Kun olin Hoggin loppumetreillä ja pohdiskelemassa mitä mieltä minä tästä oikein olen, huvitti Facebook-seinällä linkitetty väite että hyvällä kirjallisuudella ei ole ikää eikä sukupuolta, vain huonolla on. Nooh, tätä kirjaa en kuitenkaan lähde arvostelemaan tuolla mittarilla, ja ehkä pienemmät lukijat kyllästyisivät tapahtumiin ja termeihin joita eivät ymmärrä etteivät tätä viitsisi lukea paria sivua pitemmälle ("Isi, mitä tarkoittaa 'suck off a spic'?")
Jos osallistuisin kyseiseen haasteeseen, olisi tämä myös loistavaa materiaalia "Rumat kapinalliset"-lukuhaasteeseen ja sanotte te mitä sanotte, löisin kanteen K-18-varoitusmerkinnän.
Olen Samuel Delanyn scifi- ja fantasiakirjoja lukenut aiemminkin ja vaikka olenkin noista kirjallisuudenlajeista jonkin verran vieraantunut niin Delany on eittämättä loistava kirjoittaja, haastava ja hämmentävä, lajityyppien ehdotonta parhaimmistoa (jolta on suomeksi ilmestynyt vain yksi teos, Nova, mutta näinhän tämä menee...huomasin tosin että tämä kirja on käännetty ruotsiksi). Niinpä kun tuotantoaan selailin niin siellä täällä mainittiin "painokelvoton" Hogg, ja tähänhän piti tietysti tutustua. Kyseinen kirja oli kirjoitettu alunperin 1969 ja muokkailtu jonkin verran 70-luvun alussa, mutta ensimmäinen painos tuli vasta 1995, ja tähän lukemaani vuoden 2004 painokseen oli tehty vielä jotain kieliasun tarkistuksia.
Hogg on varsin raskas kirja lukea. Teksti ei paljoa kikkaile, peruslauseita ja sanastoa joka on ehkä tutumpaa hip hop -levyiltä kuin koulukirjoista, ja tarinakin etenee kuin juna, aloitetaan alusta ja päädytään loppuun minäkertojan silmin katseltuna. Raskaus tulee sisällöstä, jota ei juuri tehnyt mieli lukea kuin 20-30 sivun pätkissä, ja niinpä tämän 260-sivuisen kirjan parissa kului reilu pari viikkoa. Samalla oli kuitenkin selvää ettei tätä kirjaa voinut jättää kesken.
Kirjan päätapahtumat sijoittuvat pariin päivään kesäkuun 1969 lopulla, tapahtumapaikkana Yhdysvallat tai jonkinlainen painajaisversio siitä (kirjassa on kylläkin pari anakronista viittausta Mansonin perheeseen ja John Wayne Gacyyn, jotka tulivat tunnetuksi vasta tapahtuma-ajan jälkeen). Kirjan minäkertoja on 11-vuotias poika josta ei käytetä kirjan aikana muuta nimeä kuin "boy" tai "cocksucker", joka lyöttäytyy yksiin palkkaraiskaajan nimeltä Hogg kanssa. Hogg on rekkakuski joka on tavoiltaan tarkoituksellisesti iljettävä ja joka arvostaa työtään ja pyrkii olemaan mahdollisimman hyvä työssään (ja nyt en puhu rekanajosta).
Suurin osa kirjasta on täysipainoista seksissä, väkivallassa ja eritteissä rypemistä. Pornografiaksi en sitä kutsu koska lähinnä toivon ettei kukaan koe seksuaalista kiihotusta tästä kirjasta, mutta kuvasto on sieltä peräisin, ja lukija jossain määrin turtuu tähän kaikkeen, jossain vaiheessa lakkaa olemasta tärkeää kuka tässä oikein tekee mitäkin kenellekin ja ovatko tapahtumat realistisia tai anatomisesti mahdollisia, efekti on lähempänä Hieronymus Boschin helvetti-maalauksia. Ja Delany on toki sen verran hyvä kirjoittaja että pääsee toistuvasti turtumuksen läpi, ja lukijan sietääkin tuntea syyllisyyttä siitä turtumuksesta.
*juonipaljastuksia, joskin juoni ei ole tässä kirjassa niin tärkeä osa*
Samalla toki haastetaan ajattelua ja moraalia, tämä ei ole mikään "eiks ole kauheeta"-kirja. Delany on muissakin kirjoissaan käsitellyt seksuaalisuutta ja sen ilmenemismuotoja (esim. yksi Neveryon-fantasiasarjan teemoista on orjuuden, BDSM:n ja prostituution semiotiikka) ja tässä on sitä samaa. Kertoja on täydellinen orja joka ei epäröi toteuttaa kaikkea sitä mitä hänen käsketään tehdä, nauttii kaikesta ja haluaa aina lisää (samalla kun vaikenee, hän puhuu yhden sanan verran kirjan viimeisellä rivillä) kun taas Hogg on rakastava mestari, filosofinen, kunniantuntoinen, lojaali ja lopussa jopa sympaattinen (tätä jotkut lukijat ovat pitäneet kirjan pahimpana piirteenä, sitä että heidät on saatu sympatisoimaan Hoggin tapaista hirviötä).
Hogg myös versioi Valerie Solanasin SCUM Manifeston ydinajatusta:
"You know what I'd do if I was a bitch? [...] I'd get me a gun, go out on the street and-bip! bip! bip!-I'd put a bullet in everything I even suspected had a pecker swingin' between its legs. Anything else a bitch is gonna do is just crazy. Course, bitches is crazy. [...] Men hate bitches, man. All men hate all bitches.[...] Men hate bitches the way white men hate niggers."
Rotukysymyksetkin ovat esillä, loukkaavia rotumääreitä käytetään jatkuvasti (kahden tärkeän sivuhenkilön nimet kirjassa ovat "nigger" ja "wop", oikeat nimet mainitaan vain ohimennen radiossa). Kertoja on jonkinlainen mulatti jolla on sekä mustia että valkoisia piirteitä ja kirjassa moni ihmettelee kumpi hän oikein on, usein tulkiten kertojan toiseksi kuin itse on (eli valkoiselle Hawkille poika on musta, mustalle Big Sambolle valkoinen). Valkoinen Hogg kuitenkin määrittää pojan valkoiseksi, ja poika itse ei itseään määrittele.
Merkittävä sivujuoni loppupuolella on yhden sivuhenkilön tekemä joukkomurha, kertoja tunsi kyseisen henkilön ennen 31 ihmisen murhaa ja tapaa tämän uudestaan näiden murhien jälkeen, mutta varsinainen murhasarja esitetään kirjassa vain radion välityksellä, radion joka on luonnollisesti varsin tietämätön tekosarjan taustoista ja motiiveista, listaten vain uhreja ja kuolintapoja, mukaanlukien sen että joka murhapaikalle on kirjoitettu uhrin verellä 'ALL RIGHT', sellaisenaan täysin merkityksetön fraasi. Yhteys Mansonin perheen Tate-LaBianca-murhiin on ilmeinen, ja sarjamurhaajien ja median suhteen kriitikkona Delany on selvästi edelläkävijä. Loppupuolen irvokkaassa uutislähetyksessä mainitaan kyseinen murhasarja ja uutisoidaan myös pari muuta kirjan tapahtumaa, välissä sekalaisia muita uutisia, mitään yhteyttä näiden välille ei tietenkään havaita.
Sillä loppujen lopuksi kirjassa on kyse ihmisistä ja elämistä. Ja rakkauttakin jotkut ovat tässä havainneet.
Herättikö kirja ajatuksia? Kyllä.
Onko kirja hyvä? En osaa sanoa
Onko kirja paha? En osaa sanoa.
Suosittelisinko kirjaa? Jos lukija on vakaumuksellisesti sitä mieltä että on aiheita joita kaunokirjallisuudessa ei saa kuvata, ja varsinkin jos yksi niistä aiheista on raiskaajan ja pedofiilin ihmisyys, niin kannattaa pysyä kaukana. Jos lukijan päätavoitteena on viihtyvyys tai eskapismi, kannattaa pysyä kaukana. Jos lukija pitää yleistä inhottavuutta tai raakaa väkivaltaa lukukokemuksen estävänä tekijänä, kannattaa pysyä kaukana. Muuten ehkä.
Kirja sopii myös So American -haasteeseen osion Black America alle.
6 kommenttia:
Hogg ei kuulosta kirjalta, jonka haluaisin lukea. Sen sijaan olen jo pidempään harkinnut lukevani kuitenkin jotain Delanylta, ehkä Babel-17:n. Onko se tuttu? Ilmeisesti siihenkin liittyy jotain kirjailijalle ominaista haastavuutta, mutta ei kuitenkaan Hoggin tyylistä.
En ole lukenut, mutta liikkuu kyllä yhä vahvemmin ylöspäin kirjoissa jotka pitäisi lukea, Dhalgrenin ohella tunnetuimpia.
Tätä Hoggia ennen olen lukenut sne suomennetun avaruusoopperan Novan, neliosaisen Neveryon-fantasiasarjan ja esikoisteoksen Jewels of Aptor. Tuo Jewels on aika triviaali pulp-fantasia mutta noissa muissa kyllä vedetään mukaan filosofiaa, intertekstuaalisuutta, semiotiikkaa ja ties mitä hämmentäviksi sopiksi, haastavat kyllä ajattelemaan ja vetävät genrekliseiden ulkopuolelle.
Ja rotu ja seksuaalisuus ovat ilmeisesti aika yleisiä teemoja kirjoissaan (Delany on siis musta homoseksuaali kirjallisuustieteilijä...)
Hyllyssä odottaa vielä novellikokoelma Aye, and Gomorrah, ja varmaan tuo Babel-17 pitää jostain käsiin hakea.
Kuulostaa teokselta, jota tuskin ihan lähiaikoina suomennetaan Tammen Keltaiseen kirjastoon ...
Voi mennä hetki joo. Joku Like voisi tähän ehkä tarttuakin, onhan ne julkaisseet myös Palsan Eläkeläinen muistelee -sarjakuvan ynnä muuta erikoisempaa...
Olin hivenen yllättynyt että tämä oli käännetty ruotsiksi, jotenkin tämä ei sovi kukkahattuiseen folkhemmetiin...sikäläinen kustantaja Vertigo tosin mainostaa erikoistuvansa erotiikkaan, kauhuun, poliittiseen teoriaan ja surrealismiin eli kustantamon linjaan tämä kyllä sopii hyvin (ja feminismidebatti on eri tasolla kuin Suomessa ja omalla kierolla tavallaan tämä tosiaan lähestyy radikaalifeminismiä sieltä vastakkaisesta suunnasta).
Tämän jenkkikustantajatkin taitavat olla aika pieni firma ja muitakin Delanyn hämärämpiä kirjoja on kai tullut sekalaisilta yliopistopainoilta yms vaikka genrefiktionsa onkin tullut isoilta kaupallislta kuten Ace ja Bantam.
Mutta joo. Delanyn kääntäminen voisi silti jatkua vaikka noilla kuuluisammilla scifi-teoksilla Babel 17, Dhalgren, Triton jne.
Piti palata postaukseesi kirjan selailun jälkeen. Kirjoitit tästä hyvin, ehkä tässä tosiaan on pinnan alla enemmän kuin ensivilkaisulla näyttää.
Jesh, Delany on tosiaan liian hyvä kirjailija rajoittuakseen vain pintatasolle...muussakin tuotannossaan kyllä haastaa lukijaa mm. seksuaalisuuden harvinaisemmilla muodoilla: esim. Neveryon-sarjassa yhtenä päähenkilönä on entinen orja Gorgik joka kapinallisena ryhtyy vapauttamaan muita orjia, mutta jolla on seksuaalisena fetissinä alistaminen ja orjankahleet...ja tätä kautta lähdetään pyörittelemään BDSMin semiotiikkaa.
Mutta Hoggissa homma on vedetty ihan omalle tasolle. On Delanylla joku toinenkin kontroverssi teos joka kuulemma lukijasta riippuen sisältää joko älykästä analyysia rotujen välisistä kanssakäymisistä, yhteiskunnasta ja kapitalismista tai loputtomia kuvauksia suihinotoista New Yorkin pornoteattereissa.
Lähetä kommentti