Näköjään ovat kirjoittaneet kirjailija Monika Peetzin nimen väärin kanteen (suom. Maikki Soro, kai tämä tuli sentään oikein).
Tämä tuli bongattua kirjaston viihdehyllystä Frau, Signora & Bibi -haasteeseen, kun aihekin vaikutti sellaiselta ettei niin usein ole kirjoissa tullut vastaan, eli pyhiinvaellus Lourdesiin.
Viisi noin nelikymppistä kölniläisnaista, kaikki kovin erilaisia persoonia mutta sattuman ja kielikurssin jälkeisen ravintolaistunnan seurauksena ystävystyneet, ovat tavanneet ravintolassa säännöllisesti. Kun yhden naisista, Judithin, mies kuolee ja tältä jää päiväkirja keskenjääneestä pyhiinvaelluksesta Lourdesiin, päättää Judith vaeltaa matkan loppuun ja muut naiset liittyvät mukaan. Ja, no, matkalla riittää itsetutkisteltavaa ja draamaakin kun kullakin henkilöllä on omia elämänsolmujaan ja Judithin kuolleesta miehestäkin paljastuu uusia puolia...
"Viisi hyvin erilaista henkilöä tekevät jotain yhdessä" on tietysti kerronnallinen klisee, ja kirjan alkupuolella kyllä huokailin kyllä kovasti kun nämä viisi henkilöä omine piirteineen oli kuvattu niin karrikoidusti, harkitsin myös kesken jättämistä...mutta jahka liikkeelle päästiin niin tarina etenee mukavasti, henkilöt saavat vähän enemmän syvyyttä ja matkanteko itsessään sattumuksineen ja kohtaamisineen on kuvattu miellyttävästi ja kiinnosti tietysti että miten tässä oikein käy.
Tietysti kaikille henkilöille tulee sopivasti henkisen kasvun paikkoja kun osia elämästä seuraa matkalle mukaan, ja osin merkillisten sattumusten kautta koska tarinan kaari sellaista vaatii (kun olen vastaavilla taivalluksilla ollut niin eivät ne ihan näin dramaattisia ole olleet, mutta toisaalta ovat olleet lyhyempiä kuin tämä kymmenpäiväinen...ja vähemmän räiskyvästi tässä kuitenkin oli tuttuutta ja ehkä niille muovaaville sattumuksille ja niiden havaitsemisille on avoimempi...että en ole ollenkaan varma onko Peetz itse vaeltanut mutta on aiheeseen kuitenkin tutustunut).
Mukava teos tämä oli, matka tarjosi hyvin etenevän tarinan ja usea päähenkilö joiden näkökulmia vaihdeltiin lyhyissä luvuissa rytmittivät sitä hyvin (jokainen henkilö yksinään olisi ollut tylsempi). Nuo ovat kerronnallisia kliseitä, koska ne toimivat niin hyvin. Lajityypissään sopi minulle paremmin kuin samasta hyllystä nappaamani Ninnin päiväkirja.
Helmet-lukuhaasteessa tämä on 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella. Ja kirjan ovat lukeneet ainakin Mari A., Susa ja Paula.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti