Taas välihyppäys kiinnostavien pelien maailmaan. Traumaa vinkkasi Dear Estherin ohella Janos
ja tuon pelin tapaan se on pieni indiepeli jossa kerronnalla on suuri
rooli (omakustanteista eri taiteenlajeissa on muuten juuri ollut hyvää
juttua Taikakirjaimissa), mutta toteutus on hieman erilainen.
Tarinasta
ei viitsi liikoja kertoa koska asioiden kuuluukin avautua pikkuhiljaa,
mutta ideana on että sairaalassa makaavan päähenkilön toistuvia unia ja
niiden tulkintoja pohditaan. Pelillisesti kyseessä on neljä unta joita
tutkitaan point and click -tyylisesti, etsitään esineitä joita pystyy
käsittelemään ja valokuvia joista löytyy vihjeitä, samalla kun
päähenkilö kommentoi näkemisiä ja kokemuksia.
Ja pelin
päälimmäisiin pulmiin kuuluu "mitäköhän tässä olisi tarkoitus tehdä",
pelin alussa hapuillaan ja vaihtoehdot tuntuvat rajallisilta mutta
myöhemmissä unissa voi selvitä sitten uusia asioita joita voi palata
kokeilemaan myös edellisiin uniin ja löytää niistä uusia asioita. Tästä
johtuen kerronta ei etene lineaarisesti vaan enemmänkin haaroittuvasti
ja verkostomaisesti.
Tarina on itse asiassa
tarkoituksellisesti jätetty aika kevyeksi ja peli on lyhyt,
puolessatoista tunnissa olin penkonut esiin melkein kaiken sisällön.
Immersio ei ole niin vahva kuin Dear Estherissä mutta tätä jatkaisi
mielellään pitempäänkin, ja olisin kyllä hyvin kiinnostunut näkemään
mitä tulisi kun käsikirjoitukseen on oikeasti panostettu, peli- ja
kerrontatekniikka olivat kiinnostavia ja visuaalisestikin tämä on
hyvännäköinen (perustuen vahvasti valokuviin, suurelta osin tekijän
omiin).
Ja hei, se on täydellisenä pelattavissa ilmaiseksi nettiselailemella, maksu ladattavasta versiosta on vapaaehtoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti