Viimevuotisten kirjamessujen kirjoja on hyllyssä yhä odottanut lukemista, myös tämä divariosastolta bongattu teos, jonka esipuhe alkaa heti raflaavilla väitteillä Adam Mickiewiczista Puolan ja koko slaavikunnan suurimpana runoilijana ja Pan Tadeuszista kaikkien slaavilaisten kansain ihanin taideteos, ainoa onnistunut eepos, minkä 19. vuosisata on synnyttänyt (Pushkin olisi ehkä jo haastanut suomentajan ja esipuheen kirjoittajan V.K.Trastin kaksintaisteluun ja pari muutakin tahoa voisi ehkä hieman kyseenalaistaa väitteitä...)
Mutta pitihän tämä laaja eeppinen runoelma ja Puolan kirjallisuuden klassikko lukea.
1811-12 nuori herra Tadeusz on saapunut setänsä tiluksille, tulevaisuutta on tarkoitus suunnitella ja samalla kuulostellaan kuinka Napoleonin sodat vellovat matkan päässä, puheena on että ovat tulossa itäänpäin ja ehkä vapauttavat Puolan ryssän ikeestä (Mickiewicz kirjoitti tämän teoksen 1830-luvulla Ranskassa, kotomaassa näin reippaan venäläiskritiikin tekeminen olisi ollut hankalaa).
Mutta ne ovat kauempana, lähempänäkin on kiistaa käynnissä toisen suvun kanssa, ja ihanainen Zosia suunnitelmallisine täteineen, ja muitakin ristiriitoja kevyistä metsästysnokitteluista laajoihin luokkariitelyihin ja reipas taistelukin maiden pakkoluovutuksen johdosta.
Henkilöitä ja tapahtumia siis riittää, kokonainen pieni yhteisö on kudottu kokoon yhtenäiseksi tarinaksi, jossa tunnelmat liikkuvat laidasta laitaan, kun lajityypille ominaisesti henkilöiden käytös on usein aika äkkiväärää...kyllä tämä on eeppinen teos sanan kaikissa merkityksissä.
Tarina rullaa kuitenkin hyvin eteenpäin ja huumoriakin viljellään varsin paljon...
Suomennoksesta on kuitenkin todettava, että Trast ei ole mikään Manninen tai Leino tai Vaara. Alkutekstille uskollisuudesta en osaa sanoa mitään kun en voi vertailla, mutta tekstintekijänä Trast on selvästi enemmän riimittelijä kuin runoilija, riimit on paikallaan mutta mitta menee miten sattuu ja kömpelöitä ilmaisuja löytyy.
Kuitenkin on todettava, että teksti pysyy varsin suorasanaisena ja helppolukuisena, paino on selvästi enemmän tapahtumilla ja sisällöllä kuin kielen tasolla, ja kumarrukset riimirunouden suuntaan (tällaisena vähän rallattelevan tuntuisena versiona) sitten ehkä korostaa kokonaisuudessa hilpeämpiä ja kepeämpiä puolia.
Tiedä sitten, pitäisi ehkä saada tästä jonkun toisen suomentajan versio (mutta mitkä ovat mahdollisuudet että Pan Tadeuszista julkaistaisiin uusi suomennos? Ei tarvitse vastata, arvaan kyllä).
"Jumala paratkoon!" - sanoi hän. - "Kuinka voit moista
puuhata? Onko se oikein? Ja auttaako toista?
Turpeitten puskijaksiko Tadeuksen pitää
tulla siis, katsella kuinka tattari itää?
Sulkea maailma nuorelta! Joutavaa vaivaa!
Kuinka voi sellaiset lahjat tunkioon kaivaa!
Tuosta hän saattaa kirota sinua kerran.
Ah, terävyyttänsä tunnen jo jonkun verran.
Sellaista miestä kehittää maailma juuri.
Olkoon asuinpaikkanaan kaupunki suuri,
Warsowa ... taikka, veljeni, tiedätkö mitä?
Ehkäpä Pietari? Juuri mietinkin sitä.
1 kommentti:
Yritettiin joskus lukea tätä kotona iltalukuna ääneen, mutta "Diplomatiaa ja metsästystä" -kohdassa ote herpaantui ja piti lukea itsenäisesti loppuun. Hieno teos ja puolalaisille pyhä ja oodi vapaudelle.
Lähetä kommentti