Carlo Levin kirja Christ Stopped at Eboli on muistelmateos vuodesta
1935-36 jonka kirjailija vietti Etelä-Italian maakunnassa Lucaniassa
(nyk. Basilicata). Kirjan nimessä mainitussa Ebolissa, joka on kaupunki
Lucanian luoteisrajalla, ei kirjassa käydä, kirjan nimi on paikallinen
sanonta joka kuvaa Lucanian eristäytyneisyyttä ja köyhyyttä. Huomasin
vasta kirjan luettuani että se on käännetty suomeksikin joskus
50-luvulla, osuvalla nimellä Jumalan selän takana.
Levi,
lääketieteen opiskelija, taidemaalari ja antifasisti karkoitettiin
Torinosta poliittiseksi vangiksi Etelä-Italiaan Grassanon ja Alianon
pikkukaupunkeihin, joista jälkimmäisessä vietettyä vajaata vuotta
kuvataan tässä kirjassa (jossa kaupunki on nimetty Gaglianoksi, ja
mahdollisesti muissakin kohdissa ei olla aivan tarkan dokumentaristia).
Levillä on jonkin verran vapauksia, lähinnä rajoittavat
ulkonaliikkumiskielto pimeän aikaan ja kielto poistua kylän alueelta
muuten kuin vartijan seurassa (ja tietysti kaikki posti kulkee sensorien
kautta ja epäilyttävä käytös on epäilyttävää, mutta tämä päti laajemmin
muihinkin). Niinpä hän voi jatkaa maalaamista, toimia kaupungissa
lääkärinä ja tarkkailla maankolkan elämää.
Kirja etenee
periaatteessa kronologisesti, joskin yksittäiset tapahtumat ovat
enemmän perustana laajempien ilmiöiden tarkastelulle, anekdoottien
kautta pohditaan laajemminkin miten asiat ovat ja miksi. Levi kirjoittaa
hyvin ja tarkkanäköisesti, joskin samalla ulkopuolisena: kirjassa
sanotaan paljon että "peasants" (miten tuo sana kääntyy,
"pienviljelijät"?) tekevät sitä tai tätä, esiintyvät usein kasvottomana
massana vaikka sieltä joukosta nostetaankin yksilöitä esille. Pidän myös
luultavana että Levi on hivenen romantisoinut omakuvaansa.
Tästä
tuli mieleen vähän Guy Delislen sarjakuvat Pjongjang, Shenzhen ja
Merkintöjä Burmasta joita on luettu monessa blogissa (esim. täällä). Erona se että Levi on kotimaansa sisällä,
(periaatteessa) saman kielen ja saman poliittisen järjestelmän piirissä
mutta silti saa huomata että on kaksi Italiaa joilla on hyvin vähän
tekemistä keskenään.
Mikä sitten on Gaglianossa
pielessä? Köyhyys. Malaria. Toivottomuus. Eristäytyneisyys. Maanpinnan
eroosio ja köyhtyminen. Keskushallinto joka kaukana Roomassa on
parhaimmillaan välinpitämätön ja pahimmillaan vihamielinen.
Paikallishallinnon mädättyneisyys. Levi kritisoi paljon poliittisia
järjestelmiä, tuon ajan vallitseva fasismi ja sen ilmiöt
paikallistasolla saa toki eniten huomiota mutta sen suurempaa arvoa ei
anneta edellisillekään järjestelmille tai toivoa luoda vaikkapa
sosialismin tai liberalismin paremmasta toimivuudesta.
Toisaalta
korostetaan myös sitkeyttä, jatkuvasta sorretusta asemasta huolimatta
"peasant Italy" on ollut olemassa Roomaa edeltävistä ajoista tähän
päivään. Ja kirjan henkilöissä ja anekdooteissa riittää eräänlaista
Decamerone-henkistä huumoria eli vaikka "sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa"-aihepiirin parissa liikutaankin niin mikään kurjisteleva sosiaaliporno tämä ei ole (yhteiskunnallinen pamfletti ehkä vähän).
Kaiken
kaikkiaan mielenkiintoinen katsaus Euroopan yhteen vähemmälle huomiolle
jääneeseen nurkkaan. Sitä en tiedä millainen on Basilicata nykyään
(ilmeisesti yhä Italian köyhimpiä alueita).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti