Mestarivaras Raffles oli kirjallisuusviittauksina bongattu sieltä täältä joten uteliaisuudesta oli jossain vaiheessa hyllyyni päätynyt tämä pokkari, joka kokoaa herran seikkailujen kaksi ensimmäistä novellikokoelmaa, The Amateur Cracksman (1899) ja The Black Mask (1901).
E(rnest) W(illiam) Hornung loi A.J.Rafflesin eräänlaiseksi vastakommentiksi lankonsa Arthur Conan Doylen tunnetummalle luomukselle Sherlock Holmesille: arvostettu kriketinpelaaja ja seurapiirien herrasmies joka yön tunteina kääntyi todellisen harrastuksensa ja elantonsa pariin, murtovarkauksiin ja jalokiviin. Apunaan hänellä on näidne tarinoiden kertoja, vanha koulutoveri "Bunny" Manders joka onkin tyylipuhdas Watson-johdannainen (eli ainakin tälle nykylukijalle myös halvatun ärsyttävä).
Vaikka Raffles elättääkin itsensä tällä kyseenalaisella toiminnalla, on hän kuitenkin sanan varsinaisessa merkityksessä "amatööri", hän on murtovaras koska pitää siitä ja valikoi kohteitaan yhtälailla kiinnostavuuden ja haasteen kuin rahallisen arvon perusteella, hän on ennen kaikkea herrasmies. Huvittavasti tätä kirjaa lukiessa tuli mieleen lukuisat kohdat aikaisemmin lukemastani Those Feet -kirjasta, murtovarkauksiin suhtaudutaan urheiluna ja pelinä jossa onni suosii rohkeaa mutta joitain sääntöjä ei rikottu (ja Raffles tekeekin useita viittauksia krikettiin puhuessaan rikoksista) ja myöhäis-viktoriaanisen ajan herrasmiehen ajattelumalli leimaa koko kirjaa (sekalaisia muitakin aikakauden kliseitä marssitettiin esiin, mm. pari juttua liittyy Italiaan joka on täsmälleen sellainen kuin Winner sen kuvaa).
En ole mitenkään tämän aikakauden dekkarien ystävä mutta dekkariharrastajille tai viktoriaanisesta Englannista kiinnostuneille voin suositella tutustumista ainakin muutaman novellin verran, muille tämä jää ehkä enemmän kuriositeetiksi...(mutta by Jingo! saa tällä osuman 1800-lukuhaasteeseen).
4 kommenttia:
Kuulostaa hauskalta. Oletko lukenut Arsene Lupinin seikkailuja? Saman tyyppiseltä vaikuttaa.
Olen Lupinista lukenut joskus noin 14-vuotiaana eli en kauheasti enää muista millainen oli, mutta joo, samaan arkkityyppiin kuuluu. Ja Lupin on sen verran nopeasti Rafflesin jälkeen syntynyt hahmo että ei ole kauhean varmaa otettiinko vaikutteita vai päädyttiinkö muuten vain samanlaiseen ideaan, mutta esimes Charteriksen Pyhimys kuuluu vaikutteensa tunnustavan.
Fantomas on myös yksi herrasmiesvarastyypin edustaja jonka seikkailuja ovat jotkut kehuneet...
Fantomas onkin todella hyvä, mulla on se hyllyssä. Siitä innostuinkin laittamaan Arsene Lupinin lukulistalle.
Fantomas on vissiin astetta rankempi, Lupin ei kai periaatteesta tapa ja Rafflesin touhuja leimaa tosiaan reilun pelin henki...
Lähetä kommentti