Barnett, kaakkois-Aasiassa asuva britti (Kalimantan on Borneon saaren Indonesialle kuuluva osa) kertoo tarinaa MacKinnonista, amerikkalaisesta joka on Kalimantaniin saapunut öljy-yhtiön leipiin mutta kun tämä sotkeentuu myös huumekauppaan niin Barnett, jonkinlaisesta säälistä, toimittaa tämän piiloon sisämaahan.
MacKinnon ravistaa edellisen huumeriippuvuuden pois mutta tutustuu paikallisten tarjontaan ja kehittää edelleen voimakkaampaa versiota yhdestä, mutta tämä rohto tuokin ihan uudenlaisen kosketuksen henkimaailman kanssa...
Lucius Shepardin scifi-fantasia-teoksessa (suom. Eero Mänttäri) viittaillaan Conradin Pimeyden sydämeen mutta happoisempana versiona, ja kun osin vaellellaan myös muuttuvassa ja erikoisessa henkimaailmassa ja liittoumat ja vihollisuudet henkilöiden välillä (joihin kuuluu myös hollantilainen Tenzer ja paikallisen naisshamaanin henki) ovat kovin epävakaista ja muuttuvaista sorttia. Ei siis kirja selkeyden rakastajille, ja muutkin joutuvat ehkä antamaan joissain kohdissa mennä että asioita nyt tapahtuu, mutta noin suunnilleen tästä kyllä juonikuvio löytyy, ja ehkä ainesta laajemmillekin pohdinnoille.
Yksi ajatus jota pyörittelin oli kuinka Shepard kommentoi siirtomaavaltoja, edustettuina ovat alueella toimivat vanhemmat britti ja hollantilainen ja nuorempi amerikkalainen (ranskalaiset, espanjalaiset, kiinalaiset ja japanilaiset on jätetty sentään pois) ja natiivi-waidanin ohella nämä päätyvät myös edustamaan omia kansallisuuksiaan...
En nyt mitenkään ihastunut mutta kivuttomasti luettava tämä kuitenkin oli (kun ei liikaa joka yksityiskohtaan tarttunut).
Kirjasta on blogannut myös Mikko, ja tapahtumapaikkansa puolesta tämäkin sopii Kukko kainalossa -lukuhaasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti