Tämä Kriztina Tóthin 15 novellin teos (suom. Juhani Huotari) on hyvää jatkoa viimevuotiselle Leningrad - Ost-Berlin -haasteelle, kirjoitusajankohta on myöhempi mutta monessa tarinassa eletään kokemuksia myöhäisen sosialistiajan Unkarista ja lopuissa ollaan näkyvästi post-sosialistisessa ajassa.
Mitenkään erityisen yhteiskunnallisia nämä tarinat eivät kuitenkaan ole, fokuksessa ovat henkilökohtaiset kokemukset, erityisesti lapsuuden ja nuoruuden, ja tietysti välitön ympäristö vaikuttaa niihin, vaikka laajemmat yhteiskunnalliset kontekstit tulevat selvemmiksi vasta aikuisiän novelleissa.
Kokemuksia tuodaan esiin välähdyksenomaisina hetkinä tai sellaisten sarjoina varsinaisten tarinoiden yms sijaan, ja läpi kirjan kulkevana teemana ovat viivat ja rajat (novellien alaotsikkoja myöten), olivat ne sitten kämmenen elämänviivoja, muurahaisten polkuja tai maiden rajoja.
Ja täytyy sanoa että en kovin paljoa näistä novelleista innostunut, joissain oli mukana erinomaisia impressioita ja kuvia mutta runoilijataustainen kirjailija ei ole ihan täysillä proosan puolelle siirtynyt, niinpä kirjasta jää käteen joukko hyviä hetkiä vähemmän kiinnostavien seassa mutta vähänlaisesti edes toimivia yksittäisiä novelleja (kokonaisesta kokoelmasta puhumattakaan). Mainitsen nyt kuitenkin Mustan lumiukon lähiökuvauksen ja Minkä paikka tämä on? -novellin jossa uimapukujen kautta nähdään elämää ja ruumiillisuutta laajemminkin...
Setäni esimerkiksi asetti tyhjät kaljatölkit keittiön kaapin päälle riviin, aivan kuin Gössereiden ja Heinekenien muodostaman rivistön värikkäät sotilaat olisivat voittoisina pelastaneet jotakin siitä saavuttamattomasta, säihkyvänjännittävästä maailmasta, jossa tuoksuvat naiset ja syöksyvät autot etenivät pitkin mainosten värittämiä katuja. Lännestä saapuvien asioiden tunnusmerkkinä oli viivakoodi: pienet mustat viivat antoivat maagista vetovoimaa muuten mielenkiinnottomillekin esineille, koodi teki niistä toisen, olemuksessaan saavuttamattoman maailman airuita, sellaisen maailman, jossa esineet pakataan kiiltäviin tölkkeihin ja pakkauspaperiin, ihmisvartalot taas pehmeisiin kankaisiin.
Kirja on luettu myös Maailmankirjoissa ja Kiiltomadossa. Poimin tästä osumia Frau, Signora & Bibi -haasteeseen ja Novellihaasteeseen (15 novellia, yhteismäärä 260) ja Muuttoliikkeessä-haasteeseenkin voisi laittaa novellin pari...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti