8.11.12

Charles Dickens - Joululaulu

Charles Dickensin Joululaulu (suom. Tero Valkonen) on ensimmäinen Lukudiplomi-kirjani ja tyyliltään mukavaa vaihtelua edelliseen lukemaani. Toki tässäkin toteutetaan tuttu periaate joka Frank Capran elokuvistakin on nähty, kunnollinen onnellinen loppu vaatii hyvin toteutettua synkkää keskivaihetta.

Tarinan juoni lienee tuttu heille joilla on jonkinlaista kontaktia englanninkieliseen kulttuuriin, sen verran ahkerasti viitattu ja versioitu tämä tarina on: Saidan ja ahneen misantroopin Ebenezer Scroogen luona vierailee neljä henkeä, ensin kuolleen liikekumppaninsa aave ja sitten menneiden, nykyisten ja tulevien joulujen henget jotka saavat vakuutettua että Scroogen senhetkinen elämänpolku ei ole lainkaan hyvä.

Aikaisempi kokemukseni Dickensistä, Suuria odotuksia, oli antanut kirjailijasta hivenen huonon kuvan jaarittelevien tiiliskivien tuottajana mutta tämähän oli oikein hyvä, hallitun tiivis paketti. Samoin olin hieman yllättynyt kuinka uskollinen alkutekstille Disney-animaatio Mikin joululaulu olikaan, ja erityisesti alkukohtauksessa oli vaikea olla näkemättä Roopea, Akua ja Mikkiä Scroogena, Fredinä ja Bob Cratchitina, niin hyvin nämä siihen sopivat (myöhemmin animaatio otti jo hieman tyylillisiä vapauksia).

Tämä kuuluu niihin klassikoihin että vaikka tarina olisikin tuttu niin kyllä se silti ehdottomasti kannattaa lukea (varsinkaan kun ei siinä lukemisessa kauaa mene), hyvä kirja jopa nyt kun vielä ei ole edes adventtiaika.

Ja sen kummemmitta puheitta, pyysin herra Scroogea esittämään Kuutamolla-hengessä kolme väitettä joista kaksi on totta ja yksi valetta, ja hän esitti seuraavat väitteet:
a. "Olen ollut kihloissa mutten naimisissa."
b. "Olen keksinyt sanan 'humbug'/'humpuuki' ja minun puheestani se on levinnyt yleiseen käyttöön ja muihin kieliin."
c. "Lahjoitin Cratchetin perheelle anonyymisti kalkkunan."

Kirjan hengessä ensimmäisenä valheen oikein arvanneen puolesta tehdään lahjoitus SPR:n katastrofirahastoon

9 kommenttia:

Derrickus kirjoitti...

Minä ajattelin ajoittaa kirjan omassa lukudiplomiaikataulussani aivan viimeiseksi päivitykseksi ennen tietokoneen sulkemista jouluseisakin ajaksi. Sinä nähtävästi et malttanut.

Mielikuvasi Ch. Dickensistä "jaarittelevien tiiliskivien tuottajana" on leimannut omiakin valintojani, ja siksipä en ole eläissäni lukenut yhtä ainoaa hänen romaaniaan, vaikka joittenkin myöhäisten teosten omaelämäkerrallisuus ehkä houkuttaa. (Nykykirjailijoista Dickensin oppipoikana taidetaan tuntea erityisesti John Irving, jolta sentään olen lukenut kaksi romaania.)

Ensikertalaisena haasteensuorittajana kysyisin, saanko merkitä haastetekstien yhteyteen tunnisteeksi Herra Caniin Lukudiplomi-haaste, siis sukunimesi(?) isolla alkukirjaimella? (Jos ajatukseni on liian loukkaava, voit huoletta tuhota tämän kommenttini.) Vanha ystävämme, runoilija e. e. cummingshan nimenomaan suosi nimestään muotoa E. E. Cummings, vaikka toisin yleisesti luullaan.

Anna J/ Matkalla Mikä-Mikä-Maahan kirjoitti...

Olen jo muutamia vuosia haaveillut tämän lukemisesta -siitä asti, kun joskus joulun alla olin siskoni kanssa katsomassa erinoimaisen 3d-elokuvan, joka pohjautui tähän kirjaan. Se oli oikein kunnon joulumielen sytyttäjä! Olen päättänyt, että nyt tulevana joululomana voisin vihdoin toteuttaa aikeeni ja lukea teoksen.

Morre kirjoitti...

Haa! Latasinkin tämän juuri Kindleeni :)

hdcanis kirjoitti...

Derrickus, jonkinlainen hämärä impulssi siinä tuli kun tämä tuli vastaan kirjastossa niin nappasin haastekirjana mukaan, ja vasta lainattuani kävi mielessä että olisi tämän ehkä voinut säästää jouluksikin. No, hyvin tämä toimii nytkin.
Nyt heräsi taas etäinen houkutus ehkä lukea jotain muutakin Dickensiä joskus, ehkä vaikka niitä neljää muuta joulutarinaa, ja Tale of Two Citiesia on myös jotkut kehuneet...

"Sukunimen" saa toki kirjoittaa isolla kirjaimella.

Anna, minä en oikein ollut ajatellutkaan tämän lukemista kun tarina on muuten niin tuttu ja Dickens ei kuitenkaan houkuttanut...mutta hyvä valinta tämä kuitenkin oli (ja herran syntymästä on tänä vuonna kulunut 200 vuotta, eli juhlavuoden kunniaksi)

Outi / Kanervala kirjoitti...

Minä pidän Dickensistä, tämä oli yksi ensimmäisistä, joista luin.

On hyvin sopimatonta ja loukkaavaa syyttää viktoriaanista herrasmiestä valehtelusta, siitä voi tulla vaikka haaste kaksintaisteluun. Mutta Scrooge on varmaan kuullut itsestään pahempaakin, joten uskallan sanoa, että väite b. on valetta.

Outi / Kanervala kirjoitti...

"joista luin" -varmaan niinkin, mutta luin kyllä kirjankin...

hdcanis kirjoitti...

Morre, ehdit ninjailla väliin :) Ja luulen että jos Kindlen tai vastaavan lukulaitteen hankkisin niin tulisi varmana eniten juuri haalittua näitä vanhempia Project Gutenbergin piiriin kuuluvia teoksia...

Ja Outi, Scroogehan pitää arvuutteluleikeistä joten niiden piirissä ei suotta loukkaannu, varsinkin kun vastaus on aivan oikein. Humbugista on puhuttu jo 1700-luvulla ja sana esiintyi 1800-luvulla useissa kielissä, vaikka Scrooge onkin ehkä tehnyt sitä tunnetummaksi.

Outi / Kanervala kirjoitti...

Totta tosiaan, olin unohtanut arvuutteluleikin. Sittenhän tämä oli hyvinkin sopiva tehtävä.

En ole muistaakseni nähnyt Mikin joululaulu-animaatiota, mutta olen lukenut joskus aika pienenä sen sarjakuvaversion. Siinä hätkähdytti se hautausmaakohtaus, Scroogelle/Roopelle oli kaivettu hauta, joka vei helvettiin. Vähän tavallista rankempaa kuvastoa Disneyltä. Dickenskään ei kuvannut sitä noin pelottavasti.

hdcanis kirjoitti...

Joo, animaatiossakin se hautausmaakohtaus on tuollainen, toisaalta siitä puuttui niitä edeltäviä tylyyksiä kuten siivoojarouva joka myy Scroogen vuodevaatteet...ja piti kai vähän kompensoida sitä sympaattista Hessu-Marleyta.

Ja tosiaan diplomitehtävä sopi mainiosti tähän :)