Hmm hmm hmm, mitenkähän tähän Tiziano Scarpan kirjaan (suom. Katja Kangasniemi) pitäisi suhtautua.
Itse tarina on varsin yksinkertainen vaikkakaan ei ehkä yksinkertaisesti kerrottu, poika Fabrizio Kuhnuri ja tyttö Carolina Umpisolmu (joka työssään tunnetana myös Maria Grazia Halsterina) tapaavat, mutta suhteessa on ongelmia jonka seurauksena tyttö tapaa kertojan Alfredon joka sitten kirjoittaa tulevalle Alfredolle mitä siinä tytön edellisessä suhteessa tapahtui. Ja siinä ohessa kaikenlaisesta muustakin.
Kunnioitettavasti kirja osuu pariin "mitä arvostan kirjallisuudessa"-kategoriaan, siinä määrin että jos nämä eivät ole jollekulle toiselle lukijalle niin arvostettavia piirteitä (niinkuin ne eivät osalle teistä ole), tämän kirjan kanssa tulee ongelmia.
Ensinnäkin leikkisä esseistisyys: asioita, ihmisiä ja tapahtumia käsitellään analyyttisesti, ja kertoja on selvästi ihastunut listoihin, mutta kirjan yleisilme on kepeän humoristinen, sanoilla ja käsitteillä leikitään ja tikuista tehdään asiaa. Ja viittaillaan Dostojevskiin, Calvinoon, Italian valtionrautateiden juna-aikatauluihin jne.
Toiseksi fyysisyys, ruumiillisuus, ajoittain vietynä groteskiuteen saakka: harvoinpa on näin suurta roolia kirjassa näytelleet ihmisruumiin moninaiset eritteet. Yhdistettynä edelliseen piirteeseen lopputulos ei kuitenkaan ole mitenkään raskas, vaan ennemminkin abstrakti, jopa absurdi, ja kun ottaa huomioon Maria Grazia Halsterin ammatin, tuo absurdi etäännyttämisefekti on tarkoituksenmukainen.
Ja vaikka henkilöt eivät olekaan kovin todellisia, Venetsia tapahtumapaikkana on keskeinen.
Oliko tämä vähän kikkailevan ylinokkela? Nojoo, olihan se. Viihdyinkö tämän parissa? Kyllähän toki. Suosittelisinko muille? En ota moista vastuuta.
eta) Kirjastolaitos perustuu siis ruumiin lakkauttamiseen. Tämä sukupuolen asettaminen sulkuihin, tämä systemaattinen orgaaninen ja orgasmaattinen epoché päätyy päinvastoin ylistämään mitä hyvänsä ruumiillista ilmausta: nilkan paljas kehräsluu farkkujen lahkeen alapuolella, toisen jalan päälle nostettu jalka keinuu huomaamattomasti, eteen ja taakse, totellen pullistuvien ja laskevien valtimosyykimppujen sydämensykkeen rytmiä, otsakiehkura, joka sekaantuu kulmakarvan ja silmälasien väliin, eikä halua mistään hinnasta tulla nostetuksi korvan ja ohimon haaraan, huomaamatpn kyljenrapsutus, joka siirtää rintaliivien kuminauhaa, ovat kaikki asioita, jotka pistävät silmään kirjastossa, kuten värilliset yksityiskohdat mustavalkoisessa valokuvassa.
Helmet-lukuhaasteessa tämä kuuluu kohtaan 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja: teoksia ei mainita nimeltä mutta tässä on lajityyppinä tärkeässä osassa japanilainen eroottinen mangasarjakuva.
Haluan mainita myös että nämä Edizioni Artemisian kirjat tapaavat olla myös esineinä miellyttävän tuntuisia, niin tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti