19.3.13

Diana Wynne Jones - Liikkuva linna

Diana Wynne Jonesilta olen lukenut aiemmin joitain Chrestomanci-kirjoja (kuten Noidan veli), ja pidin niistä sen verran että lisääkin on ollut tarkoitus lukea, joten kun Lukudiplomin Fantasia-tarjottimelta pari Jonesia löytyi niin pitihän kokeilla.
Ja koviin ennakko-odotuksiini suhteutettuna hieman petyin, vaikka olihan tämä lajissaan ihan mainio.

Chrestomanci-kirjojen tapaan kirjat sijoittuvat hieman satumaiseen fantasiamaailmaan, jossa magia on yleistä ja maailmaan runsaasti vaikuttava voima, rinnakkaisulottuvuuksiakin löytyy ja juoni on kimurantti, täynnä käänteitä ja harva asia on sitä miltä aluksi näyttää. Ongelma onkin että kaikkea on vähän liikaa, lukuisia maageja ja lumouksia sinkoilee sinne tänne, henkilöissä ja paikoissa ei oikein pysy perässä ja juonenkäänteitä ja paljastuksia tulee sellaista vauhtia että jossian vaiheessa aloin puutua niihin ja luin vain eteenpäin sen kummemmin kiinnostumatta mitäköhän seuraavaksi tapahtuu (tapahtumat ja henkilöt olivat toki sen verran viihdyttäviä että näiden touhuja seurasi ihan ilokseen vaikkei näiden kohtalot niin pitäneet jännityksessä). Kirjan loppukin oli aika läpijuostu.
Ideoita riitti mutta parempi olisi ollut jos niitä olisi jaoteltu pariin kolmeen kirjaan ja käsitelty vähän perusteellisemmin. Välillä tuli myös sellainen olo että lukisi sellaista vanhempaa nuortenkirjakäännöstä joka on lyhentäen suomennettu, mutta oletan että sellainen tämä ei ole (suomentajana Ville Viitanen).

Tästä tehty elokuva kyllä kiinnostaisi nähdä, ja varmaan muutakin Jonesia tulen jatkossa lukemaan, mutta kyllä Noidan veli tai Witch Week yhä vievät voiton...

Lukudiplomitehtävänä tuli miettiä kirjan käännekohtaa. Kunnari-sivulla esitellyn klassisen draaman kaaren kannalta se on ehkä kohta jossa Sophie vihdoin menee Erämaan noidan luo, vaikka jotkut voisivat myös päätyä kohtaukseen jossa Sophie tajuaa mikä Calcifer oikein on. 

7 kommenttia:

Linnea / pigeonnaire kirjoitti...

Minä en ole lukenut tätä kirjaa mutta elokuvan olen nähnyt useamman kerran ja se on visuaalisesti hieno vaikkei olekaan Miyazaki-suosikkini.

Kiitos kun muistutit Wynne Jonesista, minä olen lukenut vasta ensimmäisen Chrestomancin ja tarkoitus oli jatkaa sarjan lukemista.

Liina kirjoitti...

Nouuuuu! DWJ on PARAS! Paras! En suostu hyväksymään tällaista pettymysluentaa! Lue se uudestaan, englanniksi, sillä kaikki ratkeaa, huh, onneksi keksin syyn tälle.

:D Okei, olen maanisessa tilassa, menen pois.

Linnea / pigeonnaire kirjoitti...

Niin ja teininä tykkäsin hirveästi Wynne Jonesin Derkinhovin mustasta ruhtinaasta, sekin pitäisi lukea uusiksi!

hdcanis kirjoitti...

DWJ on kyllä hyvä, joten lievä pettymys tuli siitä kun olin asettanut liian kovan oletustason :)
Ja ehkä toinen lukukerta tai englanniksi parantaisi...

Derkinhovia pitäisi kokeilla joskus, ja Chrestomanceista on lukematta yksi tai kaksi, ja onhan noita muitakin kirjoja suomeksi ja englanniksi...

Katri kirjoitti...

Minäkään en ole tätä kirjana lukenut, mutta elokuva löytyy omasta hyllystä ja on pariinkin kertaan katsottu. Elokuvasta pidin itse paljon!

Velma kirjoitti...

Diana Wynne Jones on mun fantasiasuosikkeja ja onneksi on vielä joitakin kirjoja jäljellä lukemista odottamassa. Katsoin Liikkuvan linnan elokuvaversion lukudiplomia varten ja kirja oli kyllä paljon parempi.

Reeta / Les! Lue! kirjoitti...

Minulle rakkain DWJ:n kirja "Tuli ja myrkkykatko". <3 Rakastin sitä lapsena niin, että taju oli lähteä! :-D Suosittelen ehdottomasti!

Myös "Kyylän kyydissä" oli muistaakseni hyvä.