Lukudiplomiin harkitsin ensin toista kirjaa mutta Jacqueline Wilsonin tuotanto on pistänyt silmään niin persoonallisen värikkäillä kansillaan (Nick Sharratt) että maineellaan hankalien asioiden käsittelyssä, joten kaipa yksi Wilson kuuluu ihan yleissivistykseen.
Kirjan kertoja on kolmihenkisen perheen nuorempi tytär Dolphin, yksitoista vuotta, jolla ei ole oikein ystäviä tai ketään muutakaan maailmassa kuin rakastava äiti Marigold, joka ei aina ole ihan kunnossa, ja vanhempi sisko Star joka käytännössä pitää huolen perheestä niin hyvin kuin pystyy. Mutta Starkin alkaa kypsyä elämäänsä ja äitiinsä joka on kuin iso vastuuton lapsi mielialaheilahteluineen ja mielijohteineen...
Niin, aiheena on siis lapsen näkökulmasta kuvattu yksinhuoltajaäiti jolla on bipolaarinen mielialahäiriö (jos kirja olisi suomalainen alkoholismi olisi varmasti suuremmassa osassa, nyt se oli yhtenä rikkana rokassa), ja asioiden monimutkaisuus on esitetty varsin realistisesti luettavuuden silti kärsimättä tai misery litiksi menemättä; alkuvaiheessa kirja pääsi sen verran iholle että sitä ei tehnyt mieli lukea ahmien, ja vaikka loppuun päin saadaankin capramainen nousu niin mihinkään "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti"-pyyhkäisyyn ei sorruta. Koskettava ja viihdyttävä kirja, pidin.
Lukudiplomin merkeissä kirjan on lukenut myös Kanervalan Outi ja leffakin tästä on näköjään tehty.
Omaksi diplomitehtäväksi nousivalita muutamia kappaleita jotka sopivat päähenkilön elämään. Näitä tuli mieleen:
Kinks - Everybody's Gonna Be Happy (se hivenen epätoivoinen pohjavire mikä kappaleessa on)
Joy Division - She's Lost Control (näin käy joskus)
Groucho Marx - Lydia the Tattooed Lady (sori, oli pakko)
6 kommenttia:
Oi, minä olen lukenut tämän joskus yläasteikäisenä! Itse asiassa luin muistaakseni aika montakin Wilsonin kirjaan silloin, ehkä osittain juuri värikkäitten ja kutsuvien kansien vuoksi. Mukava kuulla, että kirja edelleen toimi. Sitä voisi itsekin jossain vaiheessa taas nostalgisoida näitä teininä lukemiaan. :)
Symppaakohan tässä eri henkilöitä eri tavalla jos lukee eri ikäisenä...
tai, no, Dolphin toimi kyllä hyvin päähenkilönä mutta symppasin kyllä myös Staria ja sekalaisia muitakin, olisiko teininä sitten ollut jyrkemmin jonkun puolella.
Olen rakastunut Wilsonin kirjoihin! Hän on ulkomaisista nuortenkirjailijoista ehdoton ykkönen minun kirjahyllyssäni (onneksi kotimainen tuotanto on yhtä kovatasoista). Löysin Wilsonin vasta pari vuotta sitten, mutta aina vanhempieni luona käydessä tsekkaan, onko äiti löytänyt jostain uusia Wilsoneita, tämänkin olen lukenut uutuuksien puutteessa jo pari kertaa.
Mukava kuulla, että sinäkin pidit. Tästä todella ilmeni erinomaisesti, miten monimutkaisesta ja vaikeasta asetelmasta on kyse, tällaiset kirjat kyllä laajentavat ymmärrystä muiden ihmisten tilanteita kohtaan. Minulla tuo Wilson-postaus on muuten jatkuvasti niitä suosituimpia, joskus sitä saattaa etsiä toistakymmentä lukijaa samana päivänä. Eli näyttää siltä, että tätä luetetaan kouluissa.
Vera, onko vinkkejä kirjailijan muuhun tuotantoon, mitkä ovat parhaita teoksiaan?
Outi, joo, se Starin ja isänsä kuvio esimes oli vaikuttava, vaikka Dolphin olisikin voinut lähteä mukaan pinnallisesti parempaan elämään niin sen verran tylysti tämä kuitenkin sivuutettiin ja siedettiin että päätös pysyä Marigoldin kanssa oli johdonmukainen...
Ja varmaan näitä luetaan, katsotaan miten paljon hakijoita osuu tänne. Tarkoituksella olen kirjoittanut aika epämääräisesti näistä lukudiplomikirjoista, erityisesti juonesta...
Tyrkytin tätä tyttärelleni muutama vuosi sitten, hän saattoi olla sillon 10-12 vuotias. Oliskohan ollut liian nuori, hän ei ainakaan innostunut yhtään. Minusta itsestäni vaikutti hurjan kiinnostavalta, pitäisi varmaan kaivaa esille jostain lastenkirjojen kerroksista.
Lähetä kommentti