellen on vain pörhisteleviä kirjabloggaajia.

Ja mitä siitäkään, että esitetään yleistyksiä?

sannabanana kirjoitti...

Minua taas tämä keskustelu ja kritiikki (ja sen kriisi) kiinnostaa valtavasti. Sehän kertoo tosi paljon tästä ajasta, netin tarjoamasta vapaudesta itseilmaisuun, mainostajien kokeiluista ja tietenkin kirjoittajastaan.

Minusta tuo viimeinen "kriisikappale" tuntui osuvan naulan kantaan, eli mistä tässä taitaa olla pohjimmiltaan kyse.

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Minä seuraan tästä käytävää keskustelua kiinnostuneena, vaikka en jaksa itse ottaa kantaa, joten kiitoksia myös tästä kannanotosta :)

Annika K kirjoitti...

Samat kuin Helmi-Maarialla, omaa lusikkaani en tähän soppaan aio työntää, hienoa että muut jaksavat tätä harrastusta puolustaa!

hdcanis kirjoitti...

Yleistyksien esittäminen faktoina on aina vähän arveluttavaa, joten niitä pitää tökkiä...

Ja minuakin kyllä kiinnostaa myös yleisluontoinen keskustelu "kirjallisuudesta", "taiteesta" ja monenlaisista lieveilmiöistä. Missä on ongelma, missä on ratkaisu, ja kumpaan minä kuulun.

Jotkut saattavat pitää ongelmallisena tässäkin kirjoituksessa esitettyä ajatusmallia että ammattitaidottomasti sutaisten tekemisellä on suurempi arvo kuin sillä että ei tee, koska se osoittaa halveksuntaa ammattitaitoa ja muodollista pätevyyttä kohtaan, jos ei osaa niin pitää olla passiivinen vastaanottaja.
Itse taas pidän sivistysvihamielisenä asennetta että vain perinpohjaisesti indoktrinoitumalla kirjallisuustieteiden opinnoissa ja monen vuoden meditaation Shaolin-temppelin 36. kammiossa jälkeen on oikeutettu puhumaan vaikkapa runoudesta. Koska normaalin ihmisen reaktio tuohon asenteeseen on että myös runojen lukeminen vaatii moista ja näin ne on marginalisoitu pienen piirin puuhasteluksi josta normaalin ihmisen kuuluu pysyä kaukana. Ja kuten voidaan nähdä, tässä kuviossa häviävät kaikki.

Juha Makkonen kirjoitti...

Ehdotan lukulakkoa: kukaan ei lue mitään ennen kuin tämä asia saadaan kerta kaikkiaan selvitettyä! ;-)

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Lukulakko ei onnistu - tulee liikaa vieroitusoireita, jos ei saa tarpeeksi tekstiä päivässä.

Ja vähän vakavammin : hyvä kirjoitus tämäkin.

hdcanis kirjoitti...

Lukulakko olisi mielenkiintoinen ajatus mutta luulen että sekin olisi "kaikki häviävät"-skenaario :)

Jokke kirjoitti...

Sivuhuomio:

Kirjoilla voi olla monia funktioita. Joku teos voi olla taiteellisesti merkittävä, joku toinen voi osoittaa maailmasta jotain olennaista, joka on piilossa, joku teos voi taas nostaa olemassa olevia epäkohtia keskusteluun ...

Myös kirjablogeilla voi olla monia funktioita.

penjami kirjoitti...

Jep, olen aika samoilla linjoilla kun sinä. Jotenkin tässä taas kuumenneessa iänikuisessa aiheessa a) tarkastellaan liian monta asiaa kerrallaan (jolloin kaikki menee sekaisin) ja b) hämäästyttävää kyllä ei osata erotella eri intressejä kiihkottomasti toisistaan.

Jo kysymykset kritiikin olemuksen määrittelystä ovat riittävän mutkikkaita - ja nyt mukaan sotketaan vielä kustantamoiden markkinointikoneistojen liikahdukset.

Muuten olen seurannut keskustelua lähinnä kirjabloggari-näkökulmasta, mutta yhdestä asiasta olen eri mieltä: mielestäni on turha ummistaa silmänsä siltä faktalta, etteikö kustantajat olisi kiinnostuneita hyödyntämään bloggareiden intressejä. Ja etteikö niin tapahtuisi: mutta, kuitenkaan ei voi väittää, että bloggarit olisivat juonessa mukana tai hyötyisivät siitä mitenkään.

Esimerkki: jos olisin kustantamon markkinointiosastolla, voisin ehdottaa kokeeksi uuden kansainvälisen trillerin (naisille suunnatun, sillä blogit ovat naisvoittoisia) lobbaamista blogeille. Lähettäisin 30-40 ennakkokappaletta valikoidulle joukolle. Ehkä 15-20 mahdollisesti kirjoittaisi kirjasta. - Ei siksi, että saisi kustantajalta ilmaisen kirjan: vaan siksi, että kirja olisi ihan kiinnostava muutenkin, siis sellainen, jonka saattaisi itsekin hankkia jostakin.

Kyllä tuolla lailla saisi lisäpotkua markkinointiin: ja kun seuraavana vuonna tulisi samalta kirjailijalta se toinen käännetty romaani, bloggarit tarttuisivat teokseen jo ihan oma-aloitteisestikin.

- Mutta ei tällaisesta lobbauksesta voi bloggareita syyttää. Eikä kustantajia: se nyt vain on näin. Lobbaamistahan tapahtuu kaikkialla. Enemmän kannattaisi olla huolissaan siitä, mitä noille meille 200 kansanedustajalle lobataan. Jos joku kustantaja onnistuu silloin tällöin markkinoinnissaan, niin mitäpä tuo ketään haittaa.

Taika /Kirjasfääri kirjoitti...

Tottakai kustantajat ovat kiinnostuneita kirjabloggaajista, jotka ovat joka kirjan kohdalla potentiaalinen halpa tiedotuskanava julkisuuteen, jonka optimaalista käyttöä kustantajat ovat vasta opettelemassa.

On kuitenkin kyseenalaista, etteivätkö bloggaajat tajuaisi tätä myös itse. Nythän on esitetty, että eivät tajua.

Horros kirjoitti...

En seuraa kovin aktiivisesti kirjablogiskeneä (paitsi silloin, jos olen sattunut lukemaan viihdyttävän huonon kirjan ja tahdon nähdä, mitä siitä on sanottu) ja koen oman makuni risteävän useimpien bloggaajien kanssa, joten on hieman vaikea ottaa kantaa keskusteluun yleisemmin, mutta näin sivustaseuraajana täytyy vielä kiittää omaperäisestä ja jollakin tapaa mukavan - älä ota tätä väärin - kuivakasta blogista! Se, ettei ole 25-35-vuotias äitiyslomalainen, näkynee positiivisessa mielessä.

hdcanis kirjoitti...

Horros, kiitos erikoisesta kohteliaisuudesta :)

Penjami ja Taika, totta, kyllähän tätä on jo nähty. Mieleen tulevat ainakin Salaman Käärmeenlumooja ja Hannilan Kaukamoinen jotka molemmat saivat runsaasti positiivisia kommentteja blogeissa (oletettavasti koska olivat tarpeeksi hyviä).
Tätä on kokeiltu siis niin ison kustantamon kuin omakustannejulkaisijan toimesta.
Mutta eri asia on kuinka paljon tuo vaikuttaa bloggauksen sisältöön, ovatko bloggaajat vietävissä kuin pässit narussa vai toimiiko sama linja kuin journalistisen etiikan hallitsevilla kriitikoilla joille myös lähetetään arvostelukappaleita markkinointimielessä.

Pia/ Bibliofiles kirjoitti...

Keskustelu aiheesta on äitynyt varsin mielenkiintoiseksi. Se bloggari älähtää johon kirja kalahtaa ;)

Kaikki kannanotot ja postaukset aiheesta nyt lukeneena oma pää on yllättäen aivan tyhjä. Jos harrastustaan joutuu julkisesti puolustelemaan, ollaan jo menty liian pitkälle.

sannabanana kirjoitti...

Hmmm, minusta on bloggarina (ja sitä ennen blogien lukijana ja sitä ennen vain lukijana) aivan itsestäänselvyys, että kustantaja, ja sitä kautta myös kai kirjailija hyötyy, jos joku ostaa kirjan. Ei kai tuo mikään yllätys kenellekään voi olla? Luulen, että suurin osa kirjanostajista ei kuitenkaan edes lue kirjablogeja ja saa ostoideansa jostain muualta. (Toisaalta en tunne Suomen tilannetta asian suhteen. Ehkä siellä luetaan hartaudella kirjablogeja vauvasta vaariin.)

Kustantaja ja kirjailija saavat postauksesta aivan saman hyödyn, olipa kirja arvostelukappale, itse ostettu tai kirjastosta lainattu: joku kirja saa näkyvyyttä. Onko siis tyhmempää ja naiivimpaa kirjoittaa kirjaston kirjoista tai omista kirjoistaan?

Bloggarille ja varmasti myös kriitikolle oletan olevan henkilökohtaisesti yks hailee, kuinka monta kirjaa myydään ja kuinka paljon kustantaja hyötyy kirjoituksesta, ellei ole osakkaana kyseisessä lafkassa. Motivaatio kirjablogin pitämiselle taitaa olla jossain muualla kuin mainostekstien laatimisessa.

hdcanis kirjoitti...

Suoranaista tuloahan kirjailija saa paremmin kirjastolainauksista kuin arvostelukappaleista, kiitos kirjastokorvauksien (ero on ehkä pari penniä mutta kuitenkin). Markkinointi ei ehkä tosin toimi niin hyvin ottaen huomioon kirjan elinajan kaupoissa...

Ja toisaalta kun minulla on tapana kiikutella hyllystäni luettuja kirjoja Emmauksen kirppikselle niin indonesialainen lastenkoti, Monika-naiset ja muut yhteistyökumppanit ehkä arvostaisivat jos pyytelisin ahkerasti uutuuskirjoja arvostelukappaleiksi, lukisin ne ja antaisin ne myyntiin (paremmalla hinnalla kuin nämä nykyiset lukemani opukset).
Mutta taidan silti jättää väliin.