Lukudiplomin jännärilautaselta valikoitui luettavaksi Håkan Nesserin
kirja Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä (suom. Saara Villa)
osittain kiinnostavan nimen ja nätin kansikuvan ja osittain
positiivisten blogisavujen vuoksi (mm. Katja, Sara, Jokke). Ja hyvä valinta olikin, kirja veti heti alusta mukaansa ja piti otteessaan.
Kirja
on nuoruuskuvaus 60-luvun alun Ruotsista (laskin että 1962, vuoden
heitto mahdollinen), jossa 14-vuotias Erik viettää kesälomaa mökillä
vanhemman veljensä Henryn ja samanikäisen kaverinsa Edmundin kanssa;
äiti on sairaalassa ja Edmundinkin kotona on kriiseilyä että on parempi
että pojat viettävät kesän poissa kotoa. Henry kirjoittaa kirjaa,
edellinen tyttöystävä on jäänyt ja uusi tulee kuvioihin, ja sitten
tapahtuukin Se Kamala (paljoa enempää ei tästä kannatakaan kertoa, vaikken itse paljoa spoilereista välitä niin tässä ne heikentäisivät lukukokemusta).
Kirja on tehty muistelutyylisesti, niinpä
Se Kamala kummittelee kirjassa alusta asti ja loppupuolella seurataan
Erikin ja muiden henkilöiden myöhempää elämää vuosikymmenten ajan. Tämä
loppuosio ei minusta ehkä niin hyvin toiminut enkä loppuratkaisustakaan
niin varma ole, mutta alkupuoli vakuutti niin henkilöillään kuin
kuvauksellaan. Erik ja Edmund ovat aikuisuuden kynnyksellä, edessä näkyy
kaikenlainen epämääräinen jota ei ihan ymmärrä (rimpsu
"Syöpä-Treblinka-rakkaus-nussia-kuolema" toistuu usein Erikin mielessä)
ja pojat toistelevat paljon niitä banaliteetteja ja kliseitä joihin
aikuiset tuntuvat olevan viehättyneitä ("aika neuvot antaa" jne) siinä
missä Perry Mason -sitaattejakin. Ja 60-luvun Ruotsi piirtyy elävästi
esiin ja joka aistilla.
Juu, hyvä kirja, ja elokuva Stand by Me on näköjään muillakin tullut mieleen.
Lukudiplomi-tehtävänä
on tällä kertaa laatia vaihtoehtoinen lopetus, siispä SPOILERI (näin
kirjassa ei ainakaan käynyt). Maalaa hiirellä valkoinen teksti näkyviin.
Murhaaja olikin Edmundin isä joka sattui tulemaan paikalle humalapäissään. Yhteiskunta on syyllinen
10 kommenttia:
Hauska postaus. Luin tämän kirjan ruotsiksi, ja sitten vielä uudelleen suomeksi, filminkin olen katsonut, siinä minusta loppuratkaisu siis se, jossa yhteiskunta ei ollut syyllinen, naulattiin kiinni yksiselitteisemmin.
Oi, olen iloinen että luit tämän, ja tykkäsit! Kim Novakin ajankuvaus on tosiaan ihastuttavan elävää ja henkilöt kiinnostavia ja vakuuttavia, kuten sanoit. Kirja on mielestäni kaikki blogisavunsa ansainnut. :)
Ihastuin kovasti tähän kirjaan ja tarkoitukseni on ollut tutustua Nesserin muuhunkin tuotantoon, mutten ole vielä ehtinyt. Liian paljon kirjoja, liian vähän aikaa.
Jokke, kirjassa jätettiin tosiaan loppuun vähän pelivaraa, eli vaikka minusta tuntui että X oli vastuussa Siitä kamalasta niin joku muu ehkä ehdottaisi Y:tä. Leffassa tuo ei varmaan edes olisi toteutettavissa noin, nyt siis alkoi houkuttaa katsoa se että näen miten homma on hoidettu.
Sara, Nesserin muusta tuotannosta en muista niin paljoa nähneeni juttuja mutta tämä nostaa kyllä sen harkintaan...
Filmi tulee näiltä kaapelikanavilla aina säännönmukaisesti. Minusta filmi sopii hyvin tv:seen, enkä ole sitä valkokankaalla nähnytkään. Minä veikkasin Y:tä ja ratkaisu oli filmissä X, jota ei nyt suoraan kerrottu, vaan piti päätellä. Nesserilta olen lukenut yhden Van Veeteren jutun, varsin rankka sekin, kun loppuun asti päästiin, saattoi olla Munsterin juttu.
Sivuhuomiona itselle ja maailmalle: kirjan erinomaisen kannen on tehnyt Timo Mänttäri.
Hmm, nyt kyllä sait kiinnostumaan tästä kirjasta. Dekkarit, jännärit ja trillerit jätin vuosiksi lähes kokonaan väliin, mutta jotenkin ne ovat taas alkaneet kutitella luku-uteliaisuutta. Ainakin luen blogiarvioita niistä innolla.
Joo, suosittelen. Se dekkari-osuus on oikeastaan kirjan heikoin osio, toisenlaisella toteutuksella olisi ehkä vielä parempi kirja mutta kyllä tämä nytkin on hyvä ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Ja jännäri tämä toki on, alusta asti tunnelmassa on mukana tietty uhkaava sävy...
Katselin tästä tehdyn elokuvan joskus muutamat vuodet sitten FST:ltä ja elokuva oli ihan kiva. Nimi herättää tosiaan huomiota. Hauska tuo näkymätön spoileri kirjoituksesi lopussa!
Jees, tuota "valkoinen teksti valkoisella pohjalla"-kikkaa olen nähnyt siellä täällä käytettävän ja se toimii kun katsoo suoraan blogin sivulta. Mutta jos lukee näitä bloggauksia jokin lukuohjelman kautta niin tekstinmuotoiluja ei välttämättä säilytetä eli niiden kanssa pitää kuitenkin olla varovainen (ei laiteta sitä isointa spoileria heti kirjoituksen alkuun tms)
Tämä on niitä harvoja Nessereitä, joita en ole lukenut, mutta katsoimme tästä tehdyn elokuvan. Kyllä oli laatua eli kiitos ohjaajan sekä tiety Håkanin♥
Minulle ei tuo syyllinen tullut mieleenkään...
<3
Lähetä kommentti