10.3.13

Tieteestä, sivistyksestä ja kielestä

Tieteen kielestä, suomenkielisestä popularisoinnista ja sivistyksestä on taas ollut juttua joten voisin minäkin avautua jotain aiheesta (en aihetta sen tarkemmin jäsentele, tämä on sekalaisista ajatuksista avautumista jossa aloitetaan alusta ja päädytään loppuun).

Tuossa vajaa vuosi sitten tein väitöskirjan, kielenä oli tottakai englanti, suomea en edes harkinnut. Tiedekunnalleni tyypilliseen tapaan tein artikkeliväitöskirjan, eli julkaisin tuloksiani vertaisarvioiduissa tiedelehdissä ja kokosin niistä sitten kirjan. Tässä päädytään jo kieliongelmiin: suomeksi ei julkaista yhtään lehteä jossa julkaistaisiin vertaisarvioituja kemian artikkeleja. Ja vaikka julkaistaisiin niin työtoverini joiden kanssa tutkimusta tein ovat kaikki ulkomaalaisia ja tutkimusala on kansainvälinen, samoin huomattava osa ihmisistä jotka voisivat potentiaalisesti olla kiinnostuneita tutkimuksistani. Tässä tilanteessa uuden tiedon suomeksi julkaiseminen olisi sama kuin ei julkaisisi ollenkaan.
Varsinaisen väitöskirjan kanssa oli sama ongelma, niin työn ohjaaja kuin esitarkastajat ja vastaväittäjä olivat kaikki ulkomaalaisia ja kun käytännössä kaikki pohjamateriaali on englanniksi niin suomenkielisen kirjan tekeminen olisi vaatinut reilusti ylimääräistä työtä, niin äidinkieleni kuin se onkin, kun olisi pitänyt selvittää kaikista erityistermeistä että onko niillä suomenkielistä käännöstä vai pitääkö keksiä itse ja muotoilla teksti niin että ne itsekeksityt termit aukeavat. Ja esitarkastajat ja vastaväittäjä olisi pitänyt valita kielen eikä asiantuntemuksen perusteella.

Olen sittemmin julkaissut suomenkielisen parin sivun tiivistelmän ammattilehdessä, jonka lukijakunnalla on jonkinlaista ymmärrystä luonnontieteistä, ja pitänyt sekalaisia esitelmiä sekalaisille seurueille, niin kollegoille kuin puhtaille maallikoillekin. Mikä on ihan hauskaakin, kun yleisö on kiinnostunutta, ja arvelen myös tulleeni kohtuullisesti ymmärretyksi kunhan vain rajaan aiheeni kunnolla ja puhumiseen on aikaa. Yleisenä ohjenuorana on että mitä kauempana kuulija on alalta niin sitä vähemmän voin puhua siitä mitä minä oikeasti teen ja sitä enemmän pitää puhua yleisistä ilmiöistä, mihin aihepiiriin työni noin suunnilleen liittyy. Mikä tuntuu usien aika hämmentävältä kun huomaa kuulostavansa siltä että on juuri ratkomassa maailman kaikkia ongelmia ihan itse, tai päätyy keskustelemaan "asiantuntijana" asioista jotka menevätkin reippaasti omien tietojen ulkopuolelle...
Valitettavasti kuitenkin se varsinainen työ keskittyy johonkin tiettyyn osa-alueeseen laajempia kokonaisuuksia, ja henkilö joka ei kykene hahmottamaan kokonaisuutta ei usein myöskään kykene ymmärtämään mihin ne tarkemmat tutkimusaiheet oikein liittyvät. Tätä voi testata vaikkapa lukemalla jonkin yliopiston väitöskirjojen otsikoita, suurin osa niistä kuulostaa täysin todellisuudelle vierailta akateemisilta puuhasteluilta tai nollatutkimuksilta. Suurin osa ei luultavasti sellaisia ole.
Popularisoinnissa on siis kyse aika lailla eri asiasta kuin varsinaisessa tieteen tekemisessä, ja vaikka joitain esimerkkejä onkin tieteentekijöistä jotka hallitsevat molemmat, taitaa tämä olla poikkeuksellista, eikä olekaan mitään syytä olettaa että hyvä tieteentekijä on automaattisesti myös hyvä popularisoija, silloinkin kun aikaa, energiaa ja kommunikaatiokanavia löytyisi. Ja aika, energia ja kommunikaatiokanavat eivät ole mitenkään itsestäänselvyys. Samasta asiasta puhui Jaakko Hämeen-Anttilakin tuoreimmassa Yliopisto-lehdessä, populaarien kirjojen kirjoittaminen on toinen työ jota tehdään vapaa-aikana.
Samalla voi todeta, että vaikka mahdollisia popularisointipuuhasteluita, joita tehdään iltaisin puhdetöinä tehtäisiinkin suomeksi, ja joidenkin erikoisalojen käyttökielenä se on yhä toimiva, niin laajasti katsottuna suomi ei ole tieteen kieli, eikä se auta vaikka kuinka sanottaisiin että kyllä sen pitäisi olla. "Pitäisi" ei ole tieteelliseen ajatteluun kuuluva termi. Ilman minkäänlaista tukea kauniit sanat eivät realisoidu kauniiksi teoiksi.

Tieteen popularisoinnissakin on omat ongelmansa. Monia hankalia käsitteitä, erikoistermejä ja kokonaisuuksia on mahdollista kyllä selvittää mutta se vaatii tilaa ja aikaa, ja tätä on turha odottaa medialta. Jos lähetysaikaa on minuutti niin on parempi pysyä hiljaa, ei tuossa ajassa saa sanottua mitään järkevää ja tuloksena on vain paha mieli. Oma lisätvistinsä tulee siitä jos tutkimusaihe ei ole sellainen akateemisessa norsunluutornissa tapahtuva todellisuudelle vieras puuhastelu vaan siihen liittyy vaikkapa poliittisia ulottuvuuksia, silloin ei ole mitään syytä olettaa että journalistin intresseihin kuuluu saada haastateltava kuulostamaan järkevältä, helposti päinvastoin (ja vaikka journalisti ei olisikaan vihamielinen, saattaa hän silti olla innokkaasti vääntämässä sanojasi omien näkemyksiensä mukaisesti).
Kiinnostunut yleisökin on välttämättömyys. Valitettavasti tunnen monia ajoittain ihan fiksujakin ihmisiä (siis muutenkin kuin omasta mielestään) joiden reaktio luonnontieteistä puhumiseen on tunkea sormet korviinsa ja lallattaa että eivät halua kuunnella (aiheesta olen avautunut ennenkin), ja minkäänlainen luonnontieteiden ymmärtäminen tai niitä kohtaan kiinnostuksen osoittaminen on täysin mahdotonta jos haluaa käydä sivistyneestä. Puhu sitten tällaisten ihmisten kanssa.

Yliopisto ja Akatemia näyttää pyrkivän siirtämään tutkimusta yhä enemmän välittömästi kaupallisesti hyödynnettävän suuntaan. Tässähän ei sinänsä ole mitään uutta, täälläpäin tutkimusta tehdään suurelta osin ulkopuolisen rahoituksen projekteissa johon voi yrittää ujuttaa mukaan myös ajoittaista tieteellistä ambitiota, mutta mitään perustutkimusta, sellaista jonka tuloksena on puhtaasti tieteellisen tiedon lisääntyminen, ei juuri harjoiteta koska ei sellaiseen saa rahaa mistään. Ja projektien juoksevat kulut ja mahdollinen ylijäämä imaistaan elättämään yhä kasvavaa hallintoa, joten turha luulla että niistä saisi jotain hyötyä.
Mahdollisuus kysellä ollaanko sivistysyliopistoa romuttamassa on ylellisyyttä, kyllä se meni jo ja jäljelle jää "mä oon vaan töissä täällä"-asenne.

11 kommenttia:

Margit kirjoitti...

Omien kokemusteni perusteella olen tutkimuksen kielestä samaa mieltä kanssasi. Tutkimustyöni tein 80-luvulla ja alalta, jolla julkaistiin vain englanniksi samoista syistä, jotka sinä mainitset.

Jokke kirjoitti...

Valaiseva postaus.
***
Näin vai maisterina ja maallikkona totean, että usein tutkimus porautuu yhteen asiaan varsin syvälle, mutta virkojen täytössä katsotaan yleensä artikkelien ja julkaisun määrä, ei aina sitä onko kokonaiskäsitystä, tai edes sitä kumpi on porautunut syvemmälle.
***
Tieteen tekemisen yleinen ongelma lienee siinä, että mikä osuus on perustutkimusta mikä osa soveltavaa. Moni tutkimus, joka on varsin teoreettista ja sillä ei näytä olevan sovelluskohdetta voi osoittautua todella isoksi läpimurroksi ja ehkä päin vastoin.
***
Minusta rahoittajan pitää tehdä ratkaisu mitä puutarhassa "viljellään, nimittäin jossain filosofian kirjoissa on esimerkkejä puutarhurista, joka voi kitkeä kaikki paitsi näyttävät tai hyödylliset kasvit pois, toinen puutarhuri antaa tilaa myös erilaisille kasveille ja jopa "rikkaruohoille" ja katsoo, mitä niistä tulee ...

Raija / Taikakirjaimet kirjoitti...

Sektoritutkimusuudistuksen päätöksiä odotellessa, luonnontieteilijänä ja tutkijana voin allekirjoittaa paljolti tekstisi sisällön. Jostain syystä päädyn usein keskusteluihin aiheista, jotka eivät ole erikoistumisalaani ja joista on voimakkaita yleisiä mielipiteitä, jotka pohjaavat enemmän tunteisiin kuin tietoon.

Tieteen popularisointi on yllättävän vaikeaa. Joillakin on se lahja, että he kykenevät selittämään asioita kansanomaisesti ja innoittavasti. Minä en kuulu heihin, kohtalaisen harva kuuluu. Mutta tosiaan on helkilöitä, jotka eivät ole valmiita ottamaan vastaan informaatiota, oli se vaikka miten esitetty.

hdcanis kirjoitti...

Margit, jep, moni luonnontieteiden ja tekniikan ala on niin kansainvälinen että uusi tieto pitää laittaa englanniksi.
Gradut meillä tehdään vielä useimmiten suomeksi, siinäkin joutui jo kehittelemään parissa kohtaa ihan uusia termejä (ja parissa kohtaa graduohjaaja huomautteli niitä olemassaolevia suomennoksia), ja joku kerta väänsin vähän matkaa yhtä tieteellistä raporttia suomeksi ja olihan se tuskaa vaikka muuten aika jouhevasti suomea kirjoitan...

Jokke, niinpä, perustutkimus voisi poikia vaikka mitä ja vaikkei poikisikaan niin voisi ajatella että tiedon kasvaminen olisi itsessään hyvä asia. On minullakin aina silloin tällöin kaikenlaisia ideoita että tuo asia tunnetaan huonosti ja sen voisi selvittää näin ja näin, mutta jos se ei suoraan linkity mihinkään kaupalliseen sovellutukseen niin ei sitä oikein voi toteuttaa...
Ironisesti menee vielä niin että omalla alallani on paljon rahoitusta teollisuudesta yms. mutta tutkimusaiheet määrittyvät rahoittajien ehdoilla ja mitään aatteellisten säätiöiden apurahoja perustutkimukseen ei tälle alalle oikein saa (ja tosiaan meidän projektiemme ylijäämistä sitten rahoitetaan mm. perustutkimusta niille aloille joilla ei ole teollisuuskytköksiä...kyllä, tämä herättää pienoista katkeruutta).

Raija, kuulostaa tutulta, omalla alallani törmää myös mitä jännittävimpiin yleisiin mielipiteisiin. Toisaalta myös helpottaa että kun mainitsen mihin tutkimukseni liittyy niin ihmiset yleensä suurin piirtein käsittävät että mistä on kyse, ja minulla on myös se etu että kun olen tehnyt hommia eri osa-alueilla niin pystyn jonkin verran puhumaan myös oman rajatun aiheeni ulkopuolelta ja laajemmassa kontekstissa.
Vähän vaatisi myös harjoitusta, joskus huomaa myös selittävänsä asiaa jotenkin tosi huonosti ja vasta jonkin ajan päästä keksii että niin, minun olisi pitänyt verrata sitä tähän esimerkkiin...ja tosiaan joskus tulee sitten niitä ihmisiä joiden kanssa ei edes kannata yrittää keskustella.

Salla kirjoitti...

Tosi mielenkiintoista pohdintaa! Varmaan sinunkin alallasi pätee juuri tuo, että tutkimusta kerta kaikkiaan käydään englanniksi ja suomi on marginaalissa.

Sen sijaan minua hieman ihmetytti uutisointi siitä, että Aalto-yliopiston kauppatieteissä aiotaan keskittyä vain englantiin, jos nyt uutisoinnin oikein muistan ja tulkitsen. Kyllä Suomessa on paljon liiketoimintaa ihan suomeksi suomalaisten kesken. Hyvä suomen kielen osaaminen on mielestäni suomalaisille kaupallisen työn tekijöille tarpeen.

hdcanis kirjoitti...

Tuo on kyllä mielenkiintoinen kehitys, tuttujen aaltolaisten puheiden perusteella siellä kyllä tapahtuu kaikenlaista joka kuulostaa varsin oudolta...mutta yleisenä pyrkimyksenä tuntuu olevan se huippuyliopiston asema ja kansainvälinen asema. Asenne on kuulemma sellainen että kandiopetuksella ei ole niin paljoa väliä koska maisteritason ohjelmiin kerätään kuitenkin opiskelijat MIT:sta, Oxfordista jne. Raatimme toteaa "jaa".

Ja tosiaan, kielet jakautuvat eri tieteenaloilla vähän eri tavalla, luonnontieteissä ja tekniikassa englanti on välttämättömyys ja sille ei paljoa voi, mutta suomen voisi toivoa säilyttävän asemansa vaikkapa kasvatustieteessä tai oikeustieteessä...

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Itselleni on akateeminen maailma suhteellisen vieras, kun olen pääasiassa pyörinyt puhtaasti liiketoiminnan parissa. Siskoa sivusta seuranneena täytyy kyllä ihmetellä, miten kukaan voi nykyään tehdä vähänkään pitkäjänteisempää tutkimusta työsopimusten (ja rahoituksen) tullessa pienissä pätkissä.

Bisnesmaailmassakin projektitavoitteet määritellään resurssien ja projektille määritellyn laajuuden mukaan. Isojen kokonaisuuksien palastelu on hyvästä, mutta visio ei saa kadota. Onnistuuko rahoituksen saaminen tutkimukseen pitkän tähtäyksen visiolla ? En tiedä, mutta epäilen ettei.

Popularisointi on tärkeää. Mitä enemmän saadaan "tavalliset" ihmiset kiinnostumaan (ja jopa jotain ymmärtämään) tieteenaloista - sitä tärkeämmäksi tieteentekeminen koetaan - ja sitä paremmin myös suuren yleisön paine auttaa politiikan ja rahoituksen alalla muistamaan myös tiedettä (ettei pelkästään niitä jäähalleja rakennettaisi...)

hdcanis kirjoitti...

On täälläkin kyllä niitä pitempiä projekteja mm. kansallisten tutkimusohjelmien puitteissa joissa voi tehdä kolmen neljän vuoden laajempia suunnitelmia vaikka ne pilkotaankin vuoden projekteiksi.
Ja hyvä että on niin, muutenhan esim. väitöskirjojen tekeminen olisi aika tuskaista kun niissä pitäisi olla usean vuoden ajatuskaaria (ja kyllä sitä tapahtuu että homma kaatuu projektin päättymiseen tai aiheen vaihtumiseen, ja samoin on projekteja joihin ei kannata jatko-opiskelijana mennä).

Popularisointi on tärkeää mutta työlästä, ja tosiaan tällä hetkellä riippuu täysin kunkin henkilökohtaisesta harrastuneisuudesta, varsinaiseen työhön se ei liity.

Booksy kirjoitti...

Pakko olla osapuilleen samaa mieltä, vaikka se surullista onkin; "pitäisi" ei ole realismia...

Kyllä kauppatieteissäkin yhtään kunnianhimoisempi tutkimus tehdään englanniksi, ja hdcaniksen perustelut pätevät täysin. Ei voi oikeastaan pätevöityä yhtään mihinkään tutkimuspuolella suomeksi - eikä siis yliopistolla myöskään opettamaan.

Opetuksen englannistumista ihmettelen. Mutta sitä korkeakouluilta nykyään tilataan: englanninkielisen opetuksen määrä on yksi mittareista, joilla korkeakouluja arvioidaan. Joten voi vain todeta, että Opetus- ja kulttuuriministeriö, jolta korkeakoulut opetusrahansa saavat, toivoo suomalaisten korkeakoulutettujen osaavan ennemmin englantia kuin suomea! Tai ehkä ministeriössä vallitsee onnellinen harhaluulo, että lukion jälkeen kaikkio hallitsevat suvereenisti äidinkielensä käytön myös aloilla, joita opiskelevat vasta korkeakoulussa.

Intohimoa herättävä aihe. :-)

Raija / Taikakirjaimet kirjoitti...

Olen ollut yliopistomaailman ulkopuolella reilusti toistakymmentä vuotta, mutta myös valtiontutkimussektorilla soveltavien tutkimusten ja julkaisujen kieli on pääasiassa englanti. Usein ja yhä enenevässä määrin siksi, että rahoitus tulee EU:sta ja tutkimuksessa on mukana useiden maiden edustajia. Tutkimus on työelämäni aikana muuttunut jatkuvasti lyhytjänteisemmäksi. Ennen oli laajoja jopa vuosikymmeniä kestäviä perustutkimushankkeita, joiden aikana kerätyillä tiedoilla Suomi nyt ylpeilee maailmalla. Tällä hetkellä tutkimusprojektit ovat pääsääntöisesti 2-3 vuotta ja perustutkimus on täysin jäissä. Perustutkimus kun kuuluu kuulemma yliopistoille, mutta eihän sitä tunnuta sielläkään enää tehtävän. Esim. menetelmäkehitykseen 2 vuotta on lyhyt aika, sillä ihmisen täytyy ehtiä oppia uuttakin, jotta voi tuottaa uudenlaista soveltavaa tietoa ja taitoa.

Se tästä vielä puuttuisi, että tutkimusaiheita alettaisiin sanella poliittisin perustein, oli ala mikä tahansa.

hdcanis kirjoitti...

Booksy, meillä opetusta on vielä huomattavassa määrin suomeksi vaikka suuri osa kurssikirjoista onkin englanninkielisiä, ja ulkomaalaisten vaihtarien kanssa on pienemmissä kursseissa sitten tehty kaikenlaisia säätöjä että miten suorittavat (nyt vihdoin taitaa kaikille kursseille löytyä materiaali myös englanniksi).
Eli alan kielivalinta ei ole ollut mikään "meidän täytyy näyttää kansainvälisiltä" vaan "me olemme kansainvälisiä, mitäs nyt tehdään" ja painottuu nimenomaan tutkimukseen.
Mutta on myös lähitieteitä joiden opetus on suurelta osin englanniksi ja varmaan perustellusti.

Raija, vähiin on tosiaan perustutkimus mennyt. Jotain tynkää yleisesti kiinnostavista aiheista saa joskus tungettua kaupallisten projektien mukaan ja monia projekteja rahoitetaan sillä linjalla että tästä tehdään sitten myös tieteellisiä julkaisuja tai opinnäytteitä eikä vain sisäisiä raportteja yms.
Ja on meillä pitkän linjan tutkijoita jotka ovat saaneet jatkuvaa kehitystä tehtyä niistä puolen vuoden ja vuoden projekteista, ovat saaneet pilkottua hommansa sellaiseksi että koko ajan tulee jotain joka saa rahoittajat tyytyväisiksi.

Intohimoja herättävä aihe tosiaan. Ja eniten tässä tosiaan ihmetyttää se ristiriita että tutkimuksessa pitäisi tehdä sitä ja tätä, varjella suomea tieteen kielenä, valistaa ja popularisoida, osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ties mitä koska olemmehan sivistysyliopisto, ja samalla sitten mitään tukea tai resursseja ei hommaan laiteta eikä tekijä saa mitään siitä koska sivistysyliopiston malli on niin 1800-lukua.
Ei toimi.