Barbara Pymin kirjat ovat varsin arkkityyppistä brittiläistä "juodaan teetä oikeanlaisissa hansikkaissa"-kirjallisuutta. Ja tyyli ja aiheet ovat paikallaan jo tässä varhaisteoksessaan, joka taitaa olla varhaisin valmiiksi kirjoitettu romaaninsa vaikka julkaistiin vasta kuolemansa jälkeen lähes 50 vuotta kirjoittamisen jälkeen. No, Pymin kirjat ovat sen verran ajattomia että ei tämän 30-luvun ajankuva olennaisesti eronnut vaikkapa An Academic Questionin 60-70-luvun vaihteesta, ihmiset juovat teetä ja juoruilevat.
Kirjan varhaisuuden huomaa lähinnä siinä että tässä Pym ei ole nostanut ketään varsinaista päähenkilöä kirjan keskelle, näkökulmahenkilöitä on useita ja samoin juonia. Ja tämä ei täysin toimi, kirja on vähän sekava ja jakaantuu selvästi kahteen osaan, ja lukuisat henkilöhahmot ja sivujuonet jäävät alikäytetyiksi. Onneksi pisteliäs mutta lämmin huumori on jo hallussa, parempaa oli tulossa mutta heikompikin Pym on viihdyttävä.
Kirjassa on kaksi pääjuonta: Neiti Morrowin, ankaran neiti Doggettin seuraneidin, ja uuden kuraatin herra Latimerin välille muodostuu epämääräinen yhteisymmärrys, ja neiti Doggettin sisarenpoika Francis Cleveland, naimissa oleva Randolph Collegen opettaja, on nähty viettämässä paljon aikaa oppilaansa Barbara Birdin kanssa ja tämän jopa on kuultu tunnustaneen rakkautensa British Museumissa. Koska kirjoittaja on Barbara Pym, suuren skandalöösin melodraaman ja kielletyn intohimon sijasta luvassa on keskiluokkaista arkea jossa kaikki tuntuu tapahtuvan jossain muualla aivan muille ihmisille.
Latimer jopa kosii koska "he could do worse than marry Miss Morrow", ja Cleveland karkaa romanttiselle matkalle Pariisiin, mutta arjen ironiasta on vaikea vapautua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti