Tällaisen bongasin luettavaksi, Amanda Crossin dekkari vaikutti takakannen perusteella potentiaalisesti kiinnostavalta ja kirjan nimi on tietysti mielikuvitusta kutkuttava (ja sen avulla napattiinkin vastikään voitto novellihaasteveikkauksessa). Tietysti se vähän spoilaa kiinnittäen huomiota asiaan jolla on oma merkityksensä tapahtumissa, ja toisaalta alkuteoksen nimi taas spoilaa toisia merkitykselllisiä elementtejä (suom. Juhani Jaskari).
Dekkariosuudelta tämä on aika kepeä cozy-mysteeri: kirjallisuusprofessori Kate Fansler päätyy selvittelemään vastikään kuolleen kustantajan arkistoa Massachusettsin maaseudulle, laajan arkiston sisältäessä mm. runsaasti kirjeenvaihtoa vuosisadan alkupuolen merkittävien kirjailijoiden kanssa, James Joycen, DH Lawrencen jne. Mukana sälyttyy sekalainen seurue muita henkilöitä, ja paikallisissa on omat erikoisuutensa, ja sitten naapurin rouva kuolee varsin merkillisesti...tämä ei ole varsinaisesti tragedia, koska kukaan ei kuolleesta pitänyt, mutta silti asiaa on syytä selvittää.
Aika paljon tästä tulee mieleen brittiläinen klassinen dekkari, esim. viime vuonna lukemani Kuolleet kirjatoukat (josta pidin kyllä enemmän). Huomionarvoista on kuitenkin runsas metataso, suuri osa henkilöistä on kirjallisuuden kanssa tekemisissä joten tapahtumia myös kommentoidaan suhteessa dekkarikirjallisuuteen (ja mukaan on päätynyt myös ironinen kuvaus akateemikosta joka salanimellä kirjoittaa pulp-jännäreitä: Amanda Cross on salanimi, varsinaisella nimellään Carolyn Gold Heilbrun toimi Columbia Universityssa kirjallisuuden professorina...).
Myös julkaisuajankohta 1967 on hyvin esillä teemoilla, kirjassa puhutaan paljon (enemmän kuin suunnilleen missään muussa lukemassani dekkarissa) seksistä, mutta tavalla joka lienee mahdollista lähinnä 1960-luvun lopulla...
Päädyn nyt pitämään tätä enemmän kiinnostavana kuriositeettina kuin oikeasti hyvänä dekkarina (tapahtumien uskottavuudesta en nyt myöskään sano mitään) mutta tuossa metatasossa ja ajankuvassa on ansionsa ja muuten tämä menee leppoisana hupidekkarina.
Ja ajattelin ottaa vihdoin Helmet-lukuhaasteesta kohdan "kirjassa selvitetään rikos", mutta itse asiassa tämä sopiikin hyvin toiseen vielä avoimeen kohtaan, 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja (okei, kirjallisuuden professoritkin tietysti kirjoittavat kirjoja, muttei välttämättä fiktiota tai varsinkaan dekkareita).
"[...] Ihminen joko on sitä lajia, että joutuu seikkailuihin, tai ei ole. Ja jos ihminen on sitä lajia, minusta tuntuu ettei hän ajattele tai lue kovinkaan paljon, hän vain seikkailee."
"Ei ainakaan ole todennäköistä että joku meistä lukittaisiin kellariin ihanan ranskalaisen kanssa", Lina sanoi.
"Ja jos niin kävisikin me olisimme niin hädissämme ajatellessamme niitä ruumiita, joita sillä välin heitetään mereen, ettemme me pystyisi ajattelemaankaan kokemuksien hankkimista."
"Minä pystyisin", Lina sanoi.
"Jännitysromaanien koko idea on siinä", Grace sanoi, "että on niin mukava lukea toisten ihmisten puuhista, kun ei itsellä ole pakkoa tehdä samaa."
"Me olemme niitä jotka lukevat jännitysjuttuja ja tekevät muistiinpanoja", Kate sanoi hymyillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti