23.12.17

Marina Tsvetajeva - Piru ja muita kertomuksia


Täytyy myöntää että ennakkokäsitykset tästä kirjasta (suomentanut Elina Kahla) olivat hieman erilaiset nimen ja takakansiteksin perusteella, nämä kun viittasivat enemmän täyteen fiktioon, jossa ehkä ammennettaisiin myös kansantarinoista, kummitusjutuista yms. (kirjailijan toki tiesin arvostetuksi runoilijaksi, tuttuni on tuotantoaan tutkinut akateemisella tasollakin ja näin ollen aiheesta myös puhunut)

Tämä kymmenen novellin nippu on kuitenkin hyvin elämäkerrallinen, nämä ovat tarinoita Marinan lapsuudesta ja elämästä Venäjällä 1900-luvun alussa (ja muuallakin, äiti ja lapset asuivat muuallakin Euroopassa ja mm. saksalaisesta sisäoppilaitoksesta on juttua). Mutta kyseessä ovat kuitenkin novellit, tarinoiden huomio keskittyy usein hyvinkin tiukasti rajattuihin asioihin ja kerrontatavat vaihtelevat, eli minään yhtenäisenä "muistelmana" tätä ei ehkä kannata lähestyä...

Runoilijataustuus näkyy toki kielessä ja kerrontatavassa, joka on usein varsin assosioiva, kuvista kuviin siirtyvä. Niminovellissa ehkä eniten, jossa pieni lapsi on havainnoissaan subjektiivisin ja impressionistisin (ja samalla kuvattu lastenkamarissa istuskeleva piru on yksinäisyyden symboli, se eristää juuri sillä että muut eivät voi sitä havaita).
Muissakin novelleissa tuodaan myös lukijoille vahvoja impressioita Marinan lapsuudesta, ajasta, paikasta, ihmisistä ja perhesuhteista.


Erinomainen esimerkki kerronnasta ja sen keinoista on novelli Äidin satu, jossa Marina ja sisarensa Asja kuuntelevat kuinka äitinsä kertoo satua, tai käytännössä kaikki kolme kertovat satua yhdessä, kun lapset koko ajan tekevät ehdotuksia mitä seuraavaksi tapahtuu. Niin kerrotun sadun kuin erityisesti sen sisältävän novellin aiheena on sisarkateus, ja se kyllä välittyy, kirjassa annettu kuva pikkusisko Asjasta ei ole kauhean positiivinen mutta samalla kuitenkin tilanne ja suhteet tuntuvat hyvin todellisilta...


Totean tämän teoksen muuten myös olleen hyvän esimerkin täällä käydystä keskustelusta että "nyt ei ollut oikea aika tälle" ei välttämättä ole eufemismi "tämä oli tosi huono"lle, aloin lukea tätä kirjaa jo jokunen kuukausi sitten ja muutaman sivun jälkeen laitoin takaisin hyllyyn, kun se ei toiminut ollenkaan...mutta nyt sitten lähti vetämään ihan eri tavalla. Eri hetki ja mielentila muuttivat paljon (samalla kuitenkin totean, että ensimmäinen, niminovelli, oli ehkä eniten sellainen jonka lukemiseen minulla pitää olla sopiva mieli, seuraavat novellit ovat helpommin lähestyttäviä).

Tämä teoshan on myös mitä mainioin haastekombottaja, novellihaasteen ohessa tämä sopii myös
Muuttoliikkeessä -haasteeseen sekä omalla tavallaan myös Naisen tie -haasteeseen.
Varsinaisesti olin teoksen napannut luettavaksi Frau, Signora & Bibi -haasteeseen, ja se taitaakin olla vuoden viimeinen kyseisen haasteen kirja, täytyy paketoida kyseinen haaste ensi viikolla. 

Kirjan ovat lukeneet myös Margit, Jokke ja Kiiltomato.

6 kommenttia:

Reader, why did I marry him? kirjoitti...

Ostin tämän noin 10 vuotta sitten ja mukavasti tämä on hyllyäni lämmittänyt. :D
En ole tiennyt tämän pohjautuvan pitkälti kirjailijan omaan elämään, joten kiitän, että toit asian esiin. Tiedänpähän sitten joskus lähteä lukemaan tätä tuo tieto mielessäni.

hdcanis kirjoitti...

Kyllä luulen että sinä haluat tämän lukea, eli hyvä että se on hyllyssä odottamassa :)

Margit kirjoitti...

Tuo impressionistisuus on juuri se, mikä tästä on vahvimmin jäänyt mieleeni.

Jokke kirjoitti...

Hyvä teos, mutta pohdin, että on myös suuri taakka että on noin herkkä ja omaa vilkkaan mielikuvituksen.

Leena Lumi kirjoitti...

Marina oli hyvin kiinnostava henkilö sekä luonteeltaan että runoilijuudeltaan. Marja-Leena Mikkolan Ylistys, hiljaa!, kertoo hänen runoilijaäänestään ja Pelon Jokapäiväinen elämämme taas faktiota Marinan elämästä. Ahmatova -maanikkona, en ole voinut olla törmäämättä heihin yhdessä, vaikka he livesti olivat sitä äärettömän vähän. Voisi sanoa, että harvoin tapaa kahta näin erilaista kuuluisaa ja saman aikakauden naisrunoilijaa.

Nyt olen varmaan nähnyt unta...vai lauloivatko pikkulinnut,että tekeillä olisi todellinen suurelämäkerta Marinasta. Odotellaan, katsotaan.

hdcanis kirjoitti...

Tuosta herkkyyden ja mielikuvituksen taakasta taitaakin tuo niminovelli olla tehty...

Tsvetajevan runotuotantoon tutustuminen odottaa yhä...ja tietysti voisi pohtia minkä verran on ylipäänsä suurta kansainvälista kuuluisutta nauttivaa naisrunoilijaa, että niitä olisi vielä samasta kulttuuripiirista useampia samanaikaisia, ei niitä taida ihan kauheasti olla (ja tästä sitten oonkin puhe Frau, Signora & Bibissä, vaikka siihen ei lopulta kai kauheasti runoja luettu...)