Tämän vuoden kestävän runohaasteen puitteissa Omppu järjestää myös palkintojenjaon, Törkeän virallinen Runo-Finlandia ojennetaan parhaalle vuoden aikana luetulle runokokoelmalle, jokainen lukija saa siis jakaa omansa.
Runohaasteen puitteissa olen blogannut nyt seitsemästä kirjasta (enemmänkin olisi voinut, lueskellut vähän enemmän selailemalla olen muutaman antologian ja muun kirjan enemmän, ja tässä kuussa vielä jotain lisää).
Kun painotus on ollut vanhemman runouden puolessa, niin näin itsenäisyyspäivän henkeen sopivasti moni on läheisesti liittynyt isänmaallisiin aiheisiin, mitä ne sitten kenellekin ovat tarkoittaneet tai miten niitä on tulkittu. Ja elokuisen Runokuun yhteydessä teinkin teemapostauksen nimenomaan isänmaallisesta runoudesta...
Mutta vuoden paras?
Muitakin hyviä oli mutta kyllä valinta oli silti varsin helppo, Helvi Juvosen Kootut runot.
Juvosen ura ei kovin pitkä ollut mutta terävä, sen verran terävä että tällainen Kootut runot on toimiva kokonaisuus, elävää luontorunoutta jossa kuitenkin osataan katsoa myös luonnon taakse.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.
-------------------------------
Olen uudestaan harkinnut aikaisempaa päätöstäni vältellä blogissa uudempaa kotimaista kirjallisuutta (keskittyen niihin kirjailijoihin joiden kuolemasta on vähintään 50 vuotta). Kuten näkyy olen parin tietokirjan kohdalla jo linjasta joustanut (bloggaamalla elävien kirjailijoiden tänä vuonna ilmestyneistä teoksista), koska ne olivat liian tärkeitä sivuutettaviksi. Samoin kun runouden painopiste on perinteisesti ollut kielen ja ilmaisun kehittämisessä, on siihen perehtyminen ehkä lopulta jopa välttämätöntä jokaiselle kielenkäyttäjälle (tai ainakin heille, jotka haluavat tulla paremmiksi kielenkäyttäjiksi, ja minähän haluan).
Samalla on muistettava, että kuinka voin ikinä odottaa kotimaisen kirjallisuuden kehittyvän paremmaksi, jos en ole sille kertomassa konkreettisin esimerkein kun se epäonnistuu?
Tästä syystä päätin näin itsenäisyysjulistuksen satavuotisjuhlapäivän (jolla ei ole kauheasti tekemistä Suomen iän tai kirjallisuuden kanssa, mutta kuitenkin) kunniaksi poistaa asettamani moratorion kotimaiselle kirjallisuudelle.
(Pidän kuitenkin luultavana, että painotus tulee jatkossa pysymään runoudessa ja satunnaisesti tiedossa, ja proosan osuus tulee pysymään vähäisenä, koska tässä bloginpitoaikana on tullut myös selviteltyä omia piirteitä lukijana...)
2 kommenttia:
Hyvä kun poistit moratorion. Voihan ajatella myös niin, että myös huonosta kirjallisuudesta voi kirjoittaa, ja toisaalta ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin.
Ehkä tämä tauko oli kuitenkin hyvä pitää etäisyyden ottamiseksi, ja tuntuu että kotimainen proosa ei jatkossakaan tulee ihan valtavasti näkymään blogissa, mutta jotain varmaan.
Lähetä kommentti